perjantai 31. tammikuuta 2014

Yks viikonloppu

 

Puolitoistavuotta
onnea ja autuutta ilman
selkäkipuilua!
 
Kunnes viime lauantaina
toivotteli
synttärionnittelunsa
oikein ruhtinaallisesti muistaen.
 
Sunnuntain makasin olkkarin lattialla
horkassa, alaselkä krampissa.
 
Pääsi sitten yllättämään ihan puskista.
Ja kesken naisteniltaa lauantaina.
Osallistuin iltaan lattialta käsin.
 
Maanantaina olin jo
 ihan "kunnossa"
juuri sopivasti treeni-iltaa ajatellen.
Hyvin selkä kesti
 kisabiisitreenit
 ja showjazz-tunnin sijaisen teetättämät hypytkin...
 
En tiedä mahtoiko krampiin
yksi syy olla
kuusivuotian pojan kyyditseminen
 eskarista bussipysäkille (reilu 10min)
äipän reppuselässä...
useampana päivänä viime viikolla...
...Fiksua eikös vaan!?!
 
Kun ei ole oireillut
niin laitetaan selkä oireilemaan.
 

 
Kipuilun jälkeen jotain uutta.
Kivoja uusia työkuvioita esimerkiksi.
Ja vihdoin herkkulakko käyntiin.
Tänään jo kuudes herkuton päivä. Jee!
Kisa-asu vapise.
Saatan jopa mahtua siihen tänä vuonna.;)
Mutta nyt
 
hip hei
 
viikonlopun viettoon!

Viikonlopun teema minulla ainakin:

Helli itseäsi herkuitta!;)

* jumppa,sauna,kukkakimppu,tanssitunti, lehti ja sohva.
Tästä se lähtee...


perjantai 24. tammikuuta 2014

Yks perjantai

 
Hei vaan
kaikille pitkästä aikaa!
 
En ihan heti muista milloin viimeksi
olisin ollut näin pitkään kurkkimatta muiden blogeja
tai luomatta ajatustakaan postata.
 
Joskus se varmaan tekee oikeastaan
ihan hyvää niinkin.

 
Kaikenlaista 
on täällä tapahtunut.
 
Äitini
ilmoitti tulevansa meille tekemään
kunnon kevätsiivousta.
Ja niin on sitten tehnytkin.
 
Kymmeneen vuoteen ei ole
 meidän listat, seinät, kaapinovet  ja
hyllyjen ja kaappien päälliset olleet näin puhtaat.
 
*Kiitos Granny*
 
Samassa imussa olen itsekin
saanut siivottua,
 kaappeja ja laatikoita.
 
Kuvittelin, että minun ei välttämättä
ihan lähiaikoina tarvitse mennä kirppikselle,
mutta nyt näyttää siltä,
että kirppikselle täytyy päästä.
Useampaan otteeseen.
 
 
Kisatreenitkin
lähtivät pari viikkoa sitten käyntiin.
Meillä on tulossa huhtikuisiin kisoihin
hauska ja vauhdikas tanssi.
 
Jiveä, salsa-sambaa
 
Cowgirl-teemalla.
 
Ja ne puvut...
ovat juuri mietinnässä.
 
 
Työrintamallakin saattaa tapahtua uusia tuulia....
 
Joskus on ilmeisesti parempi olla sanomatta
 
ei koskaan.
 
Sillä silloin todennäköisesti juuri se
 
ei koskaan toteutuu
ja joutuu pyörtämään sanansa.
 
 
Leppoisaa perjantai-iltaa
 
*
 
Mukavia hetkiä viikonloppuunne!
 
<3

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Tervehdys!

 
Roope Lipasti
kirjoitti uudenvuodenlupauksista
mielestäni osuvasti
koluminissaan
uusimmassa Kotivinkissä:
 
Tärkein asia, jonka haluan sanoa tulee tässä:
En aio toivoa että olisit parempi ihminen.
Ihminen on mikä on.
Sitäpaitsi toive tulla paremmaksi
pitää sisällään ajatuksen, ettei tällä hetkellä ole
kyllin hyvä ja riittävä.
Sellaisesta ajattelusta seuraa pitkällä tähtäimellä
vain murhetta, itsesääliä ja pettymystä.
 
Ole siis oma itsesi.
Kas kun sinuna olemisessa
sinua ei päihitä kukaan.
 
 
Toinen juttu, joka jäi mieleeni
on Hesarista
psykiatri Matti O. Huttusen ajatus parisuhteesta:
 
Huttusen resepti on yksinkertainen.
Toiselta ihmiseltä ei voi odottaa saavansa kaikkea.
Pitää itse pystyä tekemään itsensä onnelliseksi,
eikä syyttää toista tylsyydestä.
 

 
Kolmanneksi yritän muistutella itseäni
jostain lukemastani
hyvästä ohjenuorasta:
 
 
Syö aamuisin kuin kuningas,
Päivällä kuin prinssi,
illalla kuin kerjäläinen.
 
Minulla se on mennyt toisinpäin.
Nyt olen tosin
 hyvässä vauhdissa tuon aamu ja päivä osion kanssa.
Sujuvat hyvn.
Nyt kun saisi vielä tuon illan kerjäläis-osion futaamaan...
 
 
Luulen, että nyt saattaisi olla mainio paikka
ilta-aarrekartan tekoon.
 
 
Terkkuja kaikille ihanille! :)

maanantai 6. tammikuuta 2014

Jatkoa edelliselle...



*kuva on vuodelta 2012,
ja suu on niin viivana...;)*
 
Tiedättekö,
se leimaaminen (katso edellinen postaus)
on aika jännä juttu.
Jos miettii "vain"
ihan omaa itseään niin
leiman jälkiä riittää.
Sellaisia leimoja erityisesti,
jotka estävät meitä
monella tavalla.
 
Leimaamme oikein urakalla
ja
olan takaa.
 
Kerran kun on leiman itseensä lyönyt
niin on
hommaa poistaa se,
itse aikaansaama leimansa.
 
Samanaikaisesti yksinkertaista
mutta
niin monimutkaista.

 
 
Miksei se leiman poistattaminen
voisi olla niin helppoa
kun että vaan vaihtaisi kelkan suuntaa
eli
kyseenalaistaisi oman ajattelunsa
ja
mieleen pulpahtavan ajatuksensa.
 
Miksi pitäisi ajatella niin,
että esimerkiksi
 
ei osaa jotakin,
on huono jossakin,
on jonkin tietynlainen koska...
Kun on aina tehnyt samalla tavalla
niin tekee jatkossakin koska koska koska....
On väsynyt koska koska koska...
Aina syitä, selityksiä...koska koska...
 
Sellaisen leiman lyöminen itseensä,
jolloin ei enää näe metsää puilta,
 niin
että luulee olevansa
 lähes aina oikeassa ja syytön.
Vian näkee niin helposti toisessa (huom! parisuhde).
 
Mitäs jos poistaisi sen leiman
ja katsoisi mitä tapahtuu kun lopettaa
jankutuksen siitä että kaikki olisi paremmin
jos vaan tuo TOINEN
tajuaisi ja tekisi muutoksen.
 
Mitäs jos aloittaisi itsestään ja jättäisi sen TOISEN "rauhaan".
Ehkä siten homma lähtisi etenemään!?!


 
Hertsyygeli!
Johan ihminen hukkuu leimojensa alle.
 
 
Ihminen on sellainen kuin on,
mutta silti
yksi pieni ajatus
ja sen kyseenalaistaminen,
jos sen itselleen sallii,
voi saada aikaiseksi
pienen suuren muutoksen.
 
Vaikka uskoisimme järkähtämättä
olevamme sellaisia
kuin olemme
tapoinemme ja luonteenlaatuinemme
niin
ihminen on "peruslaiska"
muutokselle
ja
totuttua turvallista tietä
on helppo ja mukava tallata.
 
Pieni sysäys ajatuksiin
tekee kuitenkin ihan kaikille terää.

 
Tämä on muuten kätevää silläkin,
että tätä ajatustensa kyseenalaistamista
voi tehdä milloin
 ja missä vaan!
 
Ja parastahan on kun
saa oikein kunnolla narautettua itsensä
"rysän päältä".
Siihen ei mene montaa sekuntia
kun ollaan jo muutoksen tiellä
kun ihan puhtaasti
hyväksyy ajattelemansa
kaikkineen
ja
"nöyrtyy" asian edessä.;)
 
*Havaitse ja hyväksy*


 
OMG muuten!
 
Uusi vuosi totisesti napsautti minulle
 
tällaisen keittiöpsykologin vaihteen päälle.
 
Niin siis..todellisuudessa
 rakastan vatkata tällaisia asioita
 ja nyt näköjään
 rohkenen niistä teillekin vaahdota...;)

 
No, onneksi tänne blogiini
tulevat ne,
jotka vapaaehtoisesti
 tällaisesta
haluavat lukea.;)
 


lauantai 4. tammikuuta 2014

Ajatus

 

Me kaikki olemme
kovia leimaajia.
Itsemme sekä muiden.
 
Teemme leimaamista pääosin
tahattomasti,
huomaamattamme.
Mutta myös tarkoituksella.
 
Kun hokee jotakin asiaa
 itselleen tai muille
 asia ikään kuin elää
ja
voimistuu kaiken aikaa.
Niin hyvässä kuin pahassa.

 
Ajatuksessa on hurjasti
voimaa
 
Olen täysin vakuuttunut
erityisesti
erään syksyisen luennon jälkeen siitä,
että ajatuksessa on
 niin paljon enemmän voimaa
kuin oikeasti uskallamme edes
 ajatellakaan.
 
Voiko ihminen kyseenalaistaa
 oman ajattelunsa?
Kyllä voi.

 
Itsensä saa narautettua
helposti kiinni
täysin turhasta
suppeasta ahtaasta ajattelemisesta
ihan kaiken arjen keskeltä.
Vaikka kuinka kuvittelisi
olevansa suvaitsevan
laaja-alaisesti ajatteleva henkilö
tai sellainen,
joka ei pienestä sanomisesta hätkähdä.
 
Narauttamishetkestä
alkaa muutos.
Kun asiaan havahtuu
alkaa prosessi, ehkä hidaskin,
mutta eteenpäinvievä.
 
Ennen kaikkea
ajattelunsa avartaminen
vapauttaa voimia
paljolta
epäoleelliselta vaahtoamiselta.
Se vie kohti
rentoa stressitöntä mieltä.


 
Ja siis tämä ei ole mitään
huuhailua.
Kun seuraavan kerran saat itsesi kiinni
minkälaisesta tahansa
vaikkapa
ikävästä ajatuksesta...
esimerkiksi
 
*itsesi mollaamisesta tms
Enkö taaskaan saanut siivottua,
aloittanut laihdutusta,
käynyt jumpassa jne.

*voivottelusta joka ei johda mihinkään
Olen niin kyllästynyt, väsynyt....mikään ei auta...
 
*jonkun arvostelemisesta/syyttämisestä
unohtaen ehkä oman osuuden asiaan.
"Miksi se ei taaskaan...
 Miksi se aina sanoo noin....
Miksi...
Miksi...
Puolison arvostelu niin,
että vika ei koskaan ole itsessä...

*jumiin jäämisestä
Jäät kiinni johonkin sanaan/mielipiteeseen/ajatukseen,
jonka joku sinusta on joskus sanonut.
Jauhat ja pyörittelet
 asiaa mielessäsi,
etkä pääse
 tai oikeastaan PÄÄSTÄ siitä irti.

Suorittaminen, täydellisyyden tavoittelu,
oman napansa ympärillä pyöriminen,
nekin niitä jumiin jäämisen tiloja.
 
Katkaise silloin heti
 alkava ajatusketju
ja näe
ajatuksessa jokin
uusi näkökulma tai pointti.
 
Ei sen kummempaa.
 
Jonkin ajan kuluttua huomaat,
että ajattelussasi on tapahtunut muutos.
Kun vaan jatkat
 ajattelusi kyseenalaistamista.

 
Jos hoemme alituisesti,
että tästä ei tule nyt mitään,
niin ei varmasti tule.
Tai,
että emme osaa jotakin,
niin todennäköisesti emme sitä taitoa opi.
Ja päinvastoin.
 
Jos aina korostamme
omaa tai
jonkun henkilön tiettyä piirrettä/tapaa,
se
sekä omasta että muiden toimesta säilyy
ja ehkä vielä voimistuu.
 
Hätkähdin syksyllä
kun erään yksivuotiaan lapsen isä
huokaili lapsensa alituista
vauhtia ja vipeltämistä joka paikkaan
 ja levotonta oloa ja itkuisuutta.
 
Se vinkkeli,
josta itse näen tuon lapsen
 on aivan toisenlainen.
En tunnistanut lasta isänsä kuvauksesta.
Totta on,
että lapsi on erilainen eri tilanteissa,
mutta eniten minua jäi kaihertamaan
tuon isän jotenkin niin
epätoivoinen
mahdoton lapsi-huokailu.
Ehkä lapsi alkaa jo käyttäytyä
tietyllä odotetulla tavalla.
 

 Tämä olkoon uudenvuoden saarnani.
Ota tai jätä.
 
Minä hoen aina,
että olen itselleni ankara.
Sen hokemisen lopetan.

*Olen itselleni
lempeä, lempeä, lempeä...*
 
 
 
Näissäkin merkeissä tänä vuonna.

Ja tämä on vasta alkua...;) 

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Mennyt ja tuleva ja NYT!


 
Kuten monet blogeissaan,
niin minäkin pohdin nyt täällä "ääneen"
mennyttä vuotta.
Ja ihmettelen ja katselen tätä uutta.
 
Kulunut vuosi oli
jo aikalailla
 
seesteisyyden ja tasapainon aikaa.

Tai ainakin lähellä sellaista.
 
 
Kun edelliset pari vuotta olivat
järkähtelyineen ja kriiseilyineen
koko elämän kyseenalaistamista
ja uudelleenjärjestäytymistä,
oman pääkoppani sisällä,
niin
viime vuosi oli
lempeää menoa.

 
Kun ei kaiken aikaa mene pää kolmantena jalkana
kotivuosien jälkeen
pää sauhuten ja se pää alituissti täystyöllistettynä
(opinnot, seminaarit ja elämän ahaa-elämykset)
niin aikaa jää
sille,
että on voinut ottaa etäisyyttä asioihin,
joita on käynyt läpi.
Kellua ja katsella sitä kaikkea saldoa,
jota ylipäänsä
tähän mennessä elettyyn elämään asti on  kertynyt.



Viime kevään

aivan kuin liuin hiljakseen
 opintojen jälkeisissä tunnelmissa.

Elokuusta lähtien

mieleen yllättäen hiipi hiljainen alakulo
mönkään menneen työasian suhteen.

Tunnelma meinasi saada itsestäni yliotteen,
mutta onneksi ajatuksissani ja asenteessani
tapahtui muutos tuon asian suhteen.

*Periksi ei voi antaa*

Joulukuussa tein extempore yhden pienen siirron
mahdollisten uusien
työasioiden saralla.
Alakulo silti painoi mieltäni,
kunnes tsadaa..
tänään heräsin

Uuteen Vuoteen

 ja asiat tuntuivat yhtäkkiä
vesikirkkailta
 mielessäni.



Yhden kortin työrintamalla
 tahdon vielä katsoa,
mutta jos tuo kortti ei ole
 minulle suotuisa
niin suuntaan tarmoni
aivan uuteen rupeamaan.
Sellaiseen,
johon siis tein ennen joulua jo yhden siirron.

Yhtäkkiä onkin selkeä olo siitä,
että alankin rakentamaan mahdollisesti
tuon uuden kortin varaan.

Ihana
epävarman syksyn jälkeen kokea
tällainen varmuuden tunne.
Pidän tästä tunteesta nyt kiinni.

Tämä hetki kun on se
kaikista tärkein hetki.

Tästä hetkestä
kuitenkin lähtee liikkeelle
kaikki tuleva.
Olkoon siis
 tämän hetken luottava tunnelma
mukana kantamassa
 niissä hetkissä,
kun olo ei tunnu niin varmalta.

Tällaista tunnelmaa
 ja luottamusta
 toivon myös kaikille teille
tähän uuteen alkaneeseen
 vuoteenne!

<3