Olla läsnä.
Hereillä elämässä.
Kaiken arjen värikirjon keskellä.
Hengitän.
(Kamomilla)
Kiire,
tai kiireen tuntu,
yrittää väkisin kahlia minut.
Taas se ovela teki sen!
Jo kun kuvittelin päässeeni sen niskan päälle.
Ja osaavani tunnistaa sen ovelimmat koukut.
En haluaisi luovuttaa itseäni
katalan kyytiin.
Ihmettelen toistamiseen,
miten en nykyisin ehdi montaakaan sellaista asiaa,
jolle ennen on riittänyt aikaa.
Onko se sitten tämä ikä!?!
Tahti hiljakseen hidastunut.
Pidemmän päälle
se sitten tuntuu ja näkyy konkreettisesti
monessa tekemisessä ja asiassa.
Luonnollista varmasti.
Ja ihan hyväkin niin.
Mutta jos oikein kovasti kuitenkin
haluaa ehtiä yhtä sun toista,
on järjesteltävä ja ennakoitava.
Oman jaksamisen rajoissa tietty.
Huh.
Nyt sanon ekan kerran.
Ne ruuhkavuodet.
Siltä tuntuu.
Voikaahan hyvin!
Niin minäkin.
Nautitaan syyskuusta.
Sytytellään tuikkuja
ja
muistetaan napata itsellemme
pieni hetki.
Pieni aika olla läsnä itselle.
<3
