keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Niin nähty...

 
 Varoitus!
 
Seuraava teksti on
kärjistetysti kirjoitettu.
 
Liikkuu kuin fitness-tähti,
näyttää sumopainijalta.
 
Siis tämä yhtälö ei täsmää.
Jokin mättää ja pahasti.
 
1. Elimistöni imee kaiken varalta
itseensä varmuuden vuoksi vähintään puolet enemmän
energiaa kuin
itseasiassa suuhuni muonaa lappaan.
 
2. Joka kesäinen temppu uusiutuu.
Mitä enemmän liikun,
sitä varmemmin puntarin viisari heilahtaa ylöspäin.
 
3. Liikkumalla ei laihdu.
 
4. Sanaton.
 
Lupaan, että tämä on viimeinen paino-valitustekstini.
 
Kyse on käden liikkeestä kohti ääntä.
Minulla sitä liikettä käsittääkseni tapahtuu
ihan suht sopivassa määrin,
mutta välillä lasti on vissiin liian painava
ja herkullinen.
 
 
Sisko laihtunut 24 kiloa.
En voisi olla onnellisempi hänen puolestaan.
 
Minä lihonut melkein sen 4 kiloa.
 
Maailma ei onneksi kaadu tähän.
Mitätön, itsekäs postaukseni
 jääköön omaan arvoonsa.
 
Vielä minä itselleni näytän.
 
CiAo!
 
Ps. Postaukseni tuli "kuin kreivin aikaan".
Blogistaniassa on juuri valloillaan
Beautiful Body-haaste.
Juuri tänään jätin itse oman kuvani tänne laittamatta....

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Murusia, palasia...

 
Elämä koostuu pienistä palasista.
Niistä muodostuu kaikki se,
mitä sinun on ollut tarkoitus kokea.
 
Ne ovat sinun elämäsi palasia,
onnen ja surun murusia,
joita vain sinä voit kerätä.
 
Elä elämäsi jokainen hetki,
sen jokainen palanen,
kerää talteen pienet muruset.
Ja kerran huomaat,
kuinka onnellinen olet.
 
(Lauri Vanaja)
 
 
Loistavat sanat,
johon kiteytyy paljon.
Yksinkertaisuudessaan,
mutta silti suuressa viisaudessaan.
 
Ihminen elää, kokee
ja näkee.
Näkee.
Tai
 ehkä näkee sen mitä haluaa nähdä.
Niin hyvässä kuin pahassa.
 
Kokee.
Kun ihminen myöntää
oikeasti
 jonkun asian itselleen
toisin sanoen näkee asian todellisen laidan,
alkaa asiasta
paraneminen/vieroittuminen/
poisoppiminen
ja
ymmärtäminen.
Itsehavainnointi.
 
Tämä pätee
ihan pieniinkin elämän asioihin,
jos sellaisia elämässä onkaan.;)
Kaikkihan on
 loppujen lopuksi merkityksellistä.
On pientä tai suurta.
Ihminen ottaa pultit ja sydämen tykytykset
pienistä kahnauksista
aivan yhtä lailla
kuin
elon suurimmistakin kolhuista
ja kriiseistä.
 

 
Kuulutan siis nyt sisäisen
aivojumpan perään.
Sitä ei kait koskaan voi tehdä liikaa
tai haitaksi asti,
jos menee eteenpäin
eikä jää pyörimään liian pitkäksi aikaa
ajatuksineen paikoilleen.
 
Möyhi ja möyhennä
ajatuksiasi!
Tuuleta niitä oikein kunnolla,
märehdi niissä hetki,
jotta voit päästää ne
tuulen mukana lentoon.
 
Kyseenalaista itsesi,
tekosi,
tekemättömät ja tehdyt
ja aiotut.
 
Möyhi ne ajatukset,
jotka vaivaavat sinua.
 Möyhi ne niin,
että kyllästyt niihin.
Syytä vaikka itseäsi
jos niin on tarvetta,
mutta sitten päästä irti.
Tee sopu itsesi kanssa.
 
Kenenkään muun kanssa
kun ei eletä niin lähelläkkäin.
 
Tilalle tulee
uutta energiaa
ja tilaa jollekin uudelle.
 
 
Vain "katsomalla" näkee.
 
Höyry-Häyrynen täällä.
Kauniita unia kaikille.
See you
ja
mukavaa viikon jatkoa! ;)
 


maanantai 22. heinäkuuta 2013

Kesälle!




Avaan oven aamutuulelle.
Kaartuvien pihakoivujen oksilla
sateenhopea.
Sinikellopolku kutsuu,
vihreä niitty.
Metsän veräjä aukeaa.
Kuusten alla tuoksuvat kielot.
Kesä leijailee
etelätuulen vahvoilla siivillä.
 
(tuntematon)


 
 
 Aamukasteenhiljaista.
Nurmi tuoksuu vihreää,
aallot soittavat sineä.
Kesä koskettaa
hennoin siivin.
 
(tuntematon)
 


 
Aamukastepisaroissa
tuhat kimallusta.
Perhosniityllä
ruiskaunokkien hymyily.
Kaiken yllä
hiljaisuudesn kylpy.
 
(tuntematon)
 

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Kukkuluuruu!

 
Täällä taas!
Italiassa käytiin.
Koneella yksi huraus ja
johan muuttui maisemat.
 
 
Paksu, samea, lämmin ilma.
Pehmeät värit,
jotka saavat melkein kaiken
näyttämään jotenkin
 sadunhohtoiselta.
 
 
Leppoisa maalaiskylä,
jossa aika pysähtyy.
Mieli muuntuu kuin taikaisukusta
lomamoodiin.
 
 
Tämä kylä on ihmeellinen.
Viidettä kertaa hoodeilla
ja
aina vaan se tekee saman tempun.
Kaikki muu elämä,
arki kotona ja kaikki asiat,
ne unohtuvat auvoisasti
loma-ajaksi.
 
 
 
Sen kummempia kiertelemättä
on sanottava,
että olen rakastunut.
Pikkuiseen kylään Toscanassa.
Voi kuulostaa kliseiseltä,
mutta minulle se on täyttä totta.
 
 
 
 
 
 
 
 
 

 
 
 
Ainakin mielessäni
vielä näissä tunnelmissa.
 
Ciao! <3


tiistai 2. heinäkuuta 2013

Ajatuksen virtaa...

 
 
Kirjoituspöytäni laatikossa on kirje.
Aina kun avaan laatikon
ja otan sieltä jotain,
niin minusta tuntuu,
että käteni pitäisi päivettyä
siinä auringonpaisteessa,
joka lähtee kirjeestä.
 
( Kersti Bergroth)
 
 
Hei,
tällaisia "laatikoita" ja "kirjeitä"
on kaikilla
varmaan  enemmän kuin arvaammekaan.
Tai  huomaamme.
 
Lopulta aika pienet asiat saavat
mielen aivan hujauksessa kepeäksi
ja hyvälle tuulelle.
Varsinkin sellaiset asiat,
jotka tulevat yllättäen
kesken arjen.
 
Ihmisen mieli on aika oikukas,
ja itsekäs,
joka pitää  sinnikkäästi
kiinni omista "oikeuksistaan".
Mieli haluaa olla oikeassa
ja sumuttaa mielellään
 sellaiselta,
joka on haastavaa.
Se puskee kohti itsekkyyttä
niin hyvin selityksin,
että luulemme olevamme
 erinomaisen esimerkillisiä.
 
Päivän saarnaosuus hoidettu.
 
Ja niitä "laatikoita" etsimään.
 
;)
 
 


maanantai 1. heinäkuuta 2013

Tänään Ystävien Onnelle!



Elämä ottaa meitä kädestä
kun me otamme elämää kädestä.
Mitä lujemmin me otamme,
sitä lujemmin se ottaa.
Mitä kauemmas me kuljemme,
sitä kauemmas se vie
ja pyytää meitä viemään
vielä kauemmas.
 
Mitä lähemmäksi toisiamme kuljemme,
sitä lujemmin pitelemme
elämää kädestä.
Mitä kauemmaksi kuljemme,
sitä lähemmäksi tulemme elämää,
joka pitää meitä kädestä.
 
(Tommy Tabermann)
 
 
 
Tänään olen erityisen
iloinen ja onnellinen
rakkaan ystäväperheen puolesta.
 
Joskus kun elämä
oikein hartiavoimin
ottaa kiinni ja ravistelee,
työntää ahtaalle ja lannistaa,
niin siitä otteesta on vaikea päästä pois.
 
Kauan se kesti
ja tiukassa piti,
mutta nyt siitä pinteestä on päästy irti!!!
 
LOVE YOU "MOPO"!!! ;)