3/42

 

Siis mitä!

Kolmas päivä Fitfarmia alkamassa

ja

sitten vielä ruhtinaalliset

39

päivää jäljellä.

Tuntuu vaan,

että olen noudattanut

tätä ruokavaliota jo ainakin viikon.

 

Minä olen aika pässinpää

kaikenlaisten ruokavalioon kohdistuvien kuurien suhteen.

Eli mielellään ei mitään kuureja,

mieluusti maalaisjärkeä

ja

liika huomion kiinnittäminen ruokaan veks.

Mutta, mutta...

nyt oli ryhdyttävä toimeen

ja

kokeiltava.

 

Laitan tänne

jokaisen viikon lopulla

tilanteen siitä

miten painonlasku kehittyy.

 

Toiveena on viiden kilon pudotus

tämän kuuden viikon aikana.

 

Saas nähdä,

jännittää.

Liikun nimittäin nyt sellaisissa lukemissa,

että jo pari-kolme kiloa alhaisempi

lukema

on viimeksi näkynyt puntarissani

reilu kymmenen vuotta sitten.

Tässä lukemassa

olen junnannut nyt muutaman vuoden,

joten voitte arvata,

että olen

 

erityisen innoissani

 

nähdäkseni uusia lukemia.

 

 

Muun muassa

tällaisissa tunnelmissa täällä nyt.

 

Kivaa viikkoa kaikille!



Heippa!

*

Hiljaiset aamut,

peiton pehmeässä sylissä.

Valkoisessa valossa

 näkee

sateenkaaren

kaikki värit.

Kotona

onni on puhallettu

saippuakuplan sisään

ja

hattaralaivasta

 puhalletaan

kauneimmat kuplat.

 

(tuntematon)

 

*

Olen huhkinut täällä

maalitela ja pensselit heiluen.

Keltaista ja valkoista

tyttären huoneeseen.

 

Olin ajatellut tapettia,

mutta se jäi sitten kuitenkin

koska en ole koskaan tapetoinut

ja

 tajusin viikon olevan niin lyhyt aika

pikku remontoinnille,

monen muun -pitää-nyt-tehdä-asian kera,

että päätin mennä helpoimman kautta.

Mutta se kyllä kannatti!

 

Tytön huone,

joka on aika pimeä,

muuttui keltaisen myötä valoisaksi

ja viihtyisäksi.

 

Yritin ottaa teille kuviakin,

mutta en saanut hyviä otoksia.

Kännykällä nyt kuitenkin tuo yksi kuva.

Ehkä joskus uusi yritys

kun saan auringon kuvauskaveriksi.

 

Alakerta on nyt vuorostaan mullistuksen kourissa.

 

Huonekalut ovat vaihtaneet

 isolla kädellä paikkojaan

ja

siirtyneet huoneesta toiseen.

Olkkarin lattia on tällä hetkellä täynnä

 pikku sälää,

koska valkoinen vitriinikaappini

siirtyi tyttären huoneeseen.

 

Näistä huonekaluvaihdoksista toiste lisää.;)

 

Minä lähden kohta jumppaan,

kuopus nukkuu kuumeessa sohvalla,

esikoinen matkaa juuri junassa

isovanhempien luokse,

keskimmäinen odottaa lupaamaani

korvakoru-ostosreissua,

jonka mies lupasi kustantaa.

 

Kuulemisiin kamut!

 

Vipinää villahousuihin!

 

*

Hyvä elämä

 

on iso kasa pieniä asioita:

Hyvä kirja,

kuivat sukat,

hitaat aamut ja iso kuppi teetä,

äiti,

kirpeä pakkanen,

pehmoinen sänky ja lämmin suihku.

 

Järviveden tuntu iholla,

kevään tuoksu,

ja se,

että aina silloin tällöin

näkee tuttuja asioita uusin silmin.

 

Uskaltaa katsoa

ja

oivaltaa.

 

*

(tuntematon)

 

 

Hyvää Ystävänpäivää kaikille!

 

 

Olen melkein kolme viikkoa ollut

herkuitta.

Koska vaa`an viisari ei ole tarpeeksi

heilahtanut alaspäin,

aion ottaa järeämmät keinot käyttöön.

 

Tänään

 rekisteröidyimme ystäväni kanssa Fitfarmille.

Kuuden viikon "kuuri" pian edessä.

Laskin,

että kuuri loppuu juuri parahiksi

viikkoa ennen tanssikisoja.

Aika sopivasti.

 

Meidän tanssiryhmän

kaavailtu

Cowgirl-teema

vaihtui

lähemmäksi

seilori-henkistä PinUp-girl-teemaa.

Hmmm.

 

Helpottavaa siinä on ainakin se,

että

asu muuttuu  hieman

armollisemmaksi,

ainakin minua ajatellen.

Se tulee olemaan

sini-puna-valkoinen,

eikä onneksi paljastava.

Mitä nyt lyhyt helma.

Näillä tolppareisillä....;)

 

Minulla alkoi tänään talviloma.

Ja tilille rapsahti

ensimmäinen palkka

 kahdentoista vuoden tauon jälkeen.

Jippii!!!

 

*

Positiivisella

ja

värikkäällä asenteella

aurinkoa kohti,

häntä pystyssä

vaikka hakaneulalla!

 

(tuntematon)

 

<3

 

 



Yks toinen viikonloppu

 

*Usko ihminen*

Uskon, uskon, uskon...

Nyt uskon.

 

Uskotko että nyt uskon!?!

 

Se lapsen kantaminen repparissa.

Uskoin sen

 silloin parin viikon takaisen krampin jälkeen.

Ja nyt uskon vielä vahvemmin.

Selkä kun jysähti

viime viikonlopunkin kunniaksi

uudestaan.

 

Lupaamani itseni hellimis-teema

viime viikonlopulle

vaihtui

mattojen tutkiskeluun lattialla.

Ja vielä pikku flunssa kaupan päällisiksi.

 

Selkä krampissa, nenä tukossa

ja johan alkaa ihminen uskomaan,

että lapsi kävelee omin jaloin.

Siis kuusivuotias lapsi.

 

Onneksi kramppi on hellittänyt

aina maanantaiksi.

On niin kiva työ,

että nytkin jo odotan maanantaita.

 

 

Kuva taikinasta

kertoo sellaisesta että,

meillä leivotaan paljon

ja sen, että

olen kaksi viikkoa

ollut ilman herkkuja

ja sen,

että tammikuun alusta

joka torstai

yhdeksänvuotias ja yksitoistavuotias

leipovat jotakin.

Minusta olisi ihanaa jos lapseni,

erityisesti pojat,

(tyttö leipoo jo muutenkin) 

veisivät perintönä kotoa

omaan perheeseensä

leipomistaidon.

 

 

Nyt en lupaa viikonlopulle mitään teemaa.

Mennään niillä mitä on

ja

otetaan vastaan mitä tulee.

 

Tällaista tänään.

 

*Iloa viikonloppuusi*

 

<3