lauantai 29. kesäkuuta 2013

Hyvä muistaa

 
Julisteessa oli kuva valtameren rannalta,
jossa oli yksinäinen vene
kumollaan hylättynä
rantahietikolle.
Julisteen alla oli teksti:
"Muista, vuorovesi palaa aina takaisin."
 
Tuo tosiasia pätee hyvin myös
meidän ihmisten elämässä.
Kun kaikki kääntyy sinua vastaan
eikä mikään tunnu onnistuvan,
älä anna periksi.
Vuorovesi palaa aina takaisin.
 
Malta odottaa
ja pidä veneesi lähtövalmiina.
 
(positiivareista)
 
 

Jep.
Olen lähtövalmiina.
Työasioiden suhteen.
Intoa olis.
Tahtoa olis.
Taitoa olis.
Vaan missä olisi se paikka,
joka odottaa minua.
Kysyn vaan.
 

 
Ihanaa viikonloppua kaikille
rakkaille lukijoille!
 
Minä lähden nyt uikkariostoksille.
 
<3
 
 

torstai 27. kesäkuuta 2013

Elää ja antaa

 
 
Elää ja antaa
 
Mitä tahansa
tänään annatkin pois itseltäsi
tai ajattelet tai sanot tai teet,
se kymmenkertaistuu
ja palaa sitten luoksesi.
Se ei ehkä tule välittömästi
eikä edes odotetulta taholta,
mutta tämä sääntö toteutuu vääjäämättä,
kuin jonkin näkymättömän voiman pakottamana.
 
Miten tahansa koetkin toisen ihmisen,
olkoonpa se rakkautta tai vihaa
tai intohimoa,
se kimmahtaa takaisin sinulle
samassa muodossa.
 
Ajatuksemme ovat sielun radioasemia,
eivät aivojen saloja.
Ystävälliset ajatukset tekevät meidät
onnellisiksi;
pikkumaisista koituu
sanoinkuvaamatonta tuskaa.
 
Antaminen toimii yhtä varmasti
kuin heijastus peilissä.
 
Ystävällisyys palaa nopeasti niiden luo,
jotka alun alkaen olivat ystävällisiä.
Anna tämän ajatuksen ja vain sen
johtaa itseäsi jokaisena päivänä.
 
Ainoat säilyvät asiat ovat niitä,
jotka lahjoitamme pois.
 
(Positiivarit)
 
 
Minä olen aika ankara itselleni.
En sitä aina meinaa edes
huomata.
Tänään päätin ryhtyä hölläämään otetta
itseltäni itsestäni.
 
Olen oppinut,
 ainakin vähäsen,
 parin viime vuoden aikana
olla ottamatta stressiä
asioista,
joihin en juuri sillä hetkellä voi vaikuttaa.
Tai ylipäänsä
 olla olematta suuna päänä
vaan
opetella katsomaan
sivusta
ilman että ihan heti olen ensimmäisenä
säätämässä.
Ihan arkipäiväisiä ja tavallisiakin
tilanteita.
 
On helpompi olla ja hengittää
kun antaa asioiden
kulkea omalla painollaan
ilman että yrittää puskea
itse kaikin voimin.
Antaa vähän liekaa elämälle
ja itselleen.
Luottoa.
 
 
Ja kun on antanut asioiden
soljua rauhassa eteenpäin,
vaikka välillä epäilyttäisikin,
niin lopulta saa nähdä
lopputuloksen edessään.
Usein ehkä juuri sellaisen
 kuin oli ajatellutkin
ja toivonut.
Ja siis ilman huolehtimista tai
ylimääräistä painetta
puuttua jokaiseen asian kulkuun.
 
 
 
Se,
kuinka itse tietoisesti
tai tiedostamatta
"puhun" itselleni
näkyy ulospäin.
Ihmiset aistivat asioita toisistaan
ajattelematta
tai tietoisesti rekisteröimättä,
mutta ne jäävät kenties silti elämään
heihin
tunnelmina,
jotka itse on heille välittänyt.
 
 
Voisinko siis oppia
olemaan sättimättä itseäni.
Ja voisinko oppia tunnistamaan
itsestäni
useammin
sellaisia sisäisiä tekoja,
jotka ovat vaikeasti itseltäni
tunnistettavissa.
 
 
Uskon,
että voin.
Pikku hiljaa ainakin.
Ja nythän asia on
ainakin nostettu esiin.
Onkohan se jo yksi askel.
 
Esimerkki:
Eilen illalla ajoin pyörällä
täyttä höökiä
hoitamaan erästä asiaa.
Liki tunti suuntaansa.
"Kostin" ns. itselleni
jotakin.
Pyöräily kesäillassa oli ihanaa,
mutta...
Hohhoijaa...
olisin voinut heti alkuunsa kääntää
moiset ajatukset
lempeämmiksi sanoiksi itselleni
tai mitä muuta tahansa
kuin
sättiä itseäni.
 
 
Tällä viikolla on uitu ja uitu.
Ja käyty lasten kanssa
päiväretkellä yhden kässäkerholaisen
hurmaavassa
kesäkodissa.
Ah,kyllä silmä lepäsi,
 oli niin idyllistä!
 
Lempeää viikkoa kaikille!
Muistattehan te
 puhua itsellenne kauniisti.
 
;)
 
 


maanantai 24. kesäkuuta 2013

Juhannuksen jälkeisissä tunnelmissa...




Aamun kirkkaus
on niinkuin laulu.
Itse taivas lepää järvessä.
Liikkumatta,
autuaina pilvet uneksivat
 ilman äärillä.
 
Kaislat välkkyy kastepisaroista,
metsä hymyy läpi kyynelten.
Kaukaa, helisten ja värähdellen
rastaan huilu jumalallinen.
 
(Saima Harmaja)


Jännä juttu,
elämä on nykyisin
useaan otteeseen vuoden aikana
sellaisessa kohdassa,
jolloin erityisesti huomaan
 lasteni kasvaneen,
erityisesti esikoisen.
On synttärit
koulujen päättäjäiset,
yhä enemmän itsenäistymisen
ja irrottautumisen kohtia.
Esikoinen on jo aika iso.
11-vuotias.
Kun katson häntä
näen silti vielä sen
suloisen pikkuisen,
josta hän on kasvanut nuorukaiseksi.

Nuoremmat kaksi ovat meillä vielä
ihan lapsuuden maailmoissa.

Jos pikkulapsia on mahtavaa seurata
niin on muuten tuollaista
nuorukaistakin,
joka on jo
 ensimmäisten
 räpistelyharjoitustensa jäljiltä
noussut omille siivilleen.
Yhä enemmän näkyy se
joksi hän on kasvamassa.

Voi elämän herkkyyttä.
Ja sitä herkkyyden tilaa,
jossa äippä herkistelee poikasiaan.


Ihanaa viikkoa kaikille!

Minä nautin nyt hissuttelusta.
Johan tässä taas olikin vipinää
kesäkuun tähän vaiheeseen asti.

Ciao!

 <3



sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Onnea ja runoja sankareille!

 
Kesäkuun synttärisankareita
 on nyt juhlittu.
 
Tyttäreni
*
Äitini
 
 
 Kässäkerhon lapsia
*
Kummipoika
*
Rakas Ystävä
 *
 

Sinä olet mukanani
kuin taskussa kodin avain,
joka lohduttaa
palelevaa kättä.
 
(Aino Kemppainen)
 

 
Ei selityksiä,
ei puhetta.
Vain hiljaisuus
rakkauden sisällä.
 
Ei kysymyksiä.
Vain usko,
että rakkaus on syli,
joka ei vaadi mitään.
 
(Aino Kemppainen)
 
 
Yhä vähemmän
uskallan puhua Jumalasta.
Yhä enemmän
 tahdon syleillä rakkaitani,
panna kädet ristiin
ilman sanoja.
 
(Aino Kemppainen)
 

 
Leppoisaa sunnuntaita
kaikille
kesäkuun sankareille
&
kaikille ihanille ihmisille
missä olettekin!
 
Minä jatkan nyt ei-hissuttelua.


tiistai 11. kesäkuuta 2013

Runo iltaan!




Iltayön hämärässä
kesäpäivän kaiku.
Pilvien pysähtynyt vaellus,
rannan raukeat laineet.
 
Yölinnun valkea lento.
 
(tuntematon)

 
Minä hissuttelen täällä
 nyt vähän aikaa
 runolinjalla...
(ja itseasiassa kaikkea muuta
 kun hissuttelen täällä).
 
Mukavia hetkiä iltaanne<3
 

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Kesäilta

 
Järviuni
 
Kipuni heitän
järven kohtuun.
Mieli vapaana
kuin laineita
syleilevä tuuli.
 
Lämpimään lohtuun täytyn
kuin rukoukseen.
 
Välkkeissä lepään
sinisellä sijalla,
lempeillä laineilla.
 
Olen jo kaukana.
Poissa rannalta
ja kovalta maalta.
 
Unessa valossa.
Taivaan temppelissä.
 
(Paula Karppinen)
 
Kaunista.
 
Näillä sanoilla toivottelen
kaikille
kauniita unia!
 
Ensi viikolla olen sitten taas
useammin täällä.
 
See you! :)