tiistai 29. toukokuuta 2012

Elämää ei sen enempää




Elämänlangalla ommeltu

Elämänlankani
 riemusta raidat saa
Se onnesta hulelle huovutetaan!
Lankani valeista virttyy
ja kaipuusta kapenee,
se surusta sotkuun solmitaan
ja kivusta kerälle keritään.

Aika lankaani valolla vaalentaa,
sitä kyyneleet kastaa ja kuluttaa-
vaan lankani kestää ja karhentuu-
köydeksi kiskoin karaistuu.

Kerran valosta vahvasta
keräni aukeaa,
tuulen tulisen voimasta
suruni solmut raukeaa
ja minä säikeistä sen kudon
ihmeellisen
kankaan itseni näköisen!

Vaan mitä kertovat
 kankaani kirjailut,
mistä puhuvat
purjeeni
paikat?

(Heli Pukki)

Blogini täyttää tänään

yhden vuoden!


Täytyy kyllä sanoa,
että tämä kulunut vuosi on tuntunut
hyvin pitkältä.
Eli ei ole tuntunut,
että vuosi olisi hujahtanut
 vauhdilla ohi.
Ehei.

Koen,
että reppu on niin paljon täyttynyt,
etten olisi voinut tällaista
 kuvitellakaan
vuosi sitten.

Ankaraa itsetutkiskelua
ja toivoakseni
 kasvuakin,
kiireen kesyttämistä,
selkäkipuilua,
tanssia,
opiskelua,
yhdistyksiä ja kerhoja,
ystäviä,
akupunktiota
muun muassa.



 Tunteita laidasta laitaan.
Joista nyt tällä hetkellä
 päällimmäisenä
kiitollisuus.
Niin monesta asiasta.
Mutta suurimman kiitoksen nyt saa

siskoni<3

*Ilman sinua arkemme ei rullaisi ja
minulla ei olisi puoliakaan tästä
mitä minulla nyt on.
Teit tämän kaiken minulle mahdolliseksi*


Vuosi sitten...
En olisi villeimmissä kuvitelmissanikaan
osannut ajatella,
kuinka tärkeä
 tästä blogista tulisi itselleni.
Ja minä en ole sitten teinivuosien
kirjoittanut
minkäänlaista päiväkirjaa.
Jonkinlainen päiväkirja
 tästä nyt on sitten tullut.
Halusin tai en.
Varmaan tuntuu uskomattomalta
uskoa tätä,
ainakin sellaisten,
joilla ei ole omaa blogia.

Tähän on siis tultu.
Suunnittelematta.

Blogi on vienyt
ja minä vikissyt perässä.

Ja loppuahan ei näy. ;)


Tämän
juhlapäivän kunniaksi
laitan täällä
blogissani

ARVONNAN

pystyyn.
Mutta siitä vasta
loppuviikosta tarkemmin. :)

Kiitos

kaikille ihanille ja mielenkiintoisille
ihmisille,
jotka olette kommentoineet
tänne blogiini
ja

terkkuja

kaikille "hiljaisille" lukijoille!

<3


sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Kakkua kerrakseen


Hyvää sunnuntai-iltaa vaan kaikille!
Ja ihan ensi alkuun
tiedoksi, etten suinkaan ole
kääntämässä kelkkaani
 ja ryhtymässä esittelemään blogissani
pärstääni ja erilaisia asuja
 ja asentoja
 oikein urakalla.
Ei niin,
että siinä olisi jotain "pahaa",
mutta se ei taida olla
minun juttuni.

Kunhan vaan jossain vaiheessa kevättä
 lupasin laittaa esiintymisasuista kuvia.
Että siksi nyt näin.
 seli seli...;)


Perjantaina
 meillä vietettiin
naisteniltaa Feng shuin
merkeissä.

Todella mielenkiintoista!

Katselen täällä nurkkia nyt vähän
uusin silmin.
Kerron toiste lisää.

Lauantaina
leipomista ja tanssia.

ja

tänään

juhlimme isolla porukalla
tytön synttäreitä.

Tiistaina
blogini täyttää vuoden.
Jotain erilaista aikaisemmasta poikkeavaa
silloin luvassa.
Hups, mitäs nyt tuli luvattua.
Luppoaikaa kun tällä hetkellä on
"todella paljon". ;)

Mutta nyt nautin hetken leppoisasta
juhlien jälkeisestä tunnelmasta.
Ja missä säässä!

Nautinnollista sunnuntai-iltaa! :)

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

kuulumisia

Eiliset kisavalmistelut käynnissä
Heippa pitkästä aikaa!


Tänne
 Elämän kevääseen
en ole nyt yhtään ehtinyt.


Sillä se elämän kevät
on juuri nyt parhaimmillaan
täällä käynnissä.

Eilen illalla alkoi
salsaten
jännittävä liki
kuukauden mittainen
 tanssi-rumba
estraadeilla.

Kahdet kisat ja
 kaksi kevätnäytöstä
näin aikuisiällä
laittavat mukavasti
 tämän emännän
 puntit vipattamaan.


Tässä pieni välähdys eilisestä. ;)


Tämä päivä menikin sitten
 pihahommissa.
Ah, miten ihanaa
 kaikessa rauhassa laitella
yrttejä ruukkuihin ja siemeniä maahan.
Huomenna
 aion heti aamuselta jatkaa
samoissa merkeissä.

Ensi viikko onkin aika
 tapahtumarikas.
On naisteniltaa,
hammaslääkäriä,akupunktiota,
 lapsen synttärikekkerit valmisteluineen,
treenejä
sekä yksi esitys,
show-jazzia tällä kertaa.



Yritän tännekin ehtiä
 ja kurkkia tietysti muiden blogien
 kuulumisia.

Oikein paljon terkkuja
 kaikille
ja iloista alkavaa viikkoa! :)

maanantai 14. toukokuuta 2012

Laventelia...


Sisustushaaste-kuvaa tänään.
Ja esittelyvuorossa kasvi,
joka on

pieni laventelipuu

meidän terassilta.



Valmiina oli kuvia
kurkkauksesta pojan huoneeseen,
mutta eivät sitten
lainkaan sopineet näihin
ulkokuviin.

Minä lähden nyt istuttelemaan
päivällä siirtämiäni
 kevätkaihonkukkamättäitä
uuteen kasvupaikkaan.

Näin
pikaisesti ja kepeästi
 tänään. ;)

Mukavaa illanjatkoa!






sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Sulka




Sulka rehellisyydestä
sulka rohkeudesta,
sulka uskosta ja urheudesta
sata sulkaa suuresta surusta,
tuhat onnen tuntehista
sulka suurin sielun kipinästä.

Sulista kasvavat
suuret kantavat siivet
tuuleen,
tuleen,
varjoon,
valoon
-päivään huomiseen.

(en löytänyt tekijää)

Tänään kaikille Äideille! <3
Omallenikin! ;)


torstai 10. toukokuuta 2012

Uusi päivä



Tänään aamulla
k a h d e k s a l t a  k e i t t i ö s s ä
mietin mihin ryhtyä.
*tiskit
*pyykkivuoret
*järjestely/raivaus
jne.

Turha listaa on jatkaa.
Jokainen nainen tietää mitä
 kotona voi tehdä.
Aina.

Silloin mieleen välähtää,

tee nainen matto!


Ja nainenhan tekee.

Itseasiassa iskikin oikein inspiraatio.


Kun kuteita ei paljoa ole,
niin tehdään niitä.
Ei vanhoista vaatteista tai kankaista,
vaan "vanhoista" matoista,
joista saakin oikein kivoja raitoja
tähän uusimpaan.
Ja tästä tuleekin sitten matto olkkariin
sen tämän hetkisen tilalle,
jota minun on ainakin
 vuoden verran
 pitänyt
jatkaa suuremmaksi.




Ja mitä tästä aamusta opin.
Älä ihminen
heti runno ja syyllistä itseäsi
 kuus-nolla kun et heti ole
täydessä työn touhussa.

Ensin inspishommaa,
josta saatu iloinen mieli ja energia
suuntautuvatkin sitten lopulta
 arkiaskareiden pariin.
Nimittäin...

Nainenhan sitten myös
sateen ropistessa kattoon

*petasi
*tiskasi
ja raivasi.

(pyykit, akilleen kantapääni,
 jäivät odottamaan toista sadepäivää)

Ja mitä teki lapsi.

Lapsi kylpi niin,
että on nyt kuin

siskonmakkara. ;)



Terveisiä kaikille torstaihinne! <3

maanantai 7. toukokuuta 2012

Päivän ajatus


Mistä tulemme,
sen tiedän
Mihin olemme matkalla,
osaan kuvitella.

Sano missä mennään.

( Juice Leskinen)

Ihanaa toukokuista viikkoa!
Täällä tanssitaan.
Sekä villakoirien että salsan
tahdissa. ;)

perjantai 4. toukokuuta 2012

Huonojen tapojen karsimista...


(tänään kuvissa sisustushaasteen somisteita-osio)


Tervehdys itse kullekkin ihanaiselle!

Jo se on kumma juttu.
Kuusi vuotta,
ainakin,
 olen aktiivisesti roudannut
kaikenmaailman rompetta
ulos talosta
kiertoon, kirppikselle jne
ja kun vihdoin kuvittelin saaneeni kotimme
puhdistettua
ylimääräisestä kamppeesta
niin mitä tapahtui.


Sain jostain ihmeestä ja kummasta
eilen inspiraation
keittiön laatikoiden siivoukseen.

Ja niin on kuulkaas eteisessä nyt
iso paperikassillinen
tavaraa myyntiin.
Ja puolet kaapeista vielä siivoamatta!

Kyllä sieltä kaapin perukoilta sitten
kuitenkin
aina löytyy jotain,
jota kaikella hartaudella hautoo ja säilöö
jotain ihmeellistä maagista hetkeä varten,
jota todennäköisesti ei koskaan tule. ;)


Olen lapsuuteni ja nuoruuteni asunut
 kerrostalossa
eikä vanhemmillani ollut tilaa säilöa talteen
 esimerkiksi
 lapsuusleluja.
Ja kun kahdeksan vuotta sitten
muutimme omakotitaloon,
ajattelin,
että hamstraajaksi ja säilöjäksi en ala.
Sillä siihen tilanteeseen
ihminen päätyy kuin
vahingossa.


 
Uskomaton juttu oli se,
että meidän keittiössä on ollut ainakin vuoden verran
pari sellaista laatikkoa,
jotka ovat olleet ihan vailla käyttöä
ja jonne olen tunkenut silmistä kaikenlaista
tarpeetonta tilpehööriä.
Ja annas olla kun pääsen keittiöstä
muihin huoneisiin.
Se on vissiin tilattava siirtolava pihalle....


 
Tässä huushollissa on kuulkaa nyt
 niiden salakavalien
 kätköjen ja laatikoiden
perimmäisten nurkkien
 ulosmarssitusta!

Ja nyt ei tarvitse sanoa,
että huomenna tai ensi viikolla,
sillä se marssitus alkoi jo eilen.


 
Katoa kuona ihmisen elämästä! ;)

Minä hyppään huomenna anivarhain lentokoneeseen.

Ihastuttavaa ja energistä
viikonloppua kaikille!

Maanantaihin! :)

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Huonoja tapoja


Elämänkaari-seminaari,
johon olen nyt kaksi kertaa osallistunut
jatkuukin yllätyksekseni
ja ilokseni
vielä syksyllä
 ainakin kahdella viikonlopulla.
Viime viikonloppuna käsittelimme
kaikille niin tuttuja ja
hyvin läheisiä
elämänkumppaneita,
joita meidän jokaisen ei aina ole
ihan helppo tunnistaa itsestämme,
( toisista ehkä helpommin)
tai saatamme
ummistaa niiltä silmämme.

Eli huonoja tapoja/tottumuksia.

Kaikessa mittakaavassa.
Ns. vähäpätöisistä
aina rankimpiin mahdollisiin.

Pidämme nyt kaikki jokaikinen päivä
 kirjaa noista kamuistamme.
Ja toivoahan sopisi,
että jotkut niistä tulisi häädettyä
pellolle.


Huonot tavat kun valitettavasti ja salakavalasti
lopulta "imuroivat" energiamme.
Esimerkiksi jatkuva itsepetos
 asiassa kuin asiassa
kuluttaa ja lamaannuttaa.
Eli esimerkiksi
 edelliseen postaukseeni sopivasti viitaten,
jatkuva vannottaminen
laihduttamisesta
aina ja aina uudelleen kuitenkin ilman
toivottua tulosta.


Ihanteita täytyy olla aina,
muuten ei olisi mihin pyrkiä.
Jo pienillä asioilla
saa paljon myönteisyyttä ja energiaa
 itselleen ja siten myös ympäristöönsä.

Ajatelkaapas muuten jotain pientä
 mitätöntä arkiaskaretta,
joka tuntuu aina hankalalta tehdä.
Miten sitä sitten saatuaan asian hoidetuksi ihmettelee,
miksen jo kauan sitten ryhtynyt toimeen.
Kun asia on vaivannut ja harmittanut
tekemättömänä vaikka kuinka.


Energiatalkoot siis pystyyn
ja kaikki tarkkailemaan tapojaan!?! ;)




tiistai 1. toukokuuta 2012

Vappusaarna


Vapputervehdys kaikille!
Nyt se Toukokuu on sitten
täällä.
Viime hetken viipottajana aloittelin
tämän kuukauden juuri jäätelöä nauttien.
Ei siinä muuten mitään,
mutta kun olen "hiukkasen" keventymistavoitteestani
jäljessä ja pian seison lavalla
pienessä tunika-asussa.


Tilanne omalla kohdallanihan oikeasti on se,
että vaikka kuinka olen aina liikkunut ja rehkinyt ja
muutenkin
tehnyt yleensä kaikkea muuta kuin
istunut paikoillani,
niin 
kilojen pudottaminen itselleni
tarkoittaa vain ja ainoastaan
katsomista
mitä suuhuni laitan.


Minun oikeasti pitää pudottaa kymmenen kiloa.
Missä ajassa.
Sillä ei ole väliä.
Muutama kilo
nyt kuitenkin ennen touko ja kesäkuun
tanssikisoja.
Muutama kilo onneksi sentään on
pudonnut kevään aikana.
Ja kuurilla en ole ollut.

 
Olen niin tottunut keveään,
kepeään oloon kropassani,
että kärsin liian painavasta olosta,
joka on ollut vakitilanteeni viimeisen
kymmenen vuoden ajan.
Entinen himotanssija kun olen.


Se sanottakoon vielä,
että nyt ei omalla kohdallani
puhuta muutamasta lähes olemattomasta
ekstrakilosta.
Olen pehmeän pullea,
tasaisesti.
Tavoitteeni,johon tähtään
ei ole lähelläkään tanssijan aikojani
enkä sitä havittelekaan enää.

Tähän samaan paasaan hiukan siitä,
millaisia esimerkkejä me naiset olemme muille
naisille ja lapsille, etenkin tyttärillemme.

Minä päätin jo kauan sitten ennen lapsia,
että jos joskus saan tytön,
en koskaan puhu vartaloni mahdollisista
"virheistä" tyttöni tai poikienikaan kuullen.
Ne asiat pidän omana tietonani tai
 puhun kavereiden ja muiden kuullen.
Ja se on pitänyt.
Tällä en yritä nostaa itseäni jalustalle,
vaan asia on niin.


 
Oikeasti,
en ymmärrä naisten
 tyytymättömyyttä itseään kohtaan.
Ja rehellisesti sanottuna naisten,
joilla ei oikeasti ole ylimääräistä.
Tyytymättömyys omaan kroppaan heijastuu
väkisin omaan oloon ihan ilmeeseen asti.
Kieliikö joskus tyytymättömyys kroppaansa
 jostain muusta!?!

Tottakai suht "normaali" paino on terveysseikka,
sen kaikki tietävät,
mutta miksi muutamasta harmittomasta kilosta
pilaa elämänsä jatkuvalla
vouhkaamisella aina ja kaikkialla.
Siinä katoaa nautinto itseltä ja muilta
jos joka kahvipöydässä ainoa puheenaihe on
omat kilot
ja se kuinka ei nyt pitäisi ottaa mitään.
Naiset haluavat puhua kaikesta,
se on selvä.
Mutta välillä tulee tunne,
että vähän rajaa.
Voisi joskus vaieta ja toimia tai vaan vaieta.
Liika jauhaminen ja epäonnistuneet yritykset
ilman toivottua, jopa puuttuvaa,
 lopputulosta kulutta ihmistä aivan
valtavasti.
Joskus hyväksyminen voikin olla avain muutokseen.

Saan sen mistä luovun.



Oikeastaan minun piti kirjoittaa
seminaaristani ja huonoista tavoista,
mutta hei, kyllähän tähän jotain sellaista
 vahingossa tulikin.;)
Alitajunnan virtaa kait.
Niistä aiheista sitten lisää toiste.

Mustarastaan pesästä ystäväni
terassilta tuo viimeinen kuva.

Rakasta itseäsi,
saat elämän pituisen romanssin.

MO! ;)