Yks tipurouva.

 

 

Kesä

 

Sydän linkoaa

hattaraa taivaalle,

avaa purppuraoven

puutarhan sineen.

Törröttävien yrttien

ympärille pörriäiset.

 

(tuntematon)



 

Tänään

hidas aamu,

lehtien selailua ja kiertoon,

ruoan laittoa

ja

uimaretki.

 

Kahden

viimeisen lomaviikon suunnittelua.

Ja step aerobic,

jossa meinasi taju lähteä.

Ehkä kroppa yrittää siten kertoa,

että senkin pitää saada

edes hetken

 levähtää.

 

 

En tiedä

onko jossakin oikeasti olemassa

 

joku Ellu,

 

jonka kana elelee miten lystää.

 

Tiedä häntä,

mutta niin aion elää ensi viikon

keskiviikosta seuraavat neljä päivää.

 

Mies ja lapset

lomailevat nimittäin silloin mökillä.

 

Soronoo.

Palaan asiaan kun olen

ensin listannut kaiken sen,

jonka haaveilen tekeväni oman lomani aikana.

 

 

Puss&Kram<3

Yksi hetki.

Havahduin juuri äsken siihen,

että olen saavuttanut

rennon lomatunnelman.

Italian reissulta palatessamme

viikko sitten

sain sätkyn ajatuksesta

mitä kaikkea minun pitäisikään

ehtiä ennen loman loppumista.

 

Käväisimme

 muutamaksi päiväksi Tallinnan seuduille

ja

nyt

kotiuduttuamme

huomaankin olevani ihan rennon letkeänä.



Ajatus elokuun alussa alkavasta

uudesta

kokopäiväisestä työrupeamasta

ei hetkauta yhtään.

Päinvastoin ihan odotan sitä.

 

Ehkäpä tästä voin päätellä

loman tehneen tehtävänsä.

 

 

Ihan pikkuisen muutenkin

syksyiset kuviot

ovat hiipineet mieleeni.

 

*lisää töitä*

* lisää opiskelua*

* lisää tanssia*

 

Intona noista kaikista,

mutta niistä lisää myöhemmin.

 

Nythän on kesä kauneimmillaan.

Nautitaan siitä.

 

Aamukastepisaroissa

tuhat kimallusta.

 

Perhosniityllä ruiskaunokkien

hymyily.

 

Kaiken yllä

hiljaisuuden kylpy.

 

(tuntematon)

 

 

 

 

 

Kotona!

Tämä Italian reissumme

oli nyt sitten viimeinen sellaisenaan.

Kuusi kesää perättäin

asuen samassa pikku kylässä

samassa pikku talossa

kierrellen Italian maaseutua

ihaillen sen maisemia ja kauniita kyliä,

joissa aika on pysähtynyt.

 

Nyt eläkeikäinen emäntämme,

 Donatella,

on myynyt soman "kesäkotimme".

 

Pieni nyyh ja huokaus.

Ja katse eteenpäin.

 

Miten me muuten olisimme koskaan

osanneet lopettaa siellä käymisen.;)

 

 

 

Kun on kuutena kesänä

palannut samoihin maisemiin,

istunut saman altaan äärellä

katsoen kuinka lapset ovat kasvaneet,

voi vain ihmetellä elämää.

Ja itseään.

Ensimmäisellä kerralla

kuopus oli yksivuotias

ja nyt hän aloittaa syksyllä koulun.

 

Ja minä.

Voi elämä

mitä näiden kuuden vuoden aikana

onkaan tapahtunut.

 

En olisi minä itse

ilman juuri näitä kuutta vuotta.

Ihmisiä sen aikana

 ja

tapahtumia sen varrella.

 

 

Mutta kyllä oli ihana tulla viime yönä kotiin!

Nukuin yön kuin tukki.

Mikähän minuun on mennyt,

kun en enää osaa nukkua reissussa!?!

 



Tähän lopuksi Roope Lipastin kirjasta Rajanaapuri.

 

Muistelin taloja,

joissa olin elämäni aikana asunut.

Monia ulko-ovia, erilaisia lukkoja, ikkunankarmeja,

värejä,lattioita.

 

Jokaisessa oli ollut hyviä puolia ja huonoja,

jonkun ovi talvella liian tiukka,

jossain veti ikkunan vierestä,

yhdessä oli kuuma ja toisessa kylmä.

 

Erilaisia ihmisiä,

itsekin aina joku muu,

vähän toinen kuin edellisessä paikassa,

edellisessä ajassa.

 

Ja aina kuitenkin varmuus,

että tämä on se minun kotini

ja täällä,

juuri täällä tapahtuu kaikki merkittävä,

mitä elämällä on annettavana,

ja kenties se niin onkin.

 

Mukavaa sunnuntaita juuri sinulle! <3