Hurlumhei
ja kiitos vaan
tästä kuluneesta vuodesta!
Parempaan päin
näin oman henkilökohtaisen kriiseilyn
ja kasvun kanssa
ollaan menossa.
Vuosi on ollut suuri
ahaa-elämys minulle
itseni suhteen.
Helmikuussa lähti rytisemään
oikein kunnolla
kun täysin yllättäen aloitin
elämänkaari-seminaarin.
Mieltä on lievästi sanottuna
myllätty,
kaiveltu ja vanutettu
oikein kunnolla.
Ja tekee hyvää.
Mitä olisin
ilman näitä kokemuksia.
Syvä kiitollisuus.
Ja kumarrus
mahtavalle seminaarin vetäjälle,
Venäläiselle lääkärille ja
ihmismielen asiantuntijalle.
<3
Noin kahdeksankymmentä tuntia
täyttä tykitystä
ihmisen mielen ja elon parissa.
Eikä vaan mitään
luennolla istumista
vaan ihan itse
kaikilla ruumiin
ja sielun voimilla
ja sielun voimilla
sydänjuuria myöten mukana.
Tämä nanna jatkuu
muutaman viikon kuluttua.
Ehkä uskaltaudun siitä teille
jossain vaiheessa
vähän raottaa.
Niin,
kielen vuosi tämä
on ollut siksi,
koska seminaarit on käyty englanniksi
ja työharjoitteluni ruotsiksi.
Eikä mikään itsestäänselvyys minulle
vaan hyppääminen jäihin.
Miksi muuten kirjoitan tätä blogia.
Minä,
joka olen kaksitoistavuotiaana
raapustellut
ehkä about
kaksi kappaletta
kevyttä arkipäiväistä
"I love Jason-tyylistä
päiväkirjaa".
Minä,
joka olen kaksitoistavuotiaana
raapustellut
ehkä about
kaksi kappaletta
kevyttä arkipäiväistä
"I love Jason-tyylistä
päiväkirjaa".
Aluksi siksi
koska halusin "tallentaa" hetkiä
ja joitain tunnelmia
elämästäni.
elämästäni.
Nyt kirjoitan siksi,
koska blogini muodostui minulle
tärkeäksi paikaksi
katsella itseäni kauempaa,
käydä dialogia itseni kanssa sekä
jäsennellä ajatuksiani.
Tämä on oma terapeuttinen tilani.
Tämä on oma terapeuttinen tilani.
Vaikkakaan nuo prosessit
eivät aina
näy teksteissäni,
niin silti
paljon tapahtuu mielessä.
Kirjoitan blogia myös siksi,
että ilahdun oikeasti jos
joku ilahtuu täällä käydessään.
Kirjoitan silti tätä blogia,
vaikka en saisi yhtään
kommenttia tai lukijaa.
Minua kuitenkin innoittaa ajatus,
että joku haluaa seurata blogiani.
Ajattelen
kaikkia kommentinsa jättäneitä,
myös anonyymeinä esiintyviä
tai niitä joista jää jälki vain kävijämäärä-
tilastoihin.
Itseasiassa ne käynnit
eivät jää
vain tilastoihin
vaan uskallan sanoa,
että voin hiljaa tuntea,
että joku lukee ja käy täällä. ;)
Hei,
tästä tekstistähän piti tulla
jo vähän ennalta mietitty saarna,
mutta jäi nyt muiden ajatusten jalkoihin.
Ehkä hyvä niin.
Iloitse tästä päivästä,
sillä se on elämä itse,
aitona ja sykkivänä.
Sen kaari on lyhyt,
mutta siinä on kaikki mikä on
totta ja oikeaa
ihmisen elämässä.
Eilinen on vain unta
ja huominen kangastusta.
Käytä hyvin tämä päivä,
niin jokainen eilispäivä
on onnellinen unelma
ja jokainen huomen
ihana toivo.
Iloitse tästä päivästä
ja
tervehdi sen nousevaa aurinkoa.
(Kalidaso)
<3
Eteenpäin vaan sanoi mummo lumessa,
eli
eli
tästä jatketaan! ;)