maanantai 15. huhtikuuta 2013

Kylmät väreet

 
 
Ei onni
ole mikään sattuma,
joka valahtaa taivaasta
 kuin rankkasade
 kesäpäivänä.
Se tulee ihmisen luo vähitellen,
sen mukaisesti,
miten hän suhtautuu elämään
ja ympärillään oleviin ihmisiin.
Onni karttuu
jyvä jyvältä,
osanen täydentää toistaan.
 
(Tsingis Aitmatov)

 
Tiedättekö,
minä itkin tänä aamuna.
Hiljaa itsekseni.
Sen jälkeen kun
 mies ja lapset olivat lähteneet ovesta
kouluun ja töihin.
Laitoin soimaan
Christina Perrin
Jar of Hearts-kappaleen.
Musiikin,
johon olin syksyllä tehnyt
treeniryhmämme projektina
oman soolokoreografiani,
koreografian elämästä,
elämälle,
tapahtuneille.
Ja itkin.
Hyvää itkua.
 
Itkut tirautettuani
ja sähköpostit luettuani
 kehoni täyttyi "hyperventiloimisesta".
Tällä kertaa hyvästä sellaisesta,
ei kiireen ja stressin aikaan saamasta
kuten opiskellessani
parin viime vuoden aikana.

"Hyperventiloin" ilosta,
että viikonlopun seminaari täytti odotukseni.

Sekä siitä
 kiitollisuuden olotilasta,
jonka seminaari kaiken kaikkiaan
on saanut minussa aikaiseksi.

Olen saanut työkalut,
joilla olen käsitellyt sekä paraikaa käsittelen
 kielteisiä sekä myönteisiä
traumojani ja kokemuksia,
pieniä ja isoja.
Sellaisiakin traumoja
 jollaisia 
en ehkä halunnut tiedostaa kantavani,
tai halunnut kohdata niitä.
Tai en tiennyt edes kuinka
sen olisin tehnyt.

 Sitä,
että olen saanut sellaisen mahdollisuuden
koluta itseni kaikkia
nurkkiani myöten,
pimeimpiäkin.

Ja siis ennen kaikkea
oppinut ymmärtämään niitä
 nurkkia
ja tuonut niihin järjestystä.

Sisäistä ja sitä ulkoista "sisustamista"...
Fengshuita in and out.;)

Kaikkea muutakin on mielessä,
josta tirauttaa itkut ja hyperventiloida,
mutta siitä toiste lisää.

Minä teen nyt ruokaa
ja
siivoan.
Erinomaista vastapainoa viikonlopun
annille.



Voikaa hyvin ihmiset!

<3




6 kommenttia:

Tähtianis kirjoitti...

Itkun tirautukset ovat hyväksi välillä, jotenkin puhdistaa :)

Merikuu kirjoitti...

Tirauttaminenhan ei ole koskaan huono asia. Meidän kulttuurissa on vaan jotenkin niin tylsästi, ettei tunteita saisi näyttää, ei hyviä, eikä huonoja.

Itsekin tirautin yksi pv ihan juuri siitä ilosta miten hyvin asiat ovatkaan, terveet lapset, koti, puoliso, ystävät.

Hieno kirjoitus!!

Ellis kirjoitti...

Ihanasti kirjoitat ja jaat elämääsi. Jotenkin helppo ymmärtää, kun on herkkis itsekin.
Iloa ja valoa kevääseesi!

Tuula kirjoitti...

Tätä kirjoitusta oli hieno lukea! Kuulostaa jotenkin niin - ei edes meinaa löytää sanoja - oikealta :)
Huipulta kuulostaa tuo puhdistava itku ja saamasi työkalut seminaarista! (Mäkin tarttisin jotain työkaluja itseni "skannaamiseen")

Iloa ja valoa ♥

Anonyymi kirjoitti...

Heips,

Ihanan aitoa kirjoitusta! Ilmoittauduin muuten sinne kehonkieli-kurssille :-) ja Katri on mahtava 'taikuri'!
Terkuin Merja

kamomilla kirjoitti...

Tähtianis, älä muuta sano. Ja heti on olo kevyempi.;)

Merikuu, kiitos! :)

Ellis, kiitos! :) Ja kiva kun kommentoit! Oikein paljon terkkuja sinulle!

Tuula, iloa ja valoa sinullekin! Olen niin intona kaikista seminaarin työkaluista, että hyvä etten kohta ole ovesi takana niistä kertomassa.;)))

Merja, kiitos<3
Mahtavaa, että Katri on auttanut ja se, että olet menossa sinne kurssille, JEE!!!! :))))