lauantai 17. joulukuuta 2011

17. Luukku



Uskon, että ystävät ovat
 kuin hiljaisia enkeleitä,
jotka nostavat meidät jaloillemme silloin
kun siipemme unohtavat
 miten lennetään.

Ystäville!
Ei kait ystävyydestä voi koskaan liikaa kiittää.

6 kommenttia:

Nonna kirjoitti...

Niinpä, ja on ihana löytää uusia ystäviä myös matkan varrella!

Cride -Kristallin hohdosta! kirjoitti...

Olipas nätti runo :) Niinhän se on, kuten Nonna jo totesikin.

kamomilla kirjoitti...

Nonna, älä muuta sano;) <3

Cride, niin on;) <3

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos kauniista runoista ja kuvista jälleen! Hyvää adventtia ja synttärijuhlia pikkumiehelle :)
t. Marianne

harri syrjänen kirjoitti...

Kiva seurata joulukalenteria, mitä kivaa ja kaunista olet taas sinne laittanut!! Mukavaa sunnuntai-iltaa...

kamomilla kirjoitti...

- Kiitos Marianne!
Mukavaa illan jatkoa! :)

- Harri, Kiitos! Kiva kun luette! ;)
Mukavaa iltaa teille kummallekin!