Niin nähty...

 

 Varoitus!

 

Seuraava teksti on

kärjistetysti kirjoitettu.

 

Liikkuu kuin fitness-tähti,

näyttää sumopainijalta.

 

Siis tämä yhtälö ei täsmää.

Jokin mättää ja pahasti.

 

1. Elimistöni imee kaiken varalta

itseensä varmuuden vuoksi vähintään puolet enemmän

energiaa kuin

itseasiassa suuhuni muonaa lappaan.

 

2. Joka kesäinen temppu uusiutuu.

Mitä enemmän liikun,

sitä varmemmin puntarin viisari heilahtaa ylöspäin.

 

3. Liikkumalla ei laihdu.

 

4. Sanaton.

 

Lupaan, että tämä on viimeinen paino-valitustekstini.

 

Kyse on käden liikkeestä kohti ääntä.

Minulla sitä liikettä käsittääkseni tapahtuu

ihan suht sopivassa määrin,

mutta välillä lasti on vissiin liian painava

ja herkullinen.

 

 

Sisko laihtunut 24 kiloa.

En voisi olla onnellisempi hänen puolestaan.

 

Minä lihonut melkein sen 4 kiloa.

 

Maailma ei onneksi kaadu tähän.

Mitätön, itsekäs postaukseni

 jääköön omaan arvoonsa.

 

Vielä minä itselleni näytän.

 

CiAo!

 

Ps. Postaukseni tuli "kuin kreivin aikaan".

Blogistaniassa on juuri valloillaan

Beautiful Body-haaste.

Juuri tänään jätin itse oman kuvani tänne laittamatta....

Murusia, palasia...

 

Elämä koostuu pienistä palasista.

Niistä muodostuu kaikki se,

mitä sinun on ollut tarkoitus kokea.

 

Ne ovat sinun elämäsi palasia,

onnen ja surun murusia,

joita vain sinä voit kerätä.

 

Elä elämäsi jokainen hetki,

sen jokainen palanen,

kerää talteen pienet muruset.

Ja kerran huomaat,

kuinka onnellinen olet.

 

(Lauri Vanaja)

 

 

Loistavat sanat,

johon kiteytyy paljon.

Yksinkertaisuudessaan,

mutta silti suuressa viisaudessaan.

 

Ihminen elää, kokee

ja näkee.

Näkee.

Tai

 ehkä näkee sen mitä haluaa nähdä.

Niin hyvässä kuin pahassa.

 

Kokee.

Kun ihminen myöntää

oikeasti

 jonkun asian itselleen

toisin sanoen näkee asian todellisen laidan,

alkaa asiasta

paraneminen/vieroittuminen/

poisoppiminen

ja

ymmärtäminen.

Itsehavainnointi.

 

Tämä pätee

ihan pieniinkin elämän asioihin,

jos sellaisia elämässä onkaan.;)

Kaikkihan on

 loppujen lopuksi merkityksellistä.

On pientä tai suurta.

Ihminen ottaa pultit ja sydämen tykytykset

pienistä kahnauksista

aivan yhtä lailla

kuin

elon suurimmistakin kolhuista

ja kriiseistä.

 

 

Kuulutan siis nyt sisäisen

aivojumpan perään.

Sitä ei kait koskaan voi tehdä liikaa

tai haitaksi asti,

jos menee eteenpäin

eikä jää pyörimään liian pitkäksi aikaa

ajatuksineen paikoilleen.

 

Möyhi ja möyhennä

ajatuksiasi!

Tuuleta niitä oikein kunnolla,

märehdi niissä hetki,

jotta voit päästää ne

tuulen mukana lentoon.

 

Kyseenalaista itsesi,

tekosi,

tekemättömät ja tehdyt

ja aiotut.

 

Möyhi ne ajatukset,

jotka vaivaavat sinua.

 Möyhi ne niin,

että kyllästyt niihin.

Syytä vaikka itseäsi

jos niin on tarvetta,

mutta sitten päästä irti.

Tee sopu itsesi kanssa.

 

Kenenkään muun kanssa

kun ei eletä niin lähelläkkäin.

 

Tilalle tulee

uutta energiaa

ja tilaa jollekin uudelle.

 

 

Vain "katsomalla" näkee.

 

Höyry-Häyrynen täällä.

Kauniita unia kaikille.

See you

ja

mukavaa viikon jatkoa! ;)

 



Kesälle!

Avaan oven aamutuulelle.

Kaartuvien pihakoivujen oksilla

sateenhopea.

Sinikellopolku kutsuu,

vihreä niitty.

Metsän veräjä aukeaa.

Kuusten alla tuoksuvat kielot.

Kesä leijailee

etelätuulen vahvoilla siivillä.

 

(tuntematon)

 

 

 Aamukasteenhiljaista.

Nurmi tuoksuu vihreää,

aallot soittavat sineä.

Kesä koskettaa

hennoin siivin.

 

(tuntematon)

 

 

Aamukastepisaroissa

tuhat kimallusta.

Perhosniityllä

ruiskaunokkien hymyily.

Kaiken yllä

hiljaisuudesn kylpy.

 

(tuntematon)

 

Kukkuluuruu!

 

Täällä taas!

Italiassa käytiin.

Koneella yksi huraus ja

johan muuttui maisemat.

 

 

Paksu, samea, lämmin ilma.

Pehmeät värit,

jotka saavat melkein kaiken

näyttämään jotenkin

 sadunhohtoiselta.

 

 

Leppoisa maalaiskylä,

jossa aika pysähtyy.

Mieli muuntuu kuin taikaisukusta

lomamoodiin.

 

 

Tämä kylä on ihmeellinen.

Viidettä kertaa hoodeilla

ja

aina vaan se tekee saman tempun.

Kaikki muu elämä,

arki kotona ja kaikki asiat,

ne unohtuvat auvoisasti

loma-ajaksi.

 

 

 

Sen kummempia kiertelemättä

on sanottava,

että olen rakastunut.

Pikkuiseen kylään Toscanassa.

Voi kuulostaa kliseiseltä,

mutta minulle se on täyttä totta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ainakin mielessäni

vielä näissä tunnelmissa.

 

Ciao! <3

Ajatuksen virtaa...

 

 

Kirjoituspöytäni laatikossa on kirje.

Aina kun avaan laatikon

ja otan sieltä jotain,

niin minusta tuntuu,

että käteni pitäisi päivettyä

siinä auringonpaisteessa,

joka lähtee kirjeestä.

 

( Kersti Bergroth)

 

 

Hei,

tällaisia "laatikoita" ja "kirjeitä"

on kaikilla

varmaan  enemmän kuin arvaammekaan.

Tai  huomaamme.

 

Lopulta aika pienet asiat saavat

mielen aivan hujauksessa kepeäksi

ja hyvälle tuulelle.

Varsinkin sellaiset asiat,

jotka tulevat yllättäen

kesken arjen.

 

Ihmisen mieli on aika oikukas,

ja itsekäs,

joka pitää  sinnikkäästi

kiinni omista "oikeuksistaan".

Mieli haluaa olla oikeassa

ja sumuttaa mielellään

 sellaiselta,

joka on haastavaa.

Se puskee kohti itsekkyyttä

niin hyvin selityksin,

että luulemme olevamme

 erinomaisen esimerkillisiä.

 

Päivän saarnaosuus hoidettu.

 

Ja niitä "laatikoita" etsimään.

 

;)

 

 



Tänään Ystävien Onnelle!

Elämä ottaa meitä kädestä

kun me otamme elämää kädestä.

Mitä lujemmin me otamme,

sitä lujemmin se ottaa.

Mitä kauemmas me kuljemme,

sitä kauemmas se vie

ja pyytää meitä viemään

vielä kauemmas.

 

Mitä lähemmäksi toisiamme kuljemme,

sitä lujemmin pitelemme

elämää kädestä.

Mitä kauemmaksi kuljemme,

sitä lähemmäksi tulemme elämää,

joka pitää meitä kädestä.

 

(Tommy Tabermann)

 

 

 

Tänään olen erityisen

iloinen ja onnellinen

rakkaan ystäväperheen puolesta.

 

Joskus kun elämä

oikein hartiavoimin

ottaa kiinni ja ravistelee,

työntää ahtaalle ja lannistaa,

niin siitä otteesta on vaikea päästä pois.

 

Kauan se kesti

ja tiukassa piti,

mutta nyt siitä pinteestä on päästy irti!!!

 

LOVE YOU "MOPO"!!! ;)