maanantai 11. helmikuuta 2013

Perintö


 
Ehkä
Asunto, mökki, auto,
 rahaa, osakkeita jne.
 
Mitä me jätämme perinnöksi jälkeemme?
 
 
Kovin usein ihminen
ei kait tule ajatelleeksi
mitä todella jälkeensä tänne jättää.
Ehkä kauaksikin aikaa
elämään.
Niin hyvässä kuin pahassa.
 
Paljon me perimme,
sellaistakin jota ei varmaan
ajateltu/haluttu perittävän.
Ja sitä samaa teemme sitten itsekin,
halusimme tai emme.
 
Kodin tunnelma,
vanhemman katse, ilme,
puhe tai sana.
 
Tapa.
Kaikkine mahdollisuuksineen;
Tapa viettää juhlaa tai
"kunnioittaa" perinteitä,
tapa muistaa toista,
tapa tehdä kodinaskareita,
tapa kohdata toinen ihminen,
hoitaa ristiriitatilanne.
Tapa jolla elää.
 
Onko elämässäni
iloinen vivahde
vai itseltänikin piilossa oleva
katkeruus tms.
 
Ne kaikki jäävät meihin kiinni
ja lujaa.
 
Kyse on siitä
mitä lopulta teemme oman
perintömme kanssa
ja kuinka sitä
viljelemme eteenpäin.
 
Tässä hetken inspiroimana pieni palanen
ajatuksiani tänään.
 
 
Ja hetken inspiroimana
tätä kirjoittaessani
poltin juuri kattilan pohjaan...;)
 
 
Ihanaa viikkoa kaikille! <3
 
 
 


7 kommenttia:

Mirka kirjoitti...

Aivan mielettömän hieno kirjoitus!!!! (Ja ihana kuva!) Tämä pitää muistaa arjessa talloessaan.

Itseasiassa hiukan samaa olen mietiskellyt tässä viime aikoina, joskaan en näin viimeistellysti. Olen miettinyt, mitä lapseni muistavat minusta sitten kun ovat jo aikuisia. Mikä oli sellainen yhteinen juttu, joka jää mieleen ja jonka he haluavat toteuttaa samoin kuin äiti aikoinaan. Olen myös miettinyt, mitä itse muistan lapsuudestani, mikä oli tärkeää, ja minkä olisin halunnut olevan toisin. Niitäkin juttuja on. Nyt yritän itse korjata omia käytösmallejani.

kamomilla kirjoitti...

Oi Mirka, kiitos<3
Teksti tuli ihan yhtäkkiä ruokaa laittaessa, inspis ja tajunnanvirtaa.;)

Tämä on aihe, josta saa itsensä äkkiä syyllistymään, mutta idishän on asioien tiedostaminen ja se, ettei meistä kukaan elä nukkekodissa. Elämä on.

Epäkohtiinhan ei kannata jäädä jumiin vaan pitää yllä sitä hyvää, jonka jo "omistaa" ja menee sitten sillä ja muistuttaa itseään hyvistä ominaisuuksistaan. Ihminenhän on nimittäin ihan itse paras itsensä latistaja.

Ilon kautta! :)



Anonyymi kirjoitti...

Tuo teksti pistää kyllä miettimään, todella hyviä ajatuksia, joita sietää pohtia.

Hanna(-Maija)

Päivi Lemström kirjoitti...

hieno kirjoitus...mikä ihanan iloinen porukka kuvassa.
Xx

kamomilla kirjoitti...

- Hanna(-Maija), kiitos, mukava kuulla.:)

kamomilla kirjoitti...

Päivi, kiitos<3

kamomilla kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.