Joulukalenteri

 

 

Mitä enemmän kuuntelen,

sitä vähemmän
 ymmärrän.

Mitä vähemmän ymmärrän,

sitä enemmän voin

kuulla.

 

(Eija Partanen)

Joulukalenteri

Näin kaunis päivä

eikä enää mitään

mitä osaisin toivoa.

 

Kaikki pientareet

auringon lämmössä.

 

Että ilo kohoaisi.

Viileänä, raikkaana,

syvältä.

 

(Lassi Nummi)



Auringon lämmöstä en tiedä,

mutta auringon valoa,

ja mitä kirkkautta,

tänään olikaan päivällä tarjolla.

 

Valo oli niin kirkas.

Kuin keväällä.

 

Illan suussa kävin

siskoni kanssa

kävelylenkillä.

 

Tanssitreenit päivän päätteeksi

ovat parhautta,

mutta

kyllä lenkki raikkaassa

illan pimeydessä

tekee sielulle mannaa.

 



<3

Joulukalenteri

 

Aseta paljaat jalkasi

puuta vasten,

kuuntele kuinka

tuuli näppäilee

kaarnaa

ja

maailma on soiva.

 

(Arto Lappi) 

 

 

<3

 

 

Joulukalenteri

 

Koskaan ei ole liian aikaista

tarttua hetkeen

ja

ihmisen käteen.

 

Avata ikkuna,

nuuhkia sumua,

kuunnella tuulta.

 

Antaa auringonläikän hiipiä lattialle.

 

(Satu Hassi)

 

 

Olen availlut laatikoita

ja rapistellut

esille jo jotakin pientä jouluista.

 

Ikkunaan ripustin valkoisen joulutähden

ja

yläkertaan

kannoin  pöytäkuusen.

 

Miten voi olla,

että yleisesti ottaen

yksi kuukausi elämässä

tuntuu yleensä

aika pitkältä ajalta.

Nyt

tuntuu siltä,

että kohtahan sitä ollaan jo joulussa.

Vaikka vasta tänään

on se

joulukuu,

ja sen ensimmäinen päivä!

 

<3

Kolme, kaksi, yksi...

Tiistaista lähtien

täältä löytyy joka päivä

  jouluun asti

 

Kamomillan joulukalenteri.

 

Tervetuloa mukaan <3



Koluamisia

 

*

 

Epäröinnin kynnyksellä

kysy

kuinka paljon rohkeutta

uskallat tänään

jättää käyttämättä?

 

(Tommy Tabermann)

 

* 

 

 

Tänään

koko päivän 

siivoillessani

ja

kotia raivaessani

huomasin ajattelevani

samoin

kuin äitini,

hänen olleessaan neljänkympin tietämillä.

 

Muutama tunti siivousta ei  vaan

riitä mihinkään.

 

Miten ihmeessä sitä on joskus ehtinyt

kahdessa tunnissa

tekemään suursiivouksen

ja

siinä sivussa

leiponut

vähintään

sämpylät ja pullat.

 

Kiitos tämän päiväisten vieraiden,

meillä on nyt

muutama tavarapino vähemmän

setvittävänä.

 

Huhkin

heti aamusta iltapäivään asti.

Perussiivoilua,

mutta hitainta kaikista;

 tavaroiden järjestelyä

ja

lehti/vaatekasojen selvittelyä.

 

Aamupalan

söin imuroinnin lomassa

ja

 teetä hörpin tiskipöydän reunalta.

 

 

Huomaan,

että

olen tämän syksyn elänyt

toden totta

muualla kuin kaapeissa ja laatikoissa.

 

 

Vielä sittenkin

 

 

Sopiva hetki,

oikea fiilis

ja bum!

Täällä ollaan.

 

Miksi kirjoitan.
Ja kenelle.

Teenkö tämän ilosta.
Onko tästä tullut tapa,
velvollisuus.

Mistä löydän taas sopivan
rytmin postata.
Ja ajan.

Tällaisia muun muassa olen
bloggailun suhteen pohtinut
syksyn mittaan.

 

Oli miten oli.
 

Ja lukee tätä sitten
kuka tahansa,

tuttu ihminen

tai tuntematon,

siitä huolimatta

ja se takia

haluan kirjoittaa.

Että tällainenkin asia
piti nyt sitten tulla
ihmisten ilmoille
ilmoittamaan. ;)

Blogista on

tullut sellainen päiväkirja,

jota en vain voi lopettaa.

 

Kun katselin

kaikkea sitä

mitä tänne on reilun neljän vuoden aikana

kertynyt,

niin tätähän haluaa ilman muuta

jatkaa.

Tällaista tänään.
Ensi kerralla sitten muuten vaan
kuulumisia.

Ihanaa oloa
iltaasi
ystävä.

Taivaan kansi sininen.
Lampi melkein musta.

Kalliolta katselen
märkää maalausta.

Sateenkaari ilmestyy,
lakkaa satamasta.

Kasteen saanut koivikko
tuoksuu niin kuin vasta.

Rannan heinät höyryää,
pilvet lentää itään.

Ojenna vain kätesi.
Älä sano mitään.

(Jukka Itkonen)