Täällä ollaan.

 

 

Arjessa parasta

yli lentävä kurkiaura,

tasainen hurina nurmikolla.

Kaksikymmentä

kukkivaa omenapuuta

ja

hiuksissa

 hohtavat aurinkoraidat.

 

(Susanna)

Ihanan seesteistä.
Tuossa tunnelmassa elin koko heinäkuun.
Reilu kaksi viikkoa sitten
aloitin
kokopäivätyön.
Ensimmäistä kertaa
lasten syntymän jälkeen.

Aamulla seitsemän aikaan
pyörän päälle
ja
menoksi.
Päivä töissä hujahtaa vauhdilla
ja
pian ajelen jo kotiin päin.
Kotona kolme koululaista.
Nälkä. Jano. Syli.
Syli. Jano. Nälkä.
Siinä ne tärkeimmät.
Ja taas mennään.
Tuo heinäkuun tunnelma matkassa.

Onneksi äiti ja sisko
ovat mukana menossa.
Hakevat ekaluokkaista koulusta.
Ja ovat iltapäivällä
meillä kotona
isoja koululaisia vastassa.

Tänään
kotiin tultuani
tartuin imuriin ainakin
kahden viikon tauon jälkeen.
Sitä villapalleroiden määrää!

Ihan eri energialla sain
ahkeroitua
kun
tiesin,
että huomenna aamulla
saan ottaa iisisti.

Seminaari-viikonloppu
kyllä edessä,
mutta
sehän on vaan ihanaa!
Lupasin lapsille
korvapuustien leipomiset
sunnuntai-illan ratoksi.

Olen ajatellut
teitäkin
paljon.
Välillä blogista ottaa
enemmän etäisyyttä
ja
hengähtelee
hitaasti kauemmaksi.
Ihan vahingossakin.
Kun elämä vie
ja
blogi
tuntuu pian
kaukaiselta ajatukselta.
Sitten taas haparoiden
ottaa
jostain tekstin ja sanan laidasta
kiinni
ja
hups
täällä sitä ollaan taas.

Terkkuja sinulle
lukijani.<3