Kovakalloinen...

Tällä viikolla on "tapahtunut":

Maanantai alkoi kurkkukivulla,

tiistai jäsenten säryllä,

keskiviikko hammassäryllä

ja

torstaina selkä muistutteli hetken "olemassaolostaan".

Kiitos ja kumarrus,

siitä selvittiin hetken säikähdyksellä.

Ehkäpä viiden päivän liikkumattomuus

vain kostautui.

 

Olipa taas tuo pikku flunssanen

oiva muistutus

siitä,

että on hyvä muistaa antaa mielenkin relata.

Olen nimittäin aika varma,

että olisin välttynyt mokomalta,

jos olisin osannut olla stressaamatta.

 

On katsos aikamoisen ovela,

tuo stressinpoikanen,

ujuttautumaan ihmisen elämään.

"Stressi on tunne,
joka syntyy kun sisimpäsi sanoo ei
ja suustasi pääsee:
Kiitos mielelläni".

Tämän ajatuksen nappasin
kässäkamulta. ;) 



 

 Tuollainen puoli-flunssaisuus

 ei ole ollenkaan hyvä.

Kun en ihan tarpeeksi osaa olla paikalla

 ja levätä.

 

Siitä seuraksena muun muassa:

Olkkari on tällä viikolla saanut

uutta ilmettä.

Raahasin alakertaan lastenhuoneesta

sinne ylimääräisen

lipaston,

maalasin sen ja vaihdoin toiset nupit.

Kävi niin,

että lipasto innoitti useisiin pikku muutoksiin

ympärillään.

 

Laitan kuvia muutoksesta piakkoin.

 

 

***

 

Viikonloppuun laskeudun

sellaisen ajatuksen kanssa,

että

nyt on todellakin aika

pitää huoli siitä,

että

o p e t t e l e n

a n t a m a a n

i t s e l l e n i

e n e m m ä n

a r m o a

 

Itseltäni!!!

 

Mikä maailman järki on siinä,

että ihminen ei kuuntele tarpeeksi herkästi itseään.

Kysyn vaan.

 

 

Tässä

seuraavksi teille ihana runo,

jonka olen tänne parina aikaisempanakin

syksynä laittanut.

 

Ei minulla ole yhtään sanaa.

Olen vain täynnä kiitosta.

Taivas on syksyllä suuri,

villinsininen,

ja pientä keltaista kiitosta

 tulvivat puut,

että jokainen niistä sai elää

tämän kesän.

 

(Aino Kemppainen)

 

 

 Ihanaa ihanaa viikonloppua juuri sinulle!

 

<<3