Koskaan ei ole liian aikaista
tarttua hetkeen
ja
ihmisen käteen.
Avata ikkuna,
nuuhkia sumua,
kuunnella tuulta.
Antaa auringonläikän hiipiä lattialle.
(Satu Hassi)
Olen availlut laatikoita
ja rapistellut
esille jo jotakin pientä jouluista.
Ikkunaan ripustin valkoisen joulutähden
ja
yläkertaan
kannoin pöytäkuusen.
Miten voi olla,
että yleisesti ottaen
yksi kuukausi elämässä
tuntuu yleensä
aika pitkältä ajalta.
Nyt
tuntuu siltä,
että kohtahan sitä ollaan jo joulussa.
Vaikka vasta tänään
on se
joulukuu,
ja sen ensimmäinen päivä!
<3
4 kommenttia:
Minä olen vähän hidas heräämään tähän jouluun, ja taas vähän ihmettelen blogien "valmiita" joulukoteja. Minulla tämä homma käynnistyy pikkuhiljaa, jos käynnistyy. Hih! Nähdään pian. Tulen ihastelemaan teidän pikkujoulutunnelmaanne!
Ihanalla runolla avasit joulukalenterisi, Kamomilla. Kiitos! Hyvää vuoden viimeistä kuukautta t. Kukka
Nonna, se on siis taas ryhdyttävä siivoustoimeen, jotta voin avata teille oven. ;) Tervetuloa! :)
Kiitos, Kukka! :)
Olenkin tässä juuri etsimässä runoa huomiselle. Saas nähdä minkälaista tunnelmaa luvassa, itsellenikin vielä yllätys.
Oikein hyvää alkanutta joulukuuta sinullekin!
Lähetä kommentti