lauantai 17. joulukuuta 2011

17. Luukku



Uskon, että ystävät ovat
 kuin hiljaisia enkeleitä,
jotka nostavat meidät jaloillemme silloin
kun siipemme unohtavat
 miten lennetään.

Ystäville!
Ei kait ystävyydestä voi koskaan liikaa kiittää.
klo

6 kommenttia:

  1. Nonna17. joulukuuta 2011 klo 19.26

    Niinpä, ja on ihana löytää uusia ystäviä myös matkan varrella!

    VastaaPoista
  2. Krista / Kristallinhohtoa17. joulukuuta 2011 klo 20.02

    Olipas nätti runo :) Niinhän se on, kuten Nonna jo totesikin.

    VastaaPoista
  3. kamomilla17. joulukuuta 2011 klo 20.37

    Nonna, älä muuta sano;) <3

    Cride, niin on;) <3

    VastaaPoista
  4. Anonyymi18. joulukuuta 2011 klo 0.16

    Kiitos kauniista runoista ja kuvista jälleen! Hyvää adventtia ja synttärijuhlia pikkumiehelle :)
    t. Marianne

    VastaaPoista
  5. Unknown18. joulukuuta 2011 klo 21.19

    Kiva seurata joulukalenteria, mitä kivaa ja kaunista olet taas sinne laittanut!! Mukavaa sunnuntai-iltaa...

    VastaaPoista
  6. kamomilla18. joulukuuta 2011 klo 21.42

    - Kiitos Marianne!
    Mukavaa illan jatkoa! :)

    - Harri, Kiitos! Kiva kun luette! ;)
    Mukavaa iltaa teille kummallekin!

    VastaaPoista