Valmisteluja osa 2

 

Roomassa nähdään!!!

 

Huikattiin äsken ystävän kanssa,

kun lähtivät meiltä iltapäiväkyläilemästä.

 

Harvemmin sitä näin tulee sanottua. ;)

 

*

 

Meidän perhe matkustaa edeltä

ja

jonkin ajan kuluttua

reissu vaihtuu naistenmatkaksi.

 

 

Kävin eilen illalla läpi matkagarderoobini.

Mitkä kengät minkäkin mekon kanssa

ja millä

hiuspannalla

tai

asusteella.

Ystävä nyökytteli hyväksyvästi,

kun esittelin hänelle kimpsuni ja kampsuni.

Ainoastaan ilta-asuun tuli palautetta.

Olin ajatellut mennä yhdellä

hempeällä turkoosilla

sifonkimekolla

Toscanan yössä,

mutta ponnekkaasta suosituksesta pakkaan siis

mukaani

toisenkin "iltamekon". ;)

 

 

Nyt lähden

pakkaamaan,

silittämään lastenvaatteita,

pyörittämään pesukonetta.

 

Matkalukemistakin

 pitäisi vielä katsastaa.

Luen mielelläni aina ja paljon reissussa.

Arkena en sellaisesta edes haaveile.

Menen lehti-linjalla.

Ja runoilla.

 

Kirjat kuuluvat sellaiseen

haave-kategoriaan,

sitten joskus,

kuten italian opiskelu

tai

kuoroon liittyminen.

 

Uskon,

että jonain päivänä.

 

 

Pus pus

&

arrivederci

 

Nautitaan heinäkuusta<3

 



Valmisteluja osa 1

 

Tänään

aloitin pian koittavan

naisten reissumme

valmistelut.

Kiertelin muun muassa

"tilpehööri-kauppojen" hyllyt

tarkasti kaiken mahdollisen

 pantteri-aiheisen

tsuumaten.

 

Korikassiini lähti

viisi pantteri-asiaa.

Kuvia niistä laitan vasta sitten

reissun jälkeen,

jotta säilyvät yllätyksenä

matkakamuille.

Jos sattuvat visiitille tänne sivuilleni. ;)

 

Tuossa alla kuvassa

on reissuun vähän säihkettä.

Espadrillot löysin kympillä

Lindexiltä

ja

pikkuinen käsilaukku

hyvään ale-hintaan

Zaran lastenosastolta.

 

Silmäkulmaan

ja

poskipäille

nappasin 

 

kultahilettä

 

Ninjan kassalta.

 

Kerron tämän ihan vaan siksi,

jos joku muukin on sellaisesta innostunut.

Itse en ole hilettä helposti löytänyt,

varsinkaan juuri silloin

 jos sellaista olisin tarvinnut.

Ja sellaistahan tarvitaan

 aina silloin tällöin. ;)

 

 

Muutama pantteri-juttu vielä,

niin jokaiselle reissupäivälle

löytyy

oma pantterinsa.

 

Vaatteista.

Mukaan pakkaan

ainakin kolme luotto-trikoomekkoani,

jotka vaan paranevat kesä kesältä.

Ovat mukavat päällä

ja

istuvat kuin hanska.

Väreiltään

turkoosi, keltainen sekä

oranssinpunainen.

 

Jalkineiksi suosin

maailman mukavimpia

espadrilloja.

Yhdet kiilakorkkarit on silti ehkä

pakattava mukaan.

 

 

Tällaista tänne tänään.

Palailen pian minkä

pantteri-hösäämiseltäni kerkeän.

 

Huomenna taitaa olla aurinkoakin luvassa.

 

 

Iloa viikkoosi!

 

<3

Vaaleanpunaisen pantterin katse

 

*Heinäkuu mielessä*

 

Silloin pärähtää käyntiin monen monta vuotta suunniteltu

naisten reissu.

 

40-vuotis synttärireissu.

Viiden naisen.

Italiaan. Viikoksi.

 

Takana

yhteistä ystävyyttä

19-vuotta.

 

 

 

Sellainen matka

ei ihan tuosta vaan onnistu.

On suunniteltu, puhuttu

ja

laskettu pennejä riviin.

Nyt jo kuitenkin uskaltaa ajatella,

että hei ihan oikeasti,

me ollaan lähdössä reissuun!

 

 

 

Juhannuksen jälkeen me kaikki viisi

kokoonnutaan

lapsinemme

meille

 

kesäpäivän viettoon.

 

Viime hetken suunnitelmat

ja

aikataulut,

pakkaamiset

ja

mukaanottamiset

ruoditaan perin pohjin.

 

Yksi juttu ainakin on selvä.

Jokainen pakkaa laukkuunsa

jokaiselle lomapäivälle

jotakin

pantterikuvioista.

 

Matkan teema.

 

Minulla on vasta yksi pieni juttu.

 

 

 Ei kait tässä sitten muuta kun

kirppareita koluamaan

ja

alennusmyyntien euron rekkejä

odottelemaan. ;)

 

Se toimii!!!

 

 

Kun mietin,
 mitä erilaista tässä keväässä on ollut
esimerkiksi edelliseen verrattuna,
en keksi heti ihan
mitään kovin suurta eroa.
Silti
ja siitä huolimatta
en ole ollenkaan
päässyt tänne.
En kirjoittamaan,
en lukemaan.

Kirjoittelin tässä kevään aikana
postauksen,
jossa toivoin itselleni
kevääseen rauhoittumista
ja
rauhallista fiilistä elämiseen ja olemiseen.
No, se sitten toteutui
ainakin jossakin määrin.
Kässät ja blogit
ovat olleet ihan kokonaan pois mielestä.

Elämä on pyörinyt
kodin, työn
ja
tanssitreenien ympärillä.
Ja hep,
uimahallin kulmilla myös.

Olen löytänyt uuden innostuksen,
vesijuoksun.

Sekin on kait ollut joku uusi puoli
tähän "rauhoittamiseen". ;)

Jumppa-kärpäsenä en todellakaan muista,
milloin viimeksi olisin ollut näin
kauan aikaa jumppaamatta
ryhmäliikuntatunneilla.
Maaliskuusta alkaen
 olen käynyt jumpassa ehkä kaksi kertaa.

Siitä lähtien
uimahallilla
kolmesta viiteen kertaan viikko.

Ja niin nautin vedestä.
Ja saunasta uinnin jälkeen.

Minulla on tänään vapaapäivä.
Huomenna kevätjuhla.
Ja sitten olen koko kesän lomalla.
Nyt
lähden äidin kanssa hallille.
Sitten mietin opejen lahjoja.
Ruokin lapset.
Lähden treeneihin
ja
illan päätteeksi istumme
tanssikamujen kanssa
juhlistamassa
hopeamitalia.

Tie
Toukokuisesta purosta
löytyi vesi,
sen äärellä asui lempeys,
jota tulisi ikävä.

(E.G)

<3
Voi hyvin!

Ajatus iltaan

 

 

 

Puhu niin,

että toinen haluaa kuunnella.

 

Kuuntele niin,

että toinen haluaa puhua.

 

(Lassi Pruuki)

 

Ei minulla muuta tänään.

Hyvää viikonloppua!

 

 

:)



Hello sweetheart!

 

 

Näillä otsikon sanoilla aion tervehtiä

 

itseäni.

 

Ihminen venyy ja paukkuu

monessa suhteessa.

Muistaa yhtä sun toista,

huomioi toisia ihmisiä kotona, töissä,

harrastuksissa

tai

vaikkapa jonottajaa kaupan kassalla,

 mutta

muistaako aina tarpeeksi itseään.

 

 

Enkä nyt tarkoita itseään muistamisella,

vaikka sekin on tärkeää,

"laatu-aikaa"

jumpassa, tyttöjen illassa

tai jossain hemmotteluhoidossa.

 

Vaan ihan vaan

itsensä kunnioittamista

siten,

että

tervehtii itseään mielessään.

 

* Tervehdys elämäni ihminen*

Ihanaa, että jaksat!

 

 

Elämä on tulvillaan

 asioita,

joita

pitää/pitäisi tehdä.

 

Naiset ovat kovia tekijöitä.

Monta asiaa kaiken aikaa työn ja sydämen alla.

Ja mielessä. 

Venytään äärirajoille.

 

 Luulen, että ankarin

tuomari

ja syyttäjä

naista kohtaan

on

jokaisen minä itse.

 

 

Lempeitä sanoja ei kait voi kukaan koskaan saada liikaa.

Itseltään varsinkaan. ;)

 

 

 

Minä haastan nyt kaikki blogini lukijat

itsensä muistamis-haasteeseen.

Kaunis sana.

Siinä kaikki.

Ja ihan varmasti saa paljon hyvää aikaiseksi.

 

Muista, olet

elämäsi tärkein ihminen.

 

 

<3

 



Kulunutta kevättalvea...

 

 

Huhtikuu

 

Huhtikuun sinisessä illassa,

maan tuoksun avautuessa,

seisoo ruusupensas

kaiken entisensä pudottaneena.

 

Se on vastaanottamassa uutta.

 

Se osaa,

mikä ihmisen tulisi oppia.

 

Odottaa oikeaa hetkeä.

 

Silmut puhkeavat,

kun niiden aika on.

 

(Riitta Moder)

 

 

 

Minä uskon,

että kaikki on vielä silloinkin mahdollista,

kun näyttää siltä,

että mikään ei enää ole mahdollista.

 

Mahdollisuus saattaa avautua

eteen

silloin kun sitä ei enää ole osannut odottaa.

Ehkä silloin

kun on jo luovuttanut odottamasta.

Päästänyt irti.

Jättänyt asian elämän päätettäväksi.

Henkäissyt sen ulos itsestään

ja

jättänyt asian

ja jättäytynyt itse

 vapaaksi.

Oman onnensa nojaan.

Asian sekä itsensä.

 

 

Minä jätin aikanaan parikymppisenä tanssin.

Tanssi tuli takaisin elämään,

viidentoista vuoden tauon jälkeen,

odottamatta

ja odottamattomalta taholta.

 

Työt,

joita minun ei ole pitänyt tehdä,

ovat etsineet minut

ja

saaneet minut rakastumaan itseensä.

 

Tässä vain muutamia esimerkkejä.

 

 

Elämä kaikkinensa,

iloine ja suruineen,

on aika ihmeellinen asia.

Mitä enemmän luottaa,

sitä enemmän elämä avaa "korttejaan".

Elämä  näyttää,

että se on luottamisen arvoinen.

Silloinkin

kun pelataan korteilla,

joita ei olisi halunnut käteensä saada.

 

 

 

"Elämä on sitä,

mikä tapahtuu sillä aikaa

kun

odotat jotain tapahtuvaksi."

 

(jostain kortista mukaan napattu)

 

 

Ihanaa huhtikuista viikkoa

juuri sinulle!

 

Voi hyvin<3