"Äiti, milloin on se syksy."
Se on nyt, sanoo äiti.
Poika oli kesän kysellyt
syksyä.
Siitä hän tietäisi,
että aloittaa päiväkodissa.
Sinne se sitten meni.
Poikani.
Viimeinen vauvani.
Elämä näyttää minulle tietä,
uutta,
itsenäisempää.
Haaveilen silti jo
mummiudesta.
Saisi taas
pieniä ihmeitä
syliin.
Koti on juuri nyt
hiljainen.
Kuin valmistaudun tulevalle
syksylle.
Nyt olen ja
kellun hiljaisuudessa.
Sillä kohta
taas mennään.
Poikani pieni ja
kultainen.
Kesä on lyhyt,
niin lyhyt.
Auringon kehrä on
keltainen,
syysaamussa syömmeni
ehyt.
(Ulla S.)
<3
4 kommenttia:
Miten kauniisti kirjoitettu! Aivan herkistyin <3
Jos saisin päättää niin lapset olisi aina ja ikuisesti mun hivassani ja lähelläni! :)
Oi! Kyllä se vähän (paljon) riipaisee, kun lapset kasvaa. Vaikka samalla kaikista pikkulapsirutiineista uupuneena toivoisi sitä, niin samalla sitä myös todella pelkää!
Meidän pikkuvauva (kolme vee, joka osaa mielestään ajaa autoa ja kaataa puita) meni nyt elokuussa päiväkodin "isojen ryhmään" ja veljensä eskariin. Molemmat on NIIIN polleita kavereita ja selvästi tekevät pesäeroa kaikesta huolehtivaan äitiin.
Vaikken mä ole ikinä ollut mikään erityisen lapsirakas (siis silleen yleisellä tasolla) tai vauvoihin hurahtanut, niin mäkin varmaan tarvitsen kohta jonkun korvikevauvan jostain.
Hei! Olen käynyt lukemassa, mutta en ole kommenttia ehtinyt kirjoittaa. Täytyypä siis kommentoida montaa asiaa kerralla. Ensinnäkin, arvaapa kenelle ilmestyi rahapuu kera keittiön (joka on nimenomaan siinä nurkassa kotia) vimmaisen siivouksen. Kiitos siis vinkistä JA vimmasta ;)
Toinen asia, jota piti kommentoida, on tuo juttu, jossa pohdit kuka meitä vie elämässä? Ihan mielettömän jännä asia. Tuntuu, että siihen on helppo vastata mutta toisaaalta kun alkaa tarkemmin miettiä, tuleekin sellaista juttuja mieleen, että ei olisi tajunnut, jos ei olisi miettinyt. Ja sitäkautta on terveellistä miettiä, onko se sellainen asia, jonka haluaa antaa viedä. Mulle tuli mieleen pari asiaa, joiden en halua antaa viedä. Mun pitää miettiä ne uusiksi, mutta tää oli hyvä näkökulma!
Ja hei, ihan hassu juttu. Sullakin on kuvassa käpy ;) Mullakin oli! Hih!
Tsemppiä opiskeluun ja päiväkotielämään harjoitteluun! :)
Merikuu, kiitos! Aika aikaansa kutakin ja kaikissa elämän vaiheissa on omat parhaat kohtansa tietysti, mutta silti se vaan on niin ainutlaatuista kun lapset ovat vauvoja ja pieniä. :)
Mirka, kyllä se lasten kasvu pelottaakin. Meidän 10v on jo ihan eri vaiheessa kuin pari vuotta sitten. Isoa poikaa, mutta samalla vielä kuitenkin pieni ja mieluusti halattavaksi ja syliin tuleva.:)
JOnna,hyvä hyvä!
Minäkin olen hankkimassa rahapuuta ihan pian, toivottavasti jo huomenna. Olen ihan intona näistä fengshui-kuvioista ja siksi kun tuntuu, että niissä on jotain itua oikeasti.
Olethan muuten laittanut jonkun setelin sen rahapuun alle. (Kreikan valuuttaa ei ehkä ihan ensi töikseen kantsi laittaa...)
Juuri tuota samaa pohdin "elämän viejästä". Tarkemmin pohtimalla löytää omasta elämästä yllättäviä näkökulmia ja "viejiä". Vaikka me kaikki tärkeinä ja niin mukamas tietoisina omista asioistamme luulemme tietävämme ihka omia asioitamme, niin ei se kuitenkaan ole ihan niin. Olemme itsemme sumuttamisen mestareita.
Nyt lähden sumuttelemaan lattioita ja lakanoiden vaihtoon ja imurin varteen. Ciao ja mukavaa viikonloppua! ;)
Lähetä kommentti