lauantai 31. maaliskuuta 2012

Turistina


Kylläpä aika osaakin juosta.
Pari päivää jo menty
 sellaisella aikataululla,
että oikeastaan ei ole
 mitään aikatauluja.
Ja siitä huolimatta aika rientää.


Onko olemassa
 lauantaita tähän aikaan alkuillasta,
jolloin talossa ei kuuluisi lasten ääniä!?!
Ei ole.
Ainakaan tässä huushollissa
viimeiseen kymmeneen vuoteen. ;)


Eilen mm. pyörin kaupungilla
kuin turisti. 
Olo oli kuin olisi
turistina omassa elämässään.
Kuulkaa niin hassulta se tuntui.
Tehdä mitä huvittaa,
mennä minne huvittaa.
Ei kiirettä!


Istahdin porkkanamehulle
Ruohonjuuren smoothie-baariin
ja kas,
melkein tunnin verran tuli
siinäkin istuttua
kuunnellessa vieraiden ihmisten juttuja.
Mielenkiintoista!
Keskellä kirkasta perjantai päivää.
Voi elämän kevät,
onko minulla joskus muka ollut elämä,
jossa olen todellakin voinut istua
smoothie-baarissa tunti tolkulla.!?! ;)

Että mm. tällaista kuuluu tänne.



Kiitos
Arkea ja juhlaakin-blogin Lauralle
tunnustuksesta! <3

Tunnustus jaetaan blogeihin,
joissa on alle 200 lukijaa.

Minä lähetän sen nyt terkkujen kera

Mirkalle
Uuden kuun aikaan-blogiin

sekä

Tähtianikselle
Tähtianis-blogiin.

Olkaa hyvät! :)


Ota riskejä.
Jos voitat,
tulet onnelliseksi.
Jos häviät,
tulet viisaaksi.

Näillä mennään. ;)
Ciao!

4 kommenttia:

JOnna kirjoitti...

Kuulostaa niin ihanalta! Jäi mieleen sun postaus jossa kirjoitit teidän vapaaviikonlopusta ja ajattelin että on se aika luksusta kyllä! Ihana että olet osannut vaan ollakin, usein kun aika menee sitten siihen että tekee jotain "hyödyllistä" kun lapset eivät ole kotona. Nautinnollista loppu-minilomaa :)

kamomilla kirjoitti...

Kiitos JOnna!
Olen todella nyt osannut olla vaan. Tai siis pysynyt kaukana kotihommista. Niitä kun ehtii tehdä. ;)

Mirka kirjoitti...

Kiitos tunnustuksesta! <3

Mä olin viime heinäkuun alussa viikon verran yksin kotona, kun oli vielä töitä ennen lomaa ja muu perhe lähti jo reissun pälle. Kirjoitin siitä outouden tunteesta useammankin postauksen (heinäkuun alku 2011). Ensin oli kovat odotukset, sitten en yhtään osannutkaan alkaa toteuttaa itseäni ja vasta ihan loppumetreillä pääsin kiinni fiilistelyyn. Ei meinannut ihminen osata ollakaan yksin (tai ainakaan ilman lapsia), vaikka olin omasta lomasta haaveillut pitkään... :)

kamomilla kirjoitti...

Mirka, toi on niin totta!
Tällä kertaa olen kyllä osannut vaan olla. Taitaa olla, että äidit tarvitsisivat monenlaisia erilaisia vapaita. Milloin pelkkää oleilua, milloin totaalista siivousruljanssia varten jne. Listahan olisi loputon.;)

Kohta käy meillä ovi. Tulevat lapsukaiset kotiin! ;)