What a Year!
Jos vuosi sitten
olisin nähnyt pikakelauksella
tulevan vuoteni,
en toden totta olisi uskonut silmiäni.
Niin hyvässä kuin siinä
huonommassakaan.
(kuva vanhempieni keittiöstä)
Elämäni heitti vuoden aikana
aika monet härän pyllyt.
Vuosi alkoi opiskelujen merkeissä
ja mullisti absoluuttisesti
kotiäidin mieleni.
Aivan huimaa.
Huippua.
Päätä huumaavaa.
Olen siis liekeissä opiskeluista
jos ei selvinnyt;)
Syksy napsautti
tämä hurmostilalaisen maan pinnalle
kun tahti opintojen parissa kiihtyi.
Ja sitä kiihdytystä
olis vielä vuoden verran edessä.
Opintojen lisäksi
elämä järjesti minulle totaalisen yllärin
täysin yllättävältä taholta.
Syksyllä olinkin sitten tupla-opiskelija.
Juu,juu tänne vaan,
kyllä joka-paikan-höylä jaksaa.
Vai jaksaako.
Mutta oikeesti.
Ylläri oli sellainen,
etten siitä voinut kieltäytyä.
Se liittyi rakkaaseen
vakavaan harrastukseeni
koko nuoruusajalta.
Vauhti oli siis minun osaltani
huimaa
läpi syksyn.
Hengittelin vaan välissä
ja jatkoin eteenpäin.
Äärirajoilla vetelin.
Selkä se taisi olla se,
joka yritti muistutella
vauhdista.
Ongelma oli lähinnä se,
etten osannut karsia montaa muuta asiaa
tupla-opintojen ohelta.
( vanhempieni kotoa)
Tämä joulu
anoppilassa oli ihana.
Rauhoittumista.
Olemista.
Ja niissä tunnelmissa yritän mennä
vielä ensi viikonkin,
jonka jälkeen arki pyörähtää käyntiin
tässä talossa.
Elämä on taklannut laitaa vasten,
mutta meitsihän nousee.
Se on varma.
Armotonta itsekasvunpaikkaa
koko ajan
ja joka taholta.
Lehmän hermot.
Jos ne ei nyt kasva,
niin ei sitten milloinkaan.
Minulla on elämässäni,
ympärilläni ihania ihmisiä.
Vuoden aikana
olen tutustunut mm niin opintojen kuin
oman kotimamma-elämän kautta
upeisiin
uusiin ihmisiin. <3
Niiden vanhojen upeiden lisäksi! ;)
Tämän vuoden viimeisen päivän tienoilla
mieleen nousee
kiitollisuus.
Ei ole olemassa muureja,
on vain siltoja.
Ei ole olemassa suljettuja ovia,
on vain portteja.
Toivon kaikille lukijoilleni
omaan elämäänne
sopivassa tasapainossa
vauhtia ja vipinää,
seesteisyyttä,
rauhoittumista.
Mutta ennen kaikkea
Iloa ja rakkautta!
Ja niitä ystäviä ja ystävyyttä
kaikessa kirjossaan!;)
Love,
Kamomilla ;)
5 kommenttia:
Aikamoinen vuosi sulla tosiaan takana! Vaikutat aika sisukkaalta tyypiltä, joten en epäile hetkeäkään ettetkö selvityisi seuraavastakin opiskeluvuodesta... Olen sen verran vähän aikaa seurannut blogiasi, että en tiedä, oletko kertonut mitä opiskelet mutta kuulostaa mielenkiintoiselta nuo tuplaopinnot! Tosi tosi paljon tsemppiä ja onnea vuoteen 2012!!! :)
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisaa... Kun nyt muistat myös löysätä missä voit, ettet pala puhki...
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisaa... Kun nyt muistat myös löysätä missä voit, ettet pala puhki...
JOnna, kiitos!:)
Nämä opintoni, molemmat, ovat niin rakkaita. Täysin erilaisia kumpainenkin.
Toinen, se aiempaa koulutustani täydentävä, on niin pään täyttävä. Pohdittavaa riittää.
Ja se toinen, vanhaan harrastukseeni pohjautuva, lähinnä "vapaa-ajan" opiskelu on täysin fyysistä.
Yritä siinä sitten painiskella kun muutenkin elän taitekohtaa luopumisen, katoavaisuuden (vauva-aika ohi mm) yms normikriisien ja tunteiden kanssa!
Ja se selkä niittaa muistutukseksi tarvittavasta levosta ;)
Näillä mennään ja yritetään oppia matkan varrella;)
Ihanaa uutta vuotta sinulle JOnna!
Harri- löysään, löysään. Onneksi selkä muistuttaa siitä puolesta! ;)
Mukavaa iltaa teille tänään! <3
Lähetä kommentti