Elää ja antaa
Mitä tahansa
tänään annatkin pois itseltäsi
tai ajattelet tai sanot tai teet,
se kymmenkertaistuu
ja palaa sitten luoksesi.
Se ei ehkä tule välittömästi
eikä edes odotetulta taholta,
mutta tämä sääntö toteutuu vääjäämättä,
kuin jonkin näkymättömän voiman pakottamana.
Miten tahansa koetkin toisen ihmisen,
olkoonpa se rakkautta tai vihaa
tai intohimoa,
se kimmahtaa takaisin sinulle
samassa muodossa.
Ajatuksemme ovat sielun radioasemia,
eivät aivojen saloja.
Ystävälliset ajatukset tekevät meidät
onnellisiksi;
pikkumaisista koituu
sanoinkuvaamatonta tuskaa.
Antaminen toimii yhtä varmasti
kuin heijastus peilissä.
Ystävällisyys palaa nopeasti niiden luo,
jotka alun alkaen olivat ystävällisiä.
Anna tämän ajatuksen ja vain sen
johtaa itseäsi jokaisena päivänä.
Ainoat säilyvät asiat ovat niitä,
jotka lahjoitamme pois.
(Positiivarit)
Minä olen aika ankara itselleni.
En sitä aina meinaa edes
huomata.
Tänään päätin ryhtyä hölläämään otetta
itseltäni itsestäni.
Olen oppinut,
ainakin vähäsen,
parin viime vuoden aikana
olla ottamatta stressiä
asioista,
joihin en juuri sillä hetkellä voi vaikuttaa.
Tai ylipäänsä
olla olematta suuna päänä
vaan
opetella katsomaan
sivusta
ilman että ihan heti olen ensimmäisenä
säätämässä.
Ihan arkipäiväisiä ja tavallisiakin
tilanteita.
On helpompi olla ja hengittää
kun antaa asioiden
kulkea omalla painollaan
ilman että yrittää puskea
itse kaikin voimin.
Antaa vähän liekaa elämälle
ja itselleen.
Luottoa.
Ja kun on antanut asioiden
soljua rauhassa eteenpäin,
vaikka välillä epäilyttäisikin,
niin lopulta saa nähdä
lopputuloksen edessään.
Usein ehkä juuri sellaisen
kuin oli ajatellutkin
ja toivonut.
Ja siis ilman huolehtimista tai
ylimääräistä painetta
puuttua jokaiseen asian kulkuun.
Se,
kuinka itse tietoisesti
tai tiedostamatta
"puhun" itselleni
näkyy ulospäin.
Ihmiset aistivat asioita toisistaan
ajattelematta
tai tietoisesti rekisteröimättä,
mutta ne jäävät kenties silti elämään
heihin
tunnelmina,
jotka itse on heille välittänyt.
Voisinko siis oppia
olemaan sättimättä itseäni.
Ja voisinko oppia tunnistamaan
itsestäni
useammin
sellaisia sisäisiä tekoja,
jotka ovat vaikeasti itseltäni
tunnistettavissa.
Uskon,
että voin.
Pikku hiljaa ainakin.
Ja nythän asia on
ainakin nostettu esiin.
Onkohan se jo yksi askel.
Esimerkki:
Eilen illalla ajoin pyörällä
täyttä höökiä
hoitamaan erästä asiaa.
Liki tunti suuntaansa.
"Kostin" ns. itselleni
jotakin.
Pyöräily kesäillassa oli ihanaa,
mutta...
Hohhoijaa...
olisin voinut heti alkuunsa kääntää
moiset ajatukset
lempeämmiksi sanoiksi itselleni
tai mitä muuta tahansa
kuin
sättiä itseäni.
Tällä viikolla on uitu ja uitu.
Ja käyty lasten kanssa
päiväretkellä yhden kässäkerholaisen
hurmaavassa
kesäkodissa.
Ah,kyllä silmä lepäsi,
oli niin idyllistä!
Lempeää viikkoa kaikille!
Muistattehan te
puhua itsellenne kauniisti.
;)
