perjantai 19. huhtikuuta 2013

Mitä tästä opin

 
Ihminen ihmettelee.
Sorry blogi-ystävät,
tälle linjalle ihan vaan pikkuisen notkahdan.
 
Siis ihmettelen täällä itsekseni.
Negatiivisuutta.
Sitä kuuluisaa,
kaikille tuttua.
Sitä,
joka sujahtaa tuon tuostakin
missä tahansa liikummekaan.
Se sujahtaa mielissämme,
muistissamme,
tajusimme tai emme,
eleissämme,
puheissamme, teoissamme
ja käytöksessämme.
Tuo ikävä "pieni" tunkeutuija.
Halusimme tai emme.
Ja jos emme halua,
niin töitä on paiskittava niska limassa
sen karkoittamiseksi
ja poissa pitämiseksi.
Ja siltikin sen onnistuu
pujahtaa
sinne missä toimimme.
Jotakin kautta
ainakin sitten muiden toimesta.
Ja siinä sitten ollaan taas mukana
ja
siinä punnitaan lähteäkö mukaan
negaatioon
vai pysytteleekö sitkeästi itse pois
sen vaikutuspiiristä.


 
Itse todistin juuri eilen
tällaista tilannetta,
jossa negaatio sai täyden vallan.
Olin hiljaa.
Vaikenin,
vaikka olisi pitänyt heti avata oma suu.
Olisi pitänyt olla rohkeutta
sanoa oma mielipiteensä. Siinä. Heti.
Mutta kun se pentele yllätti
täysin.
Valtasi koko tilan,
vaikka kokouksessa oli ihan toinen aihe,
jonka negaatio voitti mennen tullen  5-0.
 
Nyt harmittaa.
 
Mutta himskatti,
mitä sitä tässä enää märehdin.
Se ei nyt voita.
vai voittiko!?!
kun tässä asiaa puin.
 
Hus hus sanon sille.
Mene matkoihisi.
Minä imuroin nyt
ja tuuletan matot.
 
Ihanaa negatiivis-vapaata
viikonloppua
teille kaikille!
 
Eihän anneta sen penteleen rulettaa!!! ;)
 


5 kommenttia:

Mirka kirjoitti...

Mä rakastan näitä sun pohdintoja, joten anna palaa vaan!

Mä olen miettinyt tuota negatiivisuutta myöskin, etenkin kun olen itse siihen ajoittain taipuvainen. En oikeastaan niin, että suoltaisin negatiivisuuttani ulospäin, mutta itsekseni jupisen. Sitten taas inhoan itseäni ja yritän parannusta. Toisaalta yhtä paljon kuin negatiivisuus (sekä oma että erityisesti muiden), minua ärsyttää tällä hetkellä sellainen yltiöpositiivisuuden ylistys, jota monesta tuutista toitotetaan. Että pitäisi ottaa avoimin mielin hymy huulilla karehtien vastaan kaikki, mitä tulee. Vai onko se vaan omaa negatiivisuuttani, että ärsyynnyn sellaisestakin asiasta? :)

Mutta erittäin oikeassa olet. Erityisesti työmaailmassa huomaa, miten negatiiviset ihmiset myrkyttävät koko ilmapiirin. Ovat aina sitä mieltä, että MEILLÄ on huonoimmin asiat, vaikka itse useita paikkoja nähneenä, voin sanoa, että valittaminen on ihan joutavaa. MUUALLA on huonommin.

Merikuu kirjoitti...

Sitä negatiivisuutta tuntuu olevan tosi paljon ilmoilla. Se todella valtaa, se saa ahdistuneen olon, alkaa itkettämään.
Tuntemattomat ihmiset tönivät, sanovat pahasti, katsovat pahasti, se saa mut surulliseksi.
En ymmärrä syytä ja koska olen sellainen, että haluan tietää kaikelle syyn niin se saa sitten entistä surullisemmaksi, kun sitä syytä ei tiedä.

Yritetään ettei anneta sen vallata!
Itse pudistelin juuri matot myös ja siivosin koko kodin, vaihdoin sänkyvaatteet yms.
Nautitaan tästä hetkestä ja unohdetaan kurjat jutut :)

Marika kirjoitti...

Mä oon hoksannut, että oon alkanut karttamaan negatiivisia/ -sesti ajattelevia ihmisiä. Ne vie kaiken energian. Ja joskus on vaan parempi/helpompi olla hiljaa, niin se vain on.
Positiivista viikonloppua!

Tähtianis kirjoitti...

Tuo on niin totta!
Itse työskentelen melko isossa naisvaltaisessa työyhteisössä ja lähes joka päivä siellä joku kylvää tuota negatiivisuutta. Voi kun joskus saisi suun auki ja saisi muut (ja itsensäkin) "herätettyä" positiivisuuteen. Aina löytyy jotain valitettavaa...
Taidankin tämän kirjoituksesi jälkeen jättää terveiset työt lopettaessani, että talossa voitaisiin ensi vuonna panostaa positiivisuuteen, iloon ja hymyyn.

Hyvä kirjoitus!

Positiivista viikonloppua sinulle!

kamomilla kirjoitti...

Mirka,Kiitos! :)

Ymmärrän mitä tarkoitat tuolla yltiöpositiivisuudella. Toisaalta ehkä niidenkin joukosta jyvät erottuisivat akanoista, jos asiaa lähemmin katsoisi. Olen varma, että joukosta löytyisi niitä, jotka aidosti hehkuttavat ja niitä jotka feikkaavat. Ehkä ärsyynnyt tunnistaessasi sen epäaidon.

Merikuu, jep, yritetään voittaa se negatiivisuus! :)
Silloin kun sen kohtaa, ihan vaikka tuiki tavallisessa arki tilanteessa kassalla tai bussissa, voi valita miten suhtautuu. Joo, saattaa kuulostaa siltä, että miksi niin arkisessa tilanteessa en vaikenisi ja ohittaisi tilannetta unohtaen sen, mutta itse elän nyt sellaista kautta, että uskon että kaikella on merkitystä. En voi muuttaa maailmaa ehkä pienillä teoilla, mutta toisaalta jos teen niinkuin yleensä tehdään,eli poistutaan tilanteesta ja kohautetaan hartioita ja katsotaan ehkä pahasti perään, niin ei maailma siitä ainakaan lähde muuttumaankaan.

Pienet teot oikeasti. Kiitos kuskille ja muutenkin ja hymy!!!!

Jos jollain on paha mieli ja elämä talloo, niin voihan hymyllä, eleellä tai sanalla antaa tuikahdyuksen siitä, että jokainen on ihminen, joka ansaitsee kaikesta huolimatta tulla kohdelluksi ihmisenä, vaikkei itse siihen kovin hyvin kykenisi.

Kiitos muuten Merikuu, nyt sain inspiksen tämän päivän postaukseen. Taisin tosin sen jo
tähän komenttiin kirjoittaa.;)

Marika, toi on totta, että jossain kohdassa tulee eteen se, että ehkä viisainta on karttaa negatiivisia ihmisiä. Vievät julmetusti energiaa.
Ihanaa viikon jatkoa sinulle! :)

Tähtianis, kokeile avata seuraavalla kerran suu ja sanoa jotain. Eihän sitä tiedä mitä hyvää siitä lähtisi etenemään. Itse aion yrittää.;)