Kulunutta kevättalvea...

 

 

Huhtikuu

 

Huhtikuun sinisessä illassa,

maan tuoksun avautuessa,

seisoo ruusupensas

kaiken entisensä pudottaneena.

 

Se on vastaanottamassa uutta.

 

Se osaa,

mikä ihmisen tulisi oppia.

 

Odottaa oikeaa hetkeä.

 

Silmut puhkeavat,

kun niiden aika on.

 

(Riitta Moder)

 

 

 

Minä uskon,

että kaikki on vielä silloinkin mahdollista,

kun näyttää siltä,

että mikään ei enää ole mahdollista.

 

Mahdollisuus saattaa avautua

eteen

silloin kun sitä ei enää ole osannut odottaa.

Ehkä silloin

kun on jo luovuttanut odottamasta.

Päästänyt irti.

Jättänyt asian elämän päätettäväksi.

Henkäissyt sen ulos itsestään

ja

jättänyt asian

ja jättäytynyt itse

 vapaaksi.

Oman onnensa nojaan.

Asian sekä itsensä.

 

 

Minä jätin aikanaan parikymppisenä tanssin.

Tanssi tuli takaisin elämään,

viidentoista vuoden tauon jälkeen,

odottamatta

ja odottamattomalta taholta.

 

Työt,

joita minun ei ole pitänyt tehdä,

ovat etsineet minut

ja

saaneet minut rakastumaan itseensä.

 

Tässä vain muutamia esimerkkejä.

 

 

Elämä kaikkinensa,

iloine ja suruineen,

on aika ihmeellinen asia.

Mitä enemmän luottaa,

sitä enemmän elämä avaa "korttejaan".

Elämä  näyttää,

että se on luottamisen arvoinen.

Silloinkin

kun pelataan korteilla,

joita ei olisi halunnut käteensä saada.

 

 

 

"Elämä on sitä,

mikä tapahtuu sillä aikaa

kun

odotat jotain tapahtuvaksi."

 

(jostain kortista mukaan napattu)

 

 

Ihanaa huhtikuista viikkoa

juuri sinulle!

 

Voi hyvin<3