Joskus on hiljaisuus
Mahdotonta tajuta,
joskus ne ovat poissa,
ne asiat, joista nyt hermostun:
likaiset sormenjäljet lavuaarissa,
hiekkakasat eteisen lattialla,
revityt sukkahousut.
Kunpa sen nyt jo osaisi kokea:
Joskus on hiljaisuus-
"omaa aikaa"
Nyt, kuinka hartaasti
tahtoisi nukkua aamulla myöhään.
Sitten, valvoo yöt odottaen,
että olisi joku, joka herättäisi,
tarvitsisi maitoa, mehua, kuivaa vaippaa.
Niin rakkaiksi tulevat ikuinen puuronkeitto,
pyykinpesu, lasten sänkyynlaitto.
Suudella tahtoisin jokaista nenänjälkeä peilissä.
Pienen kurasaapaan jälki lattialla
saa minut heltymään.
( Ritva Haapaniemi)
Tänään on maanantai. Ja syyskuu täydessä vauhdissa. Minulla on takana tiivis ja positiivisesti rankka opiskelu-viikonloppu. Paljon jäi taas reppuun mietittävää ja pohdittavaa.
Ja asiasta ihan toiseen. Tänään tuli taas huomattua, kuinka suuri voima negatiivisuudella on. Ja miten vaikea negatiivisuutta on pysäyttää kun se pääsee valloilleen. Ja miten se kumuloituu ja kulkee eteenpäin tartuttaen kaiken ympärillään. Ja miten turhaa se on.
Joten ja täten kaikille vaan toivottelen negatiivis-vapaata, ihanaa, energistä ja iloista syysviikkoa! ;)
2 kommenttia:
Samaa mieltä olen, että positiivisella asenteella pääsee paljon pidemmälle, ja mikä parasta, positiivisuus tarttuu!
Mukavaa viikkoa ja toivottavasti tavataan ja levitetään positiivista energiaa!
Juu Nonna, hus hus negatiivisuus sanon minäkin!
Se on niin totta, että positiivisuudella samoin on valtavasti voimaa, kunhan sitä vaan levittää.;)
Lähetä kommentti