Arvatkaapas mikä helpotus oli "yhtäkkiä" oivaltaa sellainen asia, että meikämamma
on säilönyt ja hyvin tallentanut mielensä sopukoihin vanhoja juttuja
ja jättänyt sinne itsekseen muhimaan.
Ja samahan näkyy sitten konkreettisesti ihan silmien edessä.
Kasoina, joita kertyy ties minne milloinkin.
Laatikon pohjalle,kaappiin, jne....
.....ja niin salakavalasti, etten ole edes tajunnut koko homman nimeä.
Ja pointti on se, etten ole meinannut päästä niihin käsiksi.
Vaan vaatii aina työn ja tuskan ensin.
Ja sitten ihmettelee, miksen jo kauan sitten kun näin helposti/nopeasti sujui.
Kasoina, joita kertyy ties minne milloinkin.
Laatikon pohjalle,kaappiin, jne....
(Tämä kasa on kuistilla toivottamassa kaikkien feng shuin oppien vastaisesti meille tervetulleeksi. Kirppisreissun jäämistöä kohta parin kuukauden ajalta)
Ja pointti on se, etten ole meinannut päästä niihin käsiksi.
Vaan vaatii aina työn ja tuskan ensin.
Ja sitten ihmettelee, miksen jo kauan sitten kun näin helposti/nopeasti sujui.
Eli siis tuo matto on puoli vuotta odottanut pesua.
Ja kun ei pesulaan asti ole joutanut niin sitten meidän kylppärin lattialle.
Ja kaikki lähti liikkeelle siitä,
että ensin tapahtui oivallus pään sisällä kun päästi mielen möykyt pihalle.
Kyllä ihminen on itsepäinen.
Itseään kohtaan erityisesti.
Kun olisi hyväksi välillä vähän höllätä
ja antaa itselle armoa.
Elämähän kyllä huolehtii, että tuo aina töyssyjä matkaan.
Mitä niitä itse tekemään.
Kyllä ihminen on itsepäinen.
Itseään kohtaan erityisesti.
Kun olisi hyväksi välillä vähän höllätä
ja antaa itselle armoa.
Elämähän kyllä huolehtii, että tuo aina töyssyjä matkaan.
Mitä niitä itse tekemään.
Millä muulla tässä maailmassa on oikeastaan niin paljon väliä kuin sillä,
että pitäisi itsestää niin hyvää huolta kuin suinkin.
Rakastaisikin itseään, ehdoitta.
Silloin/sitä kautta pitää automaattisesti huolta ympäristöstään ja kaikki ympärillä voi hyvin.
Helpon kuuloinen kaava, mutta laitas toteutumaan;)
Hiljaisuudessa
kypsyvät ajatukset,
leviää lämpö
huoneisiin, joissa vuosiin
ei ole käynyt kukaan.
_
Sydämessä palaa
liekki kaipauksen.
Ikuinen on itse
sytyttänyt sen.
Vaali sitä tulta,
vaali janoa.
vaikket nimeänsä
osaa sanoa.
Lähde vaeltamaan
sydän avoinna.
Kaipaus on kutsu.
Ole rohkea.
( Anna-Mari Kaskinen)
Pienillä asioilla on väliä, kauheasti.
Se unohtuu muuten helposti.
Siihen kannattais uskoa ja satsata.
Sais paljon hyvää aikaiseksi, ihan kaikessa.
Hyviä hetkiä ja arjen oivalluksia keskiviikkoonne! <3
4 kommenttia:
Niinpä! Melkoista terapiaa sulla siellä. Meuhkaa vaan lisää aiheesta, niin me muutkin päästään fiilikseen. Tekis hyvää itse kullekin!
Joo Nonna - Täällä on nyt sellaiset terapiat meneillään, että perjantaina saatte kuulla. Jos mahdatte uskaltaa tulla...;))))
Minä meuhkaan nyt täällä kun vauhtiin pääsin! :)
Voihan vitsi! Ihan hengessä mukana :-) Meillä ihan samanlaista!!! Ja samat ajatukset. Onneksi on hyvä kaveri, jonka kanssa näitä(kin) voi jakaa ja se oot tietty sinä itse :-D
Kiitos Hannis, näillä mennään ja meuhkataan sitten yhdessä;)
Lähetä kommentti