Huhtikuu
Huhtikuun sinisessä illassa,
maan tuoksun avautuessa,
seisoo ruusupensas
kaiken entisensä pudottaneena.
Se on vastaanottamassa uutta.
Se osaa,
mikä ihmisen tulisi oppia.
Odottaa oikeaa hetkeä.
Silmut puhkeavat,
kun niiden aika on.
(Riitta Moder)
Minä uskon,
että kaikki on vielä silloinkin mahdollista,
kun näyttää siltä,
että mikään ei enää ole mahdollista.
Mahdollisuus saattaa avautua
eteen
silloin kun sitä ei enää ole osannut odottaa.
Ehkä silloin
kun on jo luovuttanut odottamasta.
Päästänyt irti.
Jättänyt asian elämän päätettäväksi.
Henkäissyt sen ulos itsestään
ja
jättänyt asian
ja jättäytynyt itse
vapaaksi.
Oman onnensa nojaan.
Asian sekä itsensä.
Minä jätin aikanaan parikymppisenä tanssin.
Tanssi tuli takaisin elämään,
viidentoista vuoden tauon jälkeen,
odottamatta
ja odottamattomalta taholta.
Työt,
joita minun ei ole pitänyt tehdä,
ovat etsineet minut
ja
saaneet minut rakastumaan itseensä.
Tässä vain muutamia esimerkkejä.
Elämä kaikkinensa,
iloine ja suruineen,
on aika ihmeellinen asia.
Mitä enemmän luottaa,
sitä enemmän elämä avaa "korttejaan".
Elämä näyttää,
että se on luottamisen arvoinen.
Silloinkin
kun pelataan korteilla,
joita ei olisi halunnut käteensä saada.
"Elämä on sitä,
mikä tapahtuu sillä aikaa
kun
odotat jotain tapahtuvaksi."
(jostain kortista mukaan napattu)
Ihanaa huhtikuista viikkoa
juuri sinulle!
Voi hyvin<3