Elää ja antaa

 

 

Elää ja antaa

 

Mitä tahansa

tänään annatkin pois itseltäsi

tai ajattelet tai sanot tai teet,

se kymmenkertaistuu

ja palaa sitten luoksesi.

Se ei ehkä tule välittömästi

eikä edes odotetulta taholta,

mutta tämä sääntö toteutuu vääjäämättä,

kuin jonkin näkymättömän voiman pakottamana.

 

Miten tahansa koetkin toisen ihmisen,

olkoonpa se rakkautta tai vihaa

tai intohimoa,

se kimmahtaa takaisin sinulle

samassa muodossa.

 

Ajatuksemme ovat sielun radioasemia,

eivät aivojen saloja.

Ystävälliset ajatukset tekevät meidät

onnellisiksi;

pikkumaisista koituu

sanoinkuvaamatonta tuskaa.

 

Antaminen toimii yhtä varmasti

kuin heijastus peilissä.

 

Ystävällisyys palaa nopeasti niiden luo,

jotka alun alkaen olivat ystävällisiä.

Anna tämän ajatuksen ja vain sen

johtaa itseäsi jokaisena päivänä.

 

Ainoat säilyvät asiat ovat niitä,

jotka lahjoitamme pois.

 

(Positiivarit)

 

 

Minä olen aika ankara itselleni.

En sitä aina meinaa edes

huomata.

Tänään päätin ryhtyä hölläämään otetta

itseltäni itsestäni.

 

Olen oppinut,

 ainakin vähäsen,

 parin viime vuoden aikana

olla ottamatta stressiä

asioista,

joihin en juuri sillä hetkellä voi vaikuttaa.

Tai ylipäänsä

 olla olematta suuna päänä

vaan

opetella katsomaan

sivusta

ilman että ihan heti olen ensimmäisenä

säätämässä.

Ihan arkipäiväisiä ja tavallisiakin

tilanteita.

 

On helpompi olla ja hengittää

kun antaa asioiden

kulkea omalla painollaan

ilman että yrittää puskea

itse kaikin voimin.

Antaa vähän liekaa elämälle

ja itselleen.

Luottoa.

 

 

Ja kun on antanut asioiden

soljua rauhassa eteenpäin,

vaikka välillä epäilyttäisikin,

niin lopulta saa nähdä

lopputuloksen edessään.

Usein ehkä juuri sellaisen

 kuin oli ajatellutkin

ja toivonut.

Ja siis ilman huolehtimista tai

ylimääräistä painetta

puuttua jokaiseen asian kulkuun.

 

 

 

Se,

kuinka itse tietoisesti

tai tiedostamatta

"puhun" itselleni

näkyy ulospäin.

Ihmiset aistivat asioita toisistaan

ajattelematta

tai tietoisesti rekisteröimättä,

mutta ne jäävät kenties silti elämään

heihin

tunnelmina,

jotka itse on heille välittänyt.

 

 

Voisinko siis oppia

olemaan sättimättä itseäni.

Ja voisinko oppia tunnistamaan

itsestäni

useammin

sellaisia sisäisiä tekoja,

jotka ovat vaikeasti itseltäni

tunnistettavissa.

 

 

Uskon,

että voin.

Pikku hiljaa ainakin.

Ja nythän asia on

ainakin nostettu esiin.

Onkohan se jo yksi askel.

 

Esimerkki:

Eilen illalla ajoin pyörällä

täyttä höökiä

hoitamaan erästä asiaa.

Liki tunti suuntaansa.

"Kostin" ns. itselleni

jotakin.

Pyöräily kesäillassa oli ihanaa,

mutta...

Hohhoijaa...

olisin voinut heti alkuunsa kääntää

moiset ajatukset

lempeämmiksi sanoiksi itselleni

tai mitä muuta tahansa

kuin

sättiä itseäni.

 

 

Tällä viikolla on uitu ja uitu.

Ja käyty lasten kanssa

päiväretkellä yhden kässäkerholaisen

hurmaavassa

kesäkodissa.

Ah,kyllä silmä lepäsi,

 oli niin idyllistä!

 

Lempeää viikkoa kaikille!

Muistattehan te

 puhua itsellenne kauniisti.

 

;)