Sydämessä joulu
- olisiko sittenkin?
Vielä voinko löytää
ilon,
jonka kadotin?
Vielä voinko kuulla
jossain laulun enkelin?
Vielä saanko tulla
seimen luokse takaisin?
Sydämeeni joulu
saapuisiko sittenkin?
Löytää voinko laulun,
jonka kerran kadotin?
(Anna-Mari Kaskinen)
Hiljaisuuden läpi
sujahtavat
yön tiheikköön
valkoiset siivet,
nimettömät
sanattomat
( Niilo Rauhala)
Joku on kulkenut tästä,
tunnen ja aavistan.
Joku on kuiskannut sanan
lempeän, hoitavan.
Joku on avannut portin,
jonka jo kadotin.
Jossakin lähellä aivan
on siipi enkelin.
(Anna-Mari Kaskinen)
Matka
joulun salaisuuteen
alkaa hiljalleen.
On kuin joku koskettaisi
syvään kaipaukseen,
on kuin joku sytyttäisi
yöhön kynttilän,
liekin, joka valollansa
voittaa pimeän.
(Anna -Mari Kaskinen)
Ihmeellinen odotus
mielen valtaa nyt.
Ensimmäinen kynttilä
on jo syttynyt.
Vaikka saartaa pimeys
metsää, taloa,
sydämeni avautuu
kohti valoa.
Kuin morsiamet
valkoisissa puvuissa
odottaa metsä,
seisovat lumiset puut
hiljaisuuden rajalla.
( Anna-Mari Kaskinen)
Minulle riittää
tuulen hengitys puissa,
illan hiljaisuus,
rosoisuuden peittävä
armollinen hämärä.
(Anna-Mari Kaskinen)
