Yks tipurouva.

 

 

Kesä

 

Sydän linkoaa

hattaraa taivaalle,

avaa purppuraoven

puutarhan sineen.

Törröttävien yrttien

ympärille pörriäiset.

 

(tuntematon)



 

Tänään

hidas aamu,

lehtien selailua ja kiertoon,

ruoan laittoa

ja

uimaretki.

 

Kahden

viimeisen lomaviikon suunnittelua.

Ja step aerobic,

jossa meinasi taju lähteä.

Ehkä kroppa yrittää siten kertoa,

että senkin pitää saada

edes hetken

 levähtää.

 

 

En tiedä

onko jossakin oikeasti olemassa

 

joku Ellu,

 

jonka kana elelee miten lystää.

 

Tiedä häntä,

mutta niin aion elää ensi viikon

keskiviikosta seuraavat neljä päivää.

 

Mies ja lapset

lomailevat nimittäin silloin mökillä.

 

Soronoo.

Palaan asiaan kun olen

ensin listannut kaiken sen,

jonka haaveilen tekeväni oman lomani aikana.

 

 

Puss&Kram<3

Yksi hetki.

Havahduin juuri äsken siihen,

että olen saavuttanut

rennon lomatunnelman.

Italian reissulta palatessamme

viikko sitten

sain sätkyn ajatuksesta

mitä kaikkea minun pitäisikään

ehtiä ennen loman loppumista.

 

Käväisimme

 muutamaksi päiväksi Tallinnan seuduille

ja

nyt

kotiuduttuamme

huomaankin olevani ihan rennon letkeänä.



Ajatus elokuun alussa alkavasta

uudesta

kokopäiväisestä työrupeamasta

ei hetkauta yhtään.

Päinvastoin ihan odotan sitä.

 

Ehkäpä tästä voin päätellä

loman tehneen tehtävänsä.

 

 

Ihan pikkuisen muutenkin

syksyiset kuviot

ovat hiipineet mieleeni.

 

*lisää töitä*

* lisää opiskelua*

* lisää tanssia*

 

Intona noista kaikista,

mutta niistä lisää myöhemmin.

 

Nythän on kesä kauneimmillaan.

Nautitaan siitä.

 

Aamukastepisaroissa

tuhat kimallusta.

 

Perhosniityllä ruiskaunokkien

hymyily.

 

Kaiken yllä

hiljaisuuden kylpy.

 

(tuntematon)

 

 

 

 

 

Kotona!

Tämä Italian reissumme

oli nyt sitten viimeinen sellaisenaan.

Kuusi kesää perättäin

asuen samassa pikku kylässä

samassa pikku talossa

kierrellen Italian maaseutua

ihaillen sen maisemia ja kauniita kyliä,

joissa aika on pysähtynyt.

 

Nyt eläkeikäinen emäntämme,

 Donatella,

on myynyt soman "kesäkotimme".

 

Pieni nyyh ja huokaus.

Ja katse eteenpäin.

 

Miten me muuten olisimme koskaan

osanneet lopettaa siellä käymisen.;)

 

 

 

Kun on kuutena kesänä

palannut samoihin maisemiin,

istunut saman altaan äärellä

katsoen kuinka lapset ovat kasvaneet,

voi vain ihmetellä elämää.

Ja itseään.

Ensimmäisellä kerralla

kuopus oli yksivuotias

ja nyt hän aloittaa syksyllä koulun.

 

Ja minä.

Voi elämä

mitä näiden kuuden vuoden aikana

onkaan tapahtunut.

 

En olisi minä itse

ilman juuri näitä kuutta vuotta.

Ihmisiä sen aikana

 ja

tapahtumia sen varrella.

 

 

Mutta kyllä oli ihana tulla viime yönä kotiin!

Nukuin yön kuin tukki.

Mikähän minuun on mennyt,

kun en enää osaa nukkua reissussa!?!

 



Tähän lopuksi Roope Lipastin kirjasta Rajanaapuri.

 

Muistelin taloja,

joissa olin elämäni aikana asunut.

Monia ulko-ovia, erilaisia lukkoja, ikkunankarmeja,

värejä,lattioita.

 

Jokaisessa oli ollut hyviä puolia ja huonoja,

jonkun ovi talvella liian tiukka,

jossain veti ikkunan vierestä,

yhdessä oli kuuma ja toisessa kylmä.

 

Erilaisia ihmisiä,

itsekin aina joku muu,

vähän toinen kuin edellisessä paikassa,

edellisessä ajassa.

 

Ja aina kuitenkin varmuus,

että tämä on se minun kotini

ja täällä,

juuri täällä tapahtuu kaikki merkittävä,

mitä elämällä on annettavana,

ja kenties se niin onkin.

 

Mukavaa sunnuntaita juuri sinulle! <3



Tervehdys!

 

* Mä tahdon veivaa, veivaa.

Mä tahdon veivaa, veivaa...*

 

Veivaan täällä nyt arkea sellaista kyytiä,

että en ihan oikeasti ole ehtinyt

koneen äärelle.

Lasten kuskaamista päiväleireille

 ja

 kesäharkkoihin,

kesävaatteiden ostoa lapsille,

kavereiden kestittämistä, yökyläilyjä

ja synttäreitä ja juhlia jne.

 

 

Ja nyt kun kyyditsemisrumba alkaa

laantua,

menin ja ostin ystäväni innoittamana

0,75 kg painavan hulavanteen,

jota veivaan nyt täyttä tohinaa

minkä kerkeän.

 

On muuten hauska vekotin.

Suosittelen!

 

 

Heinäkuun lomailen ja otan iisisti.

 

Ainakin:

 

Lekottelen Italian lämmössä,

pyöräilen

ja istahdan toivoakseni useasti

kirjan kanssa

terassimme uuteen korikeinuun.

 

 

Teitä lukijoita on muuten ollut jo ikävä. <3

 

Aion tulla tännekin nyt useammin...;)

 

 

Ihania kesäkuun päiviä

ja tunnelmallisia iltoja

teille kaikille!

 

Anna tulla elämä,

anna tulla vaan.

Höyhenenkevyesti tai lujaa,

olen valmiimpi

kuin koskaan.

 

Tiedän mitä on jo takana,

olen katsonut vasten

 omia kasvoja.

Mitä edessä,

en edes arvaa.

Sen otan vastaan,

sydän avoinna.

Usko vaan.

 

(Kamomilla)

 

<3



Fengshuit vai mikä!?!

 

 

Meidän yksi ja ainoa

 

omenapuumme kukkii.

 

Ensimmäistä kertaa ikinä.

Ja ikää sillä on liki kymmenen vuotta.

 

 

Se on ollut kummallinen juttu.

Ei ole koskaan kukkinut.

vaikka olemme sitä mielestämme hyvin hoitaneet.

 

Kunnes nyt.

 

Mieleeni ei ole voinut olla nousematta

 

tarina

 

tontillamme aikaisemmin olleesta talosta

ja

siinä asuneesta perheestä.

Perheen yksi lapsista

(tapahtumahetkellä käsittääkseni lähemmäs aikuinen)

kuoli aikanaan venäläistä rulettia pelatessaan.

.

Siis siinä talossa,

joka ennen meidän taloa tässä kökötti.

 

Jotkut huonot energiat

tuo tapahtuma varmasti jätti paikalle leijumaan,

sillä niin kummallisia

on naapurustossa tapahtunut.

 

Niistä vain pikkaisen ja

sen verran,

että itse allekirjoittanutkin

meinasi päästä hengestään neljä kuukautta

sen jälkeen kun olimme muuttaneet.

Tonttinaapuristakin oli mennä samoihin aikoihin

yksi perheenjäsen,

mutta

onneksi lopulta kävi kuitenkin hyvin.

 

 

Lapseni kaverin äiti,

fengshui-konsultti,

kävi ensimmäistä kertaa meillä

joitain vuosia sitten.

 

Keskustelu kääntyi viavattomasti

ja

luonnollisesti

pian

tonttiimme

ja sen energioihin.

 

Palaset loksahtivat paikoilleen

ja

sain joihinkin mielessäni olleisiin asioihin

selkeämmän ajatuksen ja näkemyksen.

 

Tonttimme ja talomme

läpäisee,

toivottavasti voin nyt sanoa läpäisi,

yhdestä kohdasta

"huono" voimakenttä tai energiarata

tai miksi sitä nyt kutsuisi.

 

Siitä kohdasta mistä se lähtee

on juuri tuo

 

omenapuumme.

 

Pensasaita sen kohdalla on myös aina ollut

todella kuiva ja huonokuntoinen

vaikka muu osa pensasaidasta on kukoistanut.

 

Sisällä talossa se näkyy niin,

että

huone,

jonka poikki tuo kenttä ensin kulkee

on lattia haljennut pitkälti.

Onneksi se kohta on sattumalta

piilossa maton alla.

 

Seuraavan huoneen kohdalla,

jossa  kenttä kulkee,

on myös tapahtunut rytinää.

Huonekalut sillä kohtaa menevät rikki

ja

siihen kohtaan kertyy aina kasoja

ja

röykkiöitä.

 

Oli miten oli,

mutta sen jälkeen kun tuo konsultti

teki meidän taloon ja tontille

fengshuijauksen

niin jo on muun muassa tuo puu

lähtenyt kukkimaan.

 

Arvatkaapa,

olisiko mielenkiintoista tietää

mahtoikohan tuo ikävä ruletti-tapahtuma

tapahtua

juuri tuon omenapuun lähistöllä.

Talo ainakin oli osittain sillä kohtaa.

 

 

Tällainen spooky-postaus tänään.

Tämä oli muuten koko tarinasta

vain pikkuinen

 murto-osa....;)

Punastumista...

 

Voi oivalluksien oivallus!

 

Ei liene yllätys,

että pidän pastelliväreistä.

Niitä meiltä löytyy.

 

Olen ihmetellyt,

mikä olkkarissamme mättää,

kun en meinaa saada siihen

 kaipaamaani

 raikkautta.

 

Monet pastellinväripilkahdukset

eivät ole tuoneet riittävästi "menoa"

 ja

 ilmettä

huoneeseen.

 

Kunnes perjantaina..

Jostain käsittämättömästä syystä

ostin extempore

 Indiskan alelaarista

korallinpunertavan tyynyn.

(En siis ostele mitään tuosta vaan

jollen tiedä sen varmasti sopivan meille).

 

Mutta kyllä muuttuikin olkkarin ilme

pelkästä yhdestä tyynystä.

 

Täytyy sanoa,

että meni fengshuit kohilleen.

Itseasiassa

se punainen on fengshuin oppien mukaan

olkkarimme värejä.

Sitä vaan ei ole ollut siellä aikaisemmin

 sopivassa määrin.

 

 

Tämähän ei sitten loppunut tähän.

Lauantaina

 palasin samaiseen myymälään

ja

palasin kotiin tuon lamppu-koristuksen kanssa.

 

 

Tässä tilassa kuuluisi

fengshuin mukaan olla leikkisyyttä ja iloa,

joten se suositus taitaa

nyt täyttyä

näiden punaisten pilkahdusten vuoksi.

 

 

Olisin mieluusti jatkanut

huseeraamista kotona muutenkin,

mutta olo on nyt aika hutera.

Lapset olleet vatsataudissa,

jonka minä käyn nyt näköjään läpi

horkalla ja heikolla ololla.

 

-----------

 

Seuraavan kuvan ruusut

lähetän virtuaalisesti

 

*päivänsankarille*

 

rapakon taakse.

Onnittelut! <3

 

 

 

Ihanaa sunnuntain jatkoa kaikille

Bo Carpelanin sanoin.

Tässäkö uusi kevät
ja
kevään askeleet
retkelle valmiit.

Tässäkö uudet kengät sulalle maalle
nuoruuden kengät
pehmeät puhtaat.

Tästäkö lähden kulkemaan
kunnes käännyn ja näen
askeleeni
joista tuli tie.

 



Käsilaukkuja ja panttereita!

 

Hahaa,

usein tuntuu, että olisi ihan kauheasti

sanottavaa ja kerrottavaa.

Mutta annas olla,

sitten kun istun alas ja postaan,

niin jopas jutun aiheet tyrehtyvät.

 

Ehkä se on osittain myös sitä kuuluisaa

liikaa analysointia,

jota tulee varmasti kaikille bloggareille

jonkin ajan kuluttua bloggaamisen aloittamisesta.

 

Minulla se tuli nähtävästi nyt

noin kolmen vuoden kuluttua

blogin aloittamisesta.

 

 

Kysymyksiä itselleni satelee.

 

Onko mitään itua

kertoa

lähestyvän neljänkympin merkeistä.

Siitä kun huomaan

muuttuneeni harakaksi.

Kaikki kiiltävä ja säihkyvä kiinnostavat.

Shine, shine.

Glitteriä, paljettia

ja

kaikenmaailman hilavitkuttimia.

Mitä enemmän, sen parempi.

 

Ja pantteri-kuosi.

Se tunkeutuu väkisin vaatekaappiini.

Sieltä löytyy jo yksi tunika,

mekko ja treenihousut.

Kaikki pantteri-kuviolla.

Ei, en voi käsittää

mitä minulle on tapahtumassa!?!

 

Enää tästä puuttuu se,

että kahvihammastani alkaa kolottamaan.

 

Nim. Vannoutunut tee-ihminen.

 

 

 

"Kunnolliset" käsveskat

ovat alkaneet kiinnostamaan.

Minä,

vannoutunut kassi-alma,

haaveilen kunnollisesta,

kestävästä nahkalaukusta

keikkumassa olallani.

 

Siinä vaiheessa

kun huomasin kuka ei kuulu joukkoon

kangaskasseillaan/pusseillaan,

nappasin siskoni vanhan laukun kirppispöydältä.

Jota siis itse olin myymässä.

Kukaan ei huolinut sitä,

vaikka hintapyyntö ei ollut juuri

muutamaa euroa kovempi.

 

 

Monelle voi olla käsittämätöntä uskoa,

että en oikeasti ole kiinnittänyt

 tuon taivaallista huomiota

minkään valtakunnan käsilaukkuihin

aikaisemmin.

 

Mutta nyt kiinnostukseni on herännyt.

 

Luulen,

että ensi vuoden aikana

hankin jostain omani.

Juhlavuoden kunniaksi.

 

En muuten,

mutta se on jokin kumma pakottava tarve.

Kuten sekin,

että haaveilen salaa

Leena Hefner-tyylisestä

sukkapuku-asusta.;)

 

 

Tällaista tänään.

Mitä huomenna, voin vain arvata.

Menee jännäksi.

 

 

Virtuaalihalaukset

ja

Ciao! ;)