sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Yks tipurouva.

 
 
Kesä
 
Sydän linkoaa
hattaraa taivaalle,
avaa purppuraoven
puutarhan sineen.
Törröttävien yrttien
ympärille pörriäiset.
 
(tuntematon)


 
Tänään
hidas aamu,
lehtien selailua ja kiertoon,
ruoan laittoa
ja
uimaretki.
 
Kahden
viimeisen lomaviikon suunnittelua.
Ja step aerobic,
jossa meinasi taju lähteä.
Ehkä kroppa yrittää siten kertoa,
että senkin pitää saada
edes hetken
 levähtää.
 
 
En tiedä
onko jossakin oikeasti olemassa
 
joku Ellu,
 
jonka kana elelee miten lystää.
 
Tiedä häntä,
mutta niin aion elää ensi viikon
keskiviikosta seuraavat neljä päivää.
 
Mies ja lapset
lomailevat nimittäin silloin mökillä.
 
Soronoo.
Palaan asiaan kun olen
ensin listannut kaiken sen,
jonka haaveilen tekeväni oman lomani aikana.
 
 
Puss&Kram<3

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Yksi hetki.


Havahduin juuri äsken siihen,
että olen saavuttanut
rennon lomatunnelman.
Italian reissulta palatessamme
viikko sitten
sain sätkyn ajatuksesta
mitä kaikkea minun pitäisikään
ehtiä ennen loman loppumista.
 
Käväisimme
 muutamaksi päiväksi Tallinnan seuduille
ja
nyt
kotiuduttuamme
huomaankin olevani ihan rennon letkeänä.



Ajatus elokuun alussa alkavasta
uudesta
kokopäiväisestä työrupeamasta
ei hetkauta yhtään.
Päinvastoin ihan odotan sitä.
 
Ehkäpä tästä voin päätellä
loman tehneen tehtävänsä.
 
 
Ihan pikkuisen muutenkin
syksyiset kuviot
ovat hiipineet mieleeni.
 
*lisää töitä*
* lisää opiskelua*
* lisää tanssia*
 
Intona noista kaikista,
mutta niistä lisää myöhemmin.
 
Nythän on kesä kauneimmillaan.
Nautitaan siitä.
 
Aamukastepisaroissa
tuhat kimallusta.
 
Perhosniityllä ruiskaunokkien
hymyily.
 
Kaiken yllä
hiljaisuuden kylpy.
 
(tuntematon)
 
 
 
 
 

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Kotona!


Tämä Italian reissumme
oli nyt sitten viimeinen sellaisenaan.
Kuusi kesää perättäin
asuen samassa pikku kylässä
samassa pikku talossa
kierrellen Italian maaseutua
ihaillen sen maisemia ja kauniita kyliä,
joissa aika on pysähtynyt.
 
Nyt eläkeikäinen emäntämme,
 Donatella,
on myynyt soman "kesäkotimme".
 
Pieni nyyh ja huokaus.
Ja katse eteenpäin.
 
Miten me muuten olisimme koskaan
osanneet lopettaa siellä käymisen.;)
 
 
 
Kun on kuutena kesänä
palannut samoihin maisemiin,
istunut saman altaan äärellä
katsoen kuinka lapset ovat kasvaneet,
voi vain ihmetellä elämää.
Ja itseään.
Ensimmäisellä kerralla
kuopus oli yksivuotias
ja nyt hän aloittaa syksyllä koulun.
 
Ja minä.
Voi elämä
mitä näiden kuuden vuoden aikana
onkaan tapahtunut.
 
En olisi minä itse
ilman juuri näitä kuutta vuotta.
Ihmisiä sen aikana
 ja
tapahtumia sen varrella.
 
 
Mutta kyllä oli ihana tulla viime yönä kotiin!
Nukuin yön kuin tukki.
Mikähän minuun on mennyt,
kun en enää osaa nukkua reissussa!?!
 



Tähän lopuksi Roope Lipastin kirjasta Rajanaapuri.
 
Muistelin taloja,
joissa olin elämäni aikana asunut.
Monia ulko-ovia, erilaisia lukkoja, ikkunankarmeja,
värejä,lattioita.
 
Jokaisessa oli ollut hyviä puolia ja huonoja,
jonkun ovi talvella liian tiukka,
jossain veti ikkunan vierestä,
yhdessä oli kuuma ja toisessa kylmä.
 
Erilaisia ihmisiä,
itsekin aina joku muu,
vähän toinen kuin edellisessä paikassa,
edellisessä ajassa.
 
Ja aina kuitenkin varmuus,
että tämä on se minun kotini
ja täällä,
juuri täällä tapahtuu kaikki merkittävä,
mitä elämällä on annettavana,
ja kenties se niin onkin.
 
Mukavaa sunnuntaita juuri sinulle! <3