Eräänä aamuna
sydämessäni kasvoi ruusu.
Ihmiset olivat huolissaan.
Antoivat viisaita neuvoja:
miten leikata pois,
miten piikit
haavoittaisivat sydäntäni.
Minä olin ylpeä ruusustani.
Hoivasin, kastelin ja
hellin sitä.
Joka aamu ruusuni avasi
yhden tuoksuvan nupun,
levitti juurensa
sydämeni ympärille.
(Kiti Neuvonen)
2 kommenttia:
Tämä oli koskettava ja Kiti Neuvonen mulle uusi tuttavuus! Kiitos!
Elisa, ole hyvä! <3
Lähetä kommentti