Hahaa,
usein tuntuu, että olisi ihan kauheasti
sanottavaa ja kerrottavaa.
Mutta annas olla,
sitten kun istun alas ja postaan,
niin jopas jutun aiheet tyrehtyvät.
Ehkä se on osittain myös sitä kuuluisaa
liikaa analysointia,
jota tulee varmasti kaikille bloggareille
jonkin ajan kuluttua bloggaamisen aloittamisesta.
Minulla se tuli nähtävästi nyt
noin kolmen vuoden kuluttua
blogin aloittamisesta.
Kysymyksiä itselleni satelee.
Onko mitään itua
kertoa
lähestyvän neljänkympin merkeistä.
Siitä kun huomaan
muuttuneeni harakaksi.
Kaikki kiiltävä ja säihkyvä kiinnostavat.
Shine, shine.
Glitteriä, paljettia
ja
kaikenmaailman hilavitkuttimia.
Mitä enemmän, sen parempi.
Ja pantteri-kuosi.
Se tunkeutuu väkisin vaatekaappiini.
Sieltä löytyy jo yksi tunika,
mekko ja treenihousut.
Kaikki pantteri-kuviolla.
Ei, en voi käsittää
mitä minulle on tapahtumassa!?!
Enää tästä puuttuu se,
että kahvihammastani alkaa kolottamaan.
Nim. Vannoutunut tee-ihminen.
"Kunnolliset" käsveskat
ovat alkaneet kiinnostamaan.
Minä,
vannoutunut kassi-alma,
haaveilen kunnollisesta,
kestävästä nahkalaukusta
keikkumassa olallani.
Siinä vaiheessa
kun huomasin kuka ei kuulu joukkoon
kangaskasseillaan/pusseillaan,
nappasin siskoni vanhan laukun kirppispöydältä.
Jota siis itse olin myymässä.
Kukaan ei huolinut sitä,
vaikka hintapyyntö ei ollut juuri
muutamaa euroa kovempi.
Monelle voi olla käsittämätöntä uskoa,
että en oikeasti ole kiinnittänyt
tuon taivaallista huomiota
minkään valtakunnan käsilaukkuihin
aikaisemmin.
Mutta nyt kiinnostukseni on herännyt.
Luulen,
että ensi vuoden aikana
hankin jostain omani.
Juhlavuoden kunniaksi.
En muuten,
mutta se on jokin kumma pakottava tarve.
Kuten sekin,
että haaveilen salaa
Leena Hefner-tyylisestä
sukkapuku-asusta.;)
Tällaista tänään.
Mitä huomenna, voin vain arvata.
Menee jännäksi.
Virtuaalihalaukset
ja
Ciao! ;)
4 kommenttia:
Se on kuule uuden aarrekartan paikka! Ja ihan sen mukaan, miltä tuntuu. Älä arastele! Leena Hefner on POP!
Aloitetaanpa lehtien selaus seuraavassa kässätapaamisessa!
Nonnaseni, sinä sen sanoit! Ens kerralla lehdet viuhuu.;)
Kaikesta on mukavaa lukea, ja neljänkympin tuomat muutokset ovat vain elämää. Täysin purjein uutta kohti, Kamomilla, Kaarlo Sarkian saattelemana t. Kukka
"älä elämää pelkää, älä sen kauneutta kiellä. Suo sen tupaasi tulla... Kuin lintu lennä, älä viipyen menneen raunioilla nykyhetkeä häädä. Suo jääneen jäädä, suo olleen haudassa olla, tulevaa koe vastaan mennä. Ole vapaa kahleeton tuulen tavoin..."
Kukka, kiitos runosta! Näillä mennään mitä on ja niistä siis kirjoitettava😊
Lähetä kommentti