Elämän kevät

Heippatirallaa

 ja tervehdys iltaanne!

Ei tule täältä nyt

 sisustuskuvahaastepostausta

vaan ihmetystä elämästä.

 Tämä on merkillinen ikä, tämä,

jota paraikaa käyn läpi.

Eli reilusti kolmekymmentä on mittarissa,

 muttei silti vielä neljääkymppiä.

Vaikkakin sen lähestymisen jo

 hyvinkin aistin.

Olen täällä blogistaniassa sekä muualla

huomannut muidenkin ihmisten kohdalla,

että juurikin näillä nurkilla

elämässä on ennen

neljänkympin "kriisiä ja rytinää"

erikoinen taitekohta.

Erikoinen siten, että

samanaikaisesti tunteina ovat

syvä ilo ja haikeus yhtäikaa,

 käsikädessä.

Elämänkaari-seminaari,

jossa kävin talvella

 antoi monta sellaista vastausta

kysymyksiin

itsestäni ja elämästäni,

joita en oikeastaan tajunnut mielessäni

kantavanikaan tai kaipaavani,

mutta jotka kuitenkin olivat

olleet mieleni sopukoissa 

pitkään hautumassa.

Ja tähän ikävaiheeseenkin

 löytyi seminaarissa selityksensä.

Ensi viikonloppuna istun taas siellä.

Seminaarin jatko-osiossa.

Ihanaa.

Olen nyt aivan hulluna

elämänkaari-teemasta.

Sain jopa ujutettua sen

osaksi opintojeni

 meneillä olevaan tutkielmaan.

Jos kehtaisin,

vauhkoisin siitä täällä laajemminkin. ;)

Kevät

Se pulppuaa purona puitten alla

Se livertää leivona taivahalla

Se sinkoaa silmiini säihkyvän säteen

Se kasvattaa kukkasen kulkijan käteen

Se laineena laulaa

Se käkenä kukkuu

Se itkee ja nauraa

valvoo ja nukkuu

Se utuisen unelman onnesta antaa

Se lempeä lupaa

Se kaihoa kantaa

(Annikki Kujala)

Lempeää lauantai-iltaa! <3