Lennossa

Tiettekös mitä! Stressitön viikko onnistui, jihaa!

Tosin viikko sattui kyllä oikeinkin sopivaan saumaan, sillä

juuri tällä viikolla oli harvinaisen paljon kepeää häppeninkiä;)

Tiistaina kävin maailman ihanimman (pakko hehkuttaa)

naapurin kanssa teatterissa,

perjantaina talo täyttyi yömyöhään asti kässämammoista

ja arvatenkin puheesta ja naurusta

 sekä eilen kävimme messukeskuksessa  ystäväni kanssa

  haltioitumassa elämän ihmeellisyydestä Lorna Byrneä kuunnellen.
Ja muuta en voi sanoa kuin sen,
että olemme ystäväni kanssa myytyjä molemmat.
Ja sanattomia.

 
Ja tänään kotiuduin iltapäivällä suoraan todellisuuteen, koulukirjojen pariin. :)
 Eilen illalla stressitön viikko tosin vielä huipentui opiskelukavereiden tapaamiseen
 ja tällä kertaa tupaantuliaisten merkeissä yökyläillen.

Voipi olla, että huomenna rysähtää arki makeasti liikkeelle tälläisen viikon jälkeen.
Mutta antaa rysähtää vaan.
Nyt mua ei pysäytä kukaan;)

Sateiseen sunnuntai-iltaanne kaikille lukijoille toivotan mukavia hetkiä!<3

Nyt lähtee

Tänään oltiin pojan kanssa jo ennen yhdeksää mattopesulla.

Nyt nimittäin lähtee niin mielen möykyt kuin konkreettisetkin kasat liikkeelle.

Arvatkaapas mikä helpotus oli "yhtäkkiä" oivaltaa sellainen asia, että meikämamma

on säilönyt ja hyvin tallentanut mielensä sopukoihin vanhoja juttuja

ja jättänyt sinne itsekseen muhimaan.

Ja samahan näkyy sitten konkreettisesti ihan silmien edessä.
Kasoina, joita kertyy ties minne milloinkin.
Laatikon pohjalle,kaappiin, jne....

(Tämä kasa on kuistilla toivottamassa kaikkien feng shuin oppien vastaisesti meille tervetulleeksi. Kirppisreissun jäämistöä kohta parin kuukauden ajalta)

.....ja niin salakavalasti, etten ole edes tajunnut koko homman nimeä.
Ja pointti on se, etten ole meinannut päästä niihin käsiksi.
Vaan vaatii aina työn ja tuskan ensin.
Ja sitten ihmettelee, miksen jo kauan sitten kun näin helposti/nopeasti sujui.

Ja näin kauan kesti se hokata.

 Eli siis tuo matto on puoli vuotta odottanut pesua.

Ja kun ei pesulaan asti ole joutanut niin sitten meidän kylppärin lattialle.

Ja kaikki lähti liikkeelle siitä,

että ensin tapahtui oivallus pään sisällä kun päästi  mielen möykyt pihalle.

Kyllä ihminen on itsepäinen.
Itseään kohtaan erityisesti.
 Kun olisi  hyväksi välillä vähän höllätä
ja antaa itselle armoa.
Elämähän kyllä huolehtii, että tuo aina töyssyjä matkaan.
Mitä niitä itse tekemään.

Millä muulla tässä maailmassa on oikeastaan niin paljon väliä kuin sillä,
että pitäisi itsestää niin hyvää huolta kuin suinkin.

Rakastaisikin itseään, ehdoitta.

Silloin/sitä kautta pitää automaattisesti huolta ympäristöstään ja kaikki ympärillä voi hyvin.
Helpon kuuloinen kaava, mutta laitas toteutumaan;)

 Hiljaisuudessa
kypsyvät ajatukset,
leviää lämpö
huoneisiin, joissa vuosiin
ei ole käynyt kukaan.
_

Sydämessä palaa
liekki kaipauksen.
Ikuinen on itse
sytyttänyt sen.

Vaali sitä tulta,
vaali janoa.
vaikket nimeänsä
osaa sanoa.

Lähde vaeltamaan
sydän avoinna.
Kaipaus on kutsu.
Ole rohkea.

( Anna-Mari Kaskinen)

Pienillä asioilla on väliä, kauheasti.
Se unohtuu muuten helposti.
Siihen kannattais uskoa ja satsata.
Sais paljon hyvää aikaiseksi, ihan kaikessa.

Hyviä hetkiä ja arjen oivalluksia keskiviikkoonne! <3

No Stress

Ompelukone odottaa kiltisti tässä paikallaan

sitä hetkeä kun joskus istahdan sen äärelle ompelemaan.

Lauantaina nimittäin sain viimein kaivettua koneen ulos kaapista

 ja tarkoituksena oli ommella kummipojalle kauan sitten lupaamani verhot.

Ja kuinkas ollakaan konehan stoppasi toimintansa juuri siihen paikkaan.

Että harmitti.

Tästäkin syystä sanoin itselleni stop ja seis.

Nyt riitti stressi.

Kiitos vaan.

Pientä rajaa.

Tähän pirttiin on nyt stressi-pöpöt pääsykiellossa ainakin tämän viikon.

Ja ikävä ei tule.

Stressivapaata viikkoa kaikille! ;)

Haaveita...

Se, että lapset leikkisivät/touhuisivat omiaan sulassa sovussa.

Nyt kun juuri tuntuu olevan se kausi, kun saan jatkuvasti toimia poliisina.

Kokkaamista tämän kirjan reseptien mukaan.

 Tai edes kirjan selailukin riittäis.

Lainasin pari viikkoa sitten kirjastosta. 

Ja todellakaan en ole edes kansia avannut. 

Kuvan sentään sain napattua;)

Kaappien ja laatikoiden läpikäyminen taitaa olla vakkarihaaveeni...;)

Miten voi olla, että aina vaan tupsahtaa esiin kaikenlaista "turhaa" tavaraa,

vaikka olen jo monta vuotta aika kiitettävästi juossut kirppiksillä ja lahjoittanut tarpeetonta jne.

Erilaisten uusien arkiruokien tekeminen.

Aika pitkään minun on pitänyt opetella tekemään oikein hyviä punajuuripihvejä.

Ja olenko. En.

Ei kait se nyt niin vaikeaa voi olla.

Muistaa huilia edes pieneksi hetkeksi kesken päivien tohinassa.

Luulen, että juuri nyt stressitasoni on aika korkealla.

Nyt meillä nukkuu koko muu perhe.

Aloitan virallisesti siis juuri nyt stressivapaan viikon.

Kerron viikon kuluttua kuinka kävi! ;)

Leppoisaa lauantai-iltaa!

Terkkuja, Kamomilla:)

Keltakuumeessa

Hellurei!

Täällä toivutaan selkäkrampista,

 joka vei kipuillessa kaikki voimat ja ajatukset.

Tyhmä kun ihminen on,

niin ei vaan mennyt ajoissa

hoitoon.

Jospa nyt uskon ensi kerralla.

Jota ei toivottavasti siis tule. 

Sellaiset hoidot aion selälle teettää ja tehdä että oksat pois. 

Tuossa kuvassa vilahtaa muuten meidän tyttären huoneen uusi keltainen seinä.

Sen maalasin maanantaina, jotta kipu vähän unohtuisi...;)

Tässä kuvaa seinästä ennen maalausta.

Ja tältä siis näyttää nyt.

Tytön oma toive tuo keltainen.

Vaikka olen siihen kyllä itsekin hullantunut.

Olen nyt aika lähellä laittaa samaa sävyä makkariin yhdelle seinälle,

jonka tämän hetkinen keltaisuus tuntuu lähinnä kesyltä yritykseltä.

Syystorstai-illan iloa kaikille! ;)

Viikonloppua

Viikonloppuun kuului mm;

 Nurmikonleikkuuta, kukkapenkin talvikuntoon laittoa,

viimeisten mini-porkkanoiden maastavetoa,

keltaisen seinämaalin metsästystä,

ulkoilua, leipomista, lukemista, tanssimista ( tänään cha cha chaata ja rumbaa.

 Edelleen ihan fiiliksissä. Suosittelen lattareita/bailatinoa kaikille, ihan huippua!), 

ostoksia,nimppareita,

 joulusuunnitelmia, irttareita (rimmas niin hyvin) jne. ;)

 Ihan on hommaa riittänyt,

mutta silti ihan rauhallinen viikonloppu.

Hyvä mieli, kun sain monta rästihommaa tehdyksi.

Ja runohan se on naputettava vielä sunnuntai-illan iloksi;)

Kun tulet

sydämeni huoneeseen,

en pelkää nurkkieni pimeyttä,

en häpeä nokisia ikkunoitani.

Valolla laajennat ahtaan ja pimeän huoneen.

Kylmän nurkankin saat värisemään lämpöä.

Likaisilla ikkunoilla

sulavat pisarat,

soivat tyhjyyteni täyteen kiitosta.

(Aino kemppainen)

Mukavaa sunnuntai-iltaa! :)

 

Vanha kunnon Viirinauha!

Hommahan menee niin,

 että rouva pyörii täällä aika ajoin tuli hännän alla

ja ihmettelee kaikkea mitä voisi tehdä,

jos olisi aikaa.

Tänään jotain pientä.;)

Portaikon seinä on ollut tyhjänä yli seitsemän vuotta.

Odottaen jotain.

Ja nyt sen kekkasin.

Viirinauha!

Ja nauhaa siis värkkäämään;)

Tässä valmis viirinauha!

Nyt ulos aurinkoon.

Tytön kukkapenkkiin on vielä kukkasipulit laittamatta.

Sinne penkkiin siis suunta, hep!

Aurinkoista perjantaita!

Illalla lyhdyt ja tuikut kehiin ja rentoa mieltä. Eiks je! :)