Tuulien päällä

 

Tiedäthän,

se hetki kun elämäsi tuuli

puhaltaa.

Seisot paikallasi.

Maa kantaa.

Et horjahda.

 

Muista,

olet enemmän kuin luuletkaan.

Usko pois,

sisälläsi on paljon voimaa

jota jakaa.

Se kertautuu

 kun lähetät sen

matkaan.

Ja tuhansin uusin hyvin ajatuksin

se luoksesi palaa.

 

(Kamomilla)

 

 

Tuulet puhaltavat juuri

tasaisen varmasti minua eteenpäin.

Olen tänä syksynä

ensimmäisen kerran äitinä

kokopäiväisesti töissä.

Viime kevät hujahti puolipäiväisesti.

 

Apujoukkoja suuri kiittäminen.

Sisko ja äiti<3

 

Työ antaa hurjasti energiaa.

Jopa niin paljon,

että tanssitreenitkin jaksan hyvin.

Onnekseni ne ovat tänä syksynä

ajoittuneet iltoihin

kahdeksasta kymmeneen.

 

Sen ajan olisin muuten käyttänyt

telkkarin katsomiseen

ja

bloggaamiseen.

 

Rauhalliset illat

ja

rauhalliset aamut

osaltani

ovat juuri nyt vain kaukainen muisto.

 

Toisaalta treenit iltaisin

rentouttavat mielen

ja tyhjentävät pään.

Rauhaa ja rauhoittumista sekin.

<3
 

 

 



Ajatus päivääsi.

 

Älä yritä johtaa minua,

voi olla, etten seuraa sinua.

Älä juokse perässäni,

voi olla, etten johdata sinua.

Kulje vierelläni ja ole ystäväni.

 

(Intialainen sananlasku)

 

Hapuillen..

 

Mitä minulle kuuluu?

 

Sitä kysyn itseltäni kun kirjoitan tänne jotain.

Nykyisin en tiedä tarkalleen

mitä haluan kertoa.

Annan sanojen tulla.

Niin tänäänkin.

 

Kun on kauemmin ollut kirjoittamatta,

sanat ovat hakusessa, kirjoittaminen kankeaa.

Oma itse jotenkin

vaikeammin tavoitettavissa.

Mutta onneksi kuitenkin löydettävissä. ;)

 

Viime kevään olin puolipäiväisesti töissä.

Nyt elokuun alusta kokopäiväisesti.

Työ on ihanaa ja antaa paljon,

mutta minne ihmeeseen illat sujahtavat,

kysyn vaan.

Ei siis mikään ihme,

etten meinaa löytää itseäni

täältä blogista.

 

 

Kaikki kässäilyt ovat jääneet totaalisesti.

Koti juuri ja juuri tunnistettavissa.

Jos äitini ei kävisi meillä siivoilemassa,

meidän koti olisi todennäköisesti

pian jossain

 kaaoksesta järjestykseen-ohjelmassa.

Mies sanoo, etten huomio.

Totta, mutta missä välissä.

 

Tässä kohtaa tiedän varmemmin kuin koskaan sen,

että kymmenisen vuotta kotiäitinä

niin rulettaa.

Hitaat aamut, kodin lämpö,

teekuppi ja hesari,

syli aina täynnä,

nuhruiset ja nuhaiset vaatteet (minun päälläni),

valtavan pitkä päivä edessä,

joka tuntui ikuisuudelta.

Mistä sellaisia päiviä vielä saisi!?!

Nyt tuntuu, että aamulla kun herää,

niin seuraavaksi käy jo yöunille.

 

 

Siitä ei ole niin kauan

 kun lapset olivat  pieniä syliteltäviä,

mutta

silti,

voi elämän kevät,

nyt kun saan töissä rullata ja sylitellä

 yksivuotiaita

 niin voin kertoa, että

sydän pakahtuu.

Niitä suloisia töttörösuita ja

pullukkasormia.;)

Ja tekstiä tulee, ihan koko ajan.

Olen vauvahullu.

Arvatkaa sitä tunnetta,

kun pikkuinen viime viikolla

nukahti päiväunille syliini.

Autuutta.

 

Tällaista minulle ainakin kuuluu.

 

Ensi viikolla alkaa taas

 "kunnon" treenaaminen

kun kisaryhmämme yhteiset tanssitreenit käynnistyvät.

 

Siihen mennessä toivon kurkkukivun kadonneen

ja sokerittoman elämän alkaneen. ;)

 

Iloa alkavaan viikkoosi!

 

 

 

 

 



Täällä ollaan.

 

 

Arjessa parasta

yli lentävä kurkiaura,

tasainen hurina nurmikolla.

Kaksikymmentä

kukkivaa omenapuuta

ja

hiuksissa

 hohtavat aurinkoraidat.

 

(Susanna)

Ihanan seesteistä.
Tuossa tunnelmassa elin koko heinäkuun.
Reilu kaksi viikkoa sitten
aloitin
kokopäivätyön.
Ensimmäistä kertaa
lasten syntymän jälkeen.

Aamulla seitsemän aikaan
pyörän päälle
ja
menoksi.
Päivä töissä hujahtaa vauhdilla
ja
pian ajelen jo kotiin päin.
Kotona kolme koululaista.
Nälkä. Jano. Syli.
Syli. Jano. Nälkä.
Siinä ne tärkeimmät.
Ja taas mennään.
Tuo heinäkuun tunnelma matkassa.

Onneksi äiti ja sisko
ovat mukana menossa.
Hakevat ekaluokkaista koulusta.
Ja ovat iltapäivällä
meillä kotona
isoja koululaisia vastassa.

Tänään
kotiin tultuani
tartuin imuriin ainakin
kahden viikon tauon jälkeen.
Sitä villapalleroiden määrää!

Ihan eri energialla sain
ahkeroitua
kun
tiesin,
että huomenna aamulla
saan ottaa iisisti.

Seminaari-viikonloppu
kyllä edessä,
mutta
sehän on vaan ihanaa!
Lupasin lapsille
korvapuustien leipomiset
sunnuntai-illan ratoksi.

Olen ajatellut
teitäkin
paljon.
Välillä blogista ottaa
enemmän etäisyyttä
ja
hengähtelee
hitaasti kauemmaksi.
Ihan vahingossakin.
Kun elämä vie
ja
blogi
tuntuu pian
kaukaiselta ajatukselta.
Sitten taas haparoiden
ottaa
jostain tekstin ja sanan laidasta
kiinni
ja
hups
täällä sitä ollaan taas.

Terkkuja sinulle
lukijani.<3



Citymama.

 

Citymama nautti täysin siemauksin

neljän päivän omasta lomastaan.

 

Kävin jumpissa,

tein siskon kanssa pitkiä kävelylenkkejä 

illan "viilentyessä"

Espoon rantoja ihaillen.

Pyöräilin endorfiinihuumassa

Selloon ja takas.

30km ja nautin. Polven kramppauksesta huolimatta.

Venyttelin, vanuttelin,

käytiin kolmesti leffassa,

syötiin ulkona.

Siivottiinkin. Kun äitini soitti ja sanoi,

että milloinkas sitten jos ei nyt.

Ja niin pestiin ikkunoita.

Kolmenkymmenen asteen helteessä.

Yksi kokonainen päivä.

 

Ja stadikalle uimaan.

 

Hehkutan.

Niin nautin.

 

 

 Vaa`alle en nouse. Vielä.

Arki alkaa maanantaina.

Töihin ja ruokavalio ruotuun.

 

 

 

Hyrisen täällä vielä muutaman päivän

heinäkuiset hetket mielessäni.

 

Sitten katse kohti syksyä.

 

Citymama kiittää kesästä.

Ahaa-elämyksistä,

jotka ovat aina tervetulleita.

Luottamisesta.

Ja siitä,

että elämä kantaa.

 

<3

 

Yks tipurouva.

 

 

Kesä

 

Sydän linkoaa

hattaraa taivaalle,

avaa purppuraoven

puutarhan sineen.

Törröttävien yrttien

ympärille pörriäiset.

 

(tuntematon)



 

Tänään

hidas aamu,

lehtien selailua ja kiertoon,

ruoan laittoa

ja

uimaretki.

 

Kahden

viimeisen lomaviikon suunnittelua.

Ja step aerobic,

jossa meinasi taju lähteä.

Ehkä kroppa yrittää siten kertoa,

että senkin pitää saada

edes hetken

 levähtää.

 

 

En tiedä

onko jossakin oikeasti olemassa

 

joku Ellu,

 

jonka kana elelee miten lystää.

 

Tiedä häntä,

mutta niin aion elää ensi viikon

keskiviikosta seuraavat neljä päivää.

 

Mies ja lapset

lomailevat nimittäin silloin mökillä.

 

Soronoo.

Palaan asiaan kun olen

ensin listannut kaiken sen,

jonka haaveilen tekeväni oman lomani aikana.

 

 

Puss&Kram<3

Yksi hetki.

Havahduin juuri äsken siihen,

että olen saavuttanut

rennon lomatunnelman.

Italian reissulta palatessamme

viikko sitten

sain sätkyn ajatuksesta

mitä kaikkea minun pitäisikään

ehtiä ennen loman loppumista.

 

Käväisimme

 muutamaksi päiväksi Tallinnan seuduille

ja

nyt

kotiuduttuamme

huomaankin olevani ihan rennon letkeänä.



Ajatus elokuun alussa alkavasta

uudesta

kokopäiväisestä työrupeamasta

ei hetkauta yhtään.

Päinvastoin ihan odotan sitä.

 

Ehkäpä tästä voin päätellä

loman tehneen tehtävänsä.

 

 

Ihan pikkuisen muutenkin

syksyiset kuviot

ovat hiipineet mieleeni.

 

*lisää töitä*

* lisää opiskelua*

* lisää tanssia*

 

Intona noista kaikista,

mutta niistä lisää myöhemmin.

 

Nythän on kesä kauneimmillaan.

Nautitaan siitä.

 

Aamukastepisaroissa

tuhat kimallusta.

 

Perhosniityllä ruiskaunokkien

hymyily.

 

Kaiken yllä

hiljaisuuden kylpy.

 

(tuntematon)