Olen luvannut itselleni
hiljaisuutta
rauhoittumista
lepoa.
Näitä kaikkia. Enemmän.
Ja enemmän.
Minulla on taipumus olla monessa mukana.
Tajusin juuri tässä yhtenä päivänä,
että isäni
on ihan samanlainen.
Edelleen vauhti päällä.
Omena
ei todellakaan ole pudonnut kauas.
<3
2 kommenttia:
Juu, tuttu tunne. Aina menossa täälläkin. On todella vaikeaa pysähtyä, vaikka se kyllä välillä tekisi hyvää. Minä etsinkin sitä rauhaa sitten liikkumalla luonnossa. Opetellaan...
Nonna, samassa veneessä ollaan. ;)
Tää on hidasta tämä opettelu. Mutta nyt en kyllä anna itselleni periksi.
Pidetäänpä tämä asia nyt mielessä ja palataan asiaan kun tavataan! :)
Lähetä kommentti