Joulukalenteri

 

Aseta paljaat jalkasi

puuta vasten,

kuuntele kuinka

tuuli näppäilee

kaarnaa

ja

maailma on soiva.

 

(Arto Lappi) 

 

 

<3

 

 

Joulukalenteri

 

Koskaan ei ole liian aikaista

tarttua hetkeen

ja

ihmisen käteen.

 

Avata ikkuna,

nuuhkia sumua,

kuunnella tuulta.

 

Antaa auringonläikän hiipiä lattialle.

 

(Satu Hassi)

 

 

Olen availlut laatikoita

ja rapistellut

esille jo jotakin pientä jouluista.

 

Ikkunaan ripustin valkoisen joulutähden

ja

yläkertaan

kannoin  pöytäkuusen.

 

Miten voi olla,

että yleisesti ottaen

yksi kuukausi elämässä

tuntuu yleensä

aika pitkältä ajalta.

Nyt

tuntuu siltä,

että kohtahan sitä ollaan jo joulussa.

Vaikka vasta tänään

on se

joulukuu,

ja sen ensimmäinen päivä!

 

<3

Kolme, kaksi, yksi...

Tiistaista lähtien

täältä löytyy joka päivä

  jouluun asti

 

Kamomillan joulukalenteri.

 

Tervetuloa mukaan <3



Koluamisia

 

*

 

Epäröinnin kynnyksellä

kysy

kuinka paljon rohkeutta

uskallat tänään

jättää käyttämättä?

 

(Tommy Tabermann)

 

* 

 

 

Tänään

koko päivän 

siivoillessani

ja

kotia raivaessani

huomasin ajattelevani

samoin

kuin äitini,

hänen olleessaan neljänkympin tietämillä.

 

Muutama tunti siivousta ei  vaan

riitä mihinkään.

 

Miten ihmeessä sitä on joskus ehtinyt

kahdessa tunnissa

tekemään suursiivouksen

ja

siinä sivussa

leiponut

vähintään

sämpylät ja pullat.

 

Kiitos tämän päiväisten vieraiden,

meillä on nyt

muutama tavarapino vähemmän

setvittävänä.

 

Huhkin

heti aamusta iltapäivään asti.

Perussiivoilua,

mutta hitainta kaikista;

 tavaroiden järjestelyä

ja

lehti/vaatekasojen selvittelyä.

 

Aamupalan

söin imuroinnin lomassa

ja

 teetä hörpin tiskipöydän reunalta.

 

 

Huomaan,

että

olen tämän syksyn elänyt

toden totta

muualla kuin kaapeissa ja laatikoissa.

 

 

Vielä sittenkin

 

 

Sopiva hetki,

oikea fiilis

ja bum!

Täällä ollaan.

 

Miksi kirjoitan.
Ja kenelle.

Teenkö tämän ilosta.
Onko tästä tullut tapa,
velvollisuus.

Mistä löydän taas sopivan
rytmin postata.
Ja ajan.

Tällaisia muun muassa olen
bloggailun suhteen pohtinut
syksyn mittaan.

 

Oli miten oli.
 

Ja lukee tätä sitten
kuka tahansa,

tuttu ihminen

tai tuntematon,

siitä huolimatta

ja se takia

haluan kirjoittaa.

Että tällainenkin asia
piti nyt sitten tulla
ihmisten ilmoille
ilmoittamaan. ;)

Blogista on

tullut sellainen päiväkirja,

jota en vain voi lopettaa.

 

Kun katselin

kaikkea sitä

mitä tänne on reilun neljän vuoden aikana

kertynyt,

niin tätähän haluaa ilman muuta

jatkaa.

Tällaista tänään.
Ensi kerralla sitten muuten vaan
kuulumisia.

Ihanaa oloa
iltaasi
ystävä.

Taivaan kansi sininen.
Lampi melkein musta.

Kalliolta katselen
märkää maalausta.

Sateenkaari ilmestyy,
lakkaa satamasta.

Kasteen saanut koivikko
tuoksuu niin kuin vasta.

Rannan heinät höyryää,
pilvet lentää itään.

Ojenna vain kätesi.
Älä sano mitään.

(Jukka Itkonen)



Niitä Näitä

 

 

Olla läsnä.

Hereillä elämässä.

Kaiken arjen värikirjon keskellä.

Hengitän.

 

(Kamomilla)

 

 

Kiire,

tai kiireen tuntu,

yrittää väkisin kahlia minut.

 

Taas se ovela teki sen!

 

Jo kun kuvittelin päässeeni sen niskan päälle.

Ja osaavani tunnistaa sen ovelimmat koukut.

 

En haluaisi luovuttaa itseäni

 katalan kyytiin.

 

Ihmettelen toistamiseen,

miten en nykyisin ehdi montaakaan sellaista asiaa,

jolle ennen on riittänyt aikaa.

 

 

Onko se sitten tämä ikä!?!

 

Tahti hiljakseen hidastunut.

Pidemmän päälle

se sitten tuntuu ja näkyy konkreettisesti

monessa tekemisessä ja asiassa.

 

Luonnollista varmasti.

Ja ihan hyväkin niin.

 

Mutta jos oikein kovasti kuitenkin

haluaa ehtiä yhtä sun toista,

 on  järjesteltävä ja ennakoitava.

 

Oman jaksamisen rajoissa tietty.

 

Huh.

Nyt sanon ekan kerran.

Ne ruuhkavuodet.

Siltä tuntuu.

 

Voikaahan hyvin!

 

Niin minäkin.

Nautitaan syyskuusta.

Sytytellään tuikkuja

ja

muistetaan napata itsellemme

pieni hetki.

Pieni aika olla läsnä itselle.

 

<3

 

Pala Paratiisia

 

Kesänuha päällä

ja

takaisin töissä.

Mikäs siis sen ihanampaa

kuin juuri nyt palata

 

takaisin

 

Italian aurinkoon.

Ainakin näin ens alkuun kuvin!

 

 

 

 Tuntuu ihan utopiselta,

että me,

viisi naista,

saimme viettää kahdeksan päivää

täysin ja täysillä lomaillen.

Siirtyen auringosta altaan viileyteen,

marssia valmiiseen ruokapöytään

ja

muutenkin mennä ja tulla

miten huvittaa.

Ainoa jokapäiväinen tenkkapoo

 oli se,

miten pukeutua

ja

 missä syödä.

 

 

 

 

Lomailimme siis Toscanan ja Umbrian seuduilla.

Asuimme pienessä kylässä,

josta pääsimme kätevästi

autoillen

lähes päivittäin

retkeilemään

lähimpiin sekä

vähän kaukaisempiin

kyliin

sekä

 kaupunkeihin.

 

 

 

 

Tässä ylhäällä kuva

 

Assisista.

 

  

 

 

 

 

Muita reissukohteitamme muun muassa:

 

Cortona

*

Montepulciano

*

Siena

*

Pittigliano

*

Foiano della Chiana

*

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jos oikein ymmärsin,

niin tyttöjen sydämet taisi sulattaa

Cortona.

Monesti lempparikohteet

muodostuvat monesta eri syystä.

Tässä tapauksessa

taisi olla

kauniit maisemat,

idyllinen kylä korkealla

pikku kujineen

pikkiriikkisiä putiikkeja ja puoteja,

hyvää ruokaa,

aurinkoa

ja

muutenkin mukava seesteinen

ja

leppoisa

tunnelma.

 

 

Nyt ihmettelemme,

miten sitä joskus pääsisi uudelleen reissuun.

Ja mihin.

 

Jotain pientä ideaa

lähti heti kotimatkalla liikkeelle.

 

Saas nähdä kuis panttereiden käy!?!

 

 

Ai niin...

En sitten muistanut erikseen ottaa

niitä pantterikuvia...

Muutama kuva tuossa taisi tulla,

joissa  kuitenkin näkyy jotain pantteri-aiheista.

 

Mutta vaikka ei näy näissä kuvissa

sen enempää,

niin voin kertoa,

että reissussa näkyi.

Joka päivälle kaikilta jotain. ;)