maanantai 30. syyskuuta 2013

Lauantai-illan yllätys

 
Muistatte varmaan
hiljattain postanneeni
meidän olkkarin uudesta "ilmeestä".
Siitä kuinka raahasin lastenhuoneesta
lipaston alakertaan
ja maalasin sen.
 
No, lipasto on nyt jälleen
 siellä lastenhuoneessa.
 
Lauantai-iltana
 nurmikon leikkauksen tuoksinassa,
naapurini soitti ja pyysi heille katsomaan
heille tarpeettomia tavaroita.
 
Joku peltipurkki tai kiva muki mielessä
suuntasin kohti naapurin
"sisustuspuotia".
 
 
Tämän sain matkaani. ;)
Voi hitsit, olen intona.
Tällaista minulle ei muistaakseni
 ole aikaisemmin käynyt,
että huonekaluja sataisi tuosta vaan
ovesta sisään.
 
*kiitos naapuriin!*
 
 
Tämä tilanne olkkarissa
oli vielä lauantaina iltapäivällä.
 

Tämä nyt.
Pientä maalausta tosin vielä vailla.

 
Hyvää viikon alkua!
 
Kuva silmissä;
sillä tavalla olette täällä.
Ketä kukaan ei katso,
katoaa.
Aurinko, tähti,
joku valoon nukkunut päivä,
ei tämä olisi tässä,
ilman sitä.
 
( Mirkka Rekola)
 
 


perjantai 27. syyskuuta 2013

Pöllönä

 
Tervehdys perjantaihinne!
Täällä pöllöillään.
Tässä keskeneräisistä lilliputtitaloista
kuvaa.
Tänä vuonna
talot pienenevät kerta toisensa jälkeen.
Syytä en tiedä,
kädet vaan tekevät.
 
 
Kohta on kait siirryttävä
suosiolla
avaimenperä kokoon...
 
 
Pohdin jo joulukalenteri-asiaa.
Tehdäkö tänäkin vuonna jonkinlainen
blogiin.
Jotain varmaan,
mutta en vielä tiedä mitä.
Apinalandian Nonnalta sain kivan
idean
joulukalenteriksi lapsille kotiin.
Ehkäpä sen näyttäminen
 voisi olla ensimmäisen blogi-kalenterin luukussa.
Joten suunnittelemaan,
toteuttamaan
ja
siitä niitä aiheita blogi-kalenteriin ehkä syntyy.
 
 

Hyvää viikonloppua!
 
Ja hyvää Syntymäpäivää Siskolle! <3

Leffa-iltaa tiedossa, jee!

 

maanantai 23. syyskuuta 2013

Talo päivässä pitää lääkärin loitolla...

 
Talopostaus tänään.
Ei meinaa muuten millään tulla
 
jouluisia...
 
No, näillä mennään nyt
ja
lähempänä marraskuuta
luulisi sitten jo syntyvän  muutama
jouluinenkin.
 
 
 
Minulla on yksi
retroinenkin talo valmiina.
Ihan pikkiriikkinen
 
pöllötalo.
Siitä kuvia joskus toiste.
 
Kohta hyppään pyörän selkään
ja hurautan tanssitunnille.
 
Tällä viikolla on
kaikenlaista muutakin mukavaa.
 
Huomenna
ihana step dance-tunti.
Uusi nimi,
mutta sitä samaa "vanhanajan"
step aerobiciä
laudalla.
Tosin todella haastavaa sellaista.
Pyörimistä, hyppimistä,
suunnanvaihtoja
sellaiseen tahtiin,
 että pää ja jalat
eivät meinaa tehdä yhteistyötä.
Sanoisin,
todella haastava tunti
ihan perusjumppatunniksi.
Käy ihan tanssitunnista.
 
Keskiviikkona
pääsen
ystävän shiatsu-käsittelyyn,
torstaina kummitytön näytelmää katsomaan
ja
perjantaina
siskon synttäreitä juhlimaan
ainakin leffan merkeissä.
 
Ja aina jossain välissä
muitakin tanssitunteja
ja
arkea tietty
"siinä sivussa".;)
 


Mukavaa viikkoa kaikille!
 
<3

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Yks koti, resepti ja runo!

 
Tässä kuvia tupareista
tasan parin viikon takaa,
ja yksi herkkuresepti
ja runo.
 
Silloin muuten istuttiin alkuillasta
vielä aika kepeissä kesäisissä vaatteissa
 terassilla.
Ja kuten kuvasta näkyy,
oli vielä aika kesän vihreää.
 
 
 
 
 
 
 

 
 
*
All time favourite-cake:
 
Pohja:
 
400g digestive-keksejä
150g voisulaa
 
Täyte:
 
0,5-1dl sokeria
4dl rasvatonta piimää
1pkt flora vanillaa
3rkl sitruunamehua
5 liivatelehteä
 
Tarjoile soseutettujen mansikoiden kanssa!
 
1. Murskaa keksit hienoksi muruseokseksi
ja sekoita voisula joukkoon.
 
2. Painele muruseos
 leivinpaperilla vuoratulle irtopohjavuoalle.
 
3. Laita liivatelehdet pehmenemään
isoon määrään kylmää vettä.
Kun ovat pehmenneet,
nosta liivatelehdet pois vedestä ja
laita ne kiehuvaan sitruunamehutilkkaan
 ja sekoita.
Nosta jäähtymään pois hellalta.
 
4. Vatkaa flora vanilla paksuksi vaahdoksi
ja lisää piimä joukkoon sekä sokeri, makusi mukaan.
 
5. Lopuksi valuta sitruuna-liivateseos joukkoon samalla sekoittaen/vatkaten.
 
6. Kaada täyte keksipohjan päälle ja
laita vähintään noin neljäksi tunniksi
jääkaappiin.
 

Ja nauti!
 

 

Syksy 

Syvä on elämän syksy 
korkea kolea taivas
täynnä tähden pilkkehiä 
pilven piirtoja enemmän 
usvainen meren ulappa. 

Syvempi sydämen syksy 
lakastuvan sielun laulu 
hallan tiellä harmajalla 
yksinäisen yön sylissä.
 
(tuntematon)
 
 



lauantai 21. syyskuuta 2013

Ennen ja jälkeen

 
Hei vaan kaikille!
Vihdoin taas täällä.
Olisin tullut aikaisemmin,
mutta kone on temppuillut
kuvien suhteen.
 
Tässä nyt lupaamani kuvat
meidän olkkarista,
johon tein viime viikolla
pieniä uudistuksia.
 
 
Tämän lipaston raahasin yläkerrasta
olkkariin.
Maalasin sen ja vaihdoin nupit.
Oli ennen kuultovalkoinen
ja
nuppien sekä "ylätason" ja jalkojen osalta
kirsikan sävyinen.
 
 
 Pari päivää luulin
lipaston olevan "oikealla" paikallaan,
mutta pian se löysi
kuitenkin
paremman paikan,
ainakin minun mielestä.
 
 
 *paikka nro 1*
 

*paikka nro 2*
 
 
Näiden kuvien perusteella
saattaa
nro 1
näyttää paremmalta,
mutta koko olkkarin kokonaisuudesta käsin
se kakkonen on kivempi.
 
 
Vai mitä sinä tuumaat?
 
;)


perjantai 13. syyskuuta 2013

Kovakalloinen...


Tällä viikolla on "tapahtunut":
Maanantai alkoi kurkkukivulla,
tiistai jäsenten säryllä,
keskiviikko hammassäryllä
ja
torstaina selkä muistutteli hetken "olemassaolostaan".
Kiitos ja kumarrus,
siitä selvittiin hetken säikähdyksellä.
Ehkäpä viiden päivän liikkumattomuus
vain kostautui.
 
Olipa taas tuo pikku flunssanen
oiva muistutus
siitä,
että on hyvä muistaa antaa mielenkin relata.
Olen nimittäin aika varma,
että olisin välttynyt mokomalta,
jos olisin osannut olla stressaamatta.
 
On katsos aikamoisen ovela,
tuo stressinpoikanen,
ujuttautumaan ihmisen elämään.

"Stressi on tunne,
joka syntyy kun sisimpäsi sanoo ei
ja suustasi pääsee:
Kiitos mielelläni".

Tämän ajatuksen nappasin
kässäkamulta. ;) 

 
 Tuollainen puoli-flunssaisuus
 ei ole ollenkaan hyvä.
Kun en ihan tarpeeksi osaa olla paikalla
 ja levätä.
 
Siitä seuraksena muun muassa:
Olkkari on tällä viikolla saanut
uutta ilmettä.
Raahasin alakertaan lastenhuoneesta
sinne ylimääräisen
lipaston,
maalasin sen ja vaihdoin toiset nupit.
Kävi niin,
että lipasto innoitti useisiin pikku muutoksiin
ympärillään.
 
Laitan kuvia muutoksesta piakkoin.
 
 
***
 
Viikonloppuun laskeudun
sellaisen ajatuksen kanssa,
että
nyt on todellakin aika
pitää huoli siitä,
että
o p e t t e l e n
a n t a m a a n
i t s e l l e n i
e n e m m ä n
a r m o a
 
Itseltäni!!!
 
Mikä maailman järki on siinä,
että ihminen ei kuuntele tarpeeksi herkästi itseään.
Kysyn vaan.
 
 
Tässä
seuraavksi teille ihana runo,
jonka olen tänne parina aikaisempanakin
syksynä laittanut.
 
Ei minulla ole yhtään sanaa.
Olen vain täynnä kiitosta.
Taivas on syksyllä suuri,
villinsininen,
ja pientä keltaista kiitosta
 tulvivat puut,
että jokainen niistä sai elää
tämän kesän.
 
(Aino Kemppainen)
 
 
 Ihanaa ihanaa viikonloppua juuri sinulle!
 
<<3

tiistai 10. syyskuuta 2013

Yön pimeinä tunteina...

  
No niin,
tässä sitä ollaan.
Kun ei vähään aikaan päivitä blogiaan,
niin käy klassisesti niin,
että "paluu" tänne on aina vähän hankalaa.
 
Pinnan alla kuitenkin kytee.
Kaikenlaista.
 
Niitä näitä tullut mietittyä.
Seuraavanlaistakin...
 
Aika usein tulee luettua
tuoreiden äitien komentteja
siitä kuinka
 he eivät ole lapsen saannin myötä muuttuneet
ihmisinä tippaakaan.
 
En vaan osta tuota lausetta.
 
Saa ihminen sitten lapsen,
 menee naimisiin,
muuttaa,
sairastuu,
vaihtaa työpaikkaa,
tutustuu uuteen ihmiseen,
eroaa,
tai aloittaa vaikka
uuden harrastuksen
tms.
Elämällä vuodesta toiseen
prikulleen
samalla tavalla,
muuttumattomana,
muuttuu ihminen silloinkin.
Ehkä taantuen.
Muutosta sekin.
 
Uuden edessä
uuden oppimisen/tilanteen kautta
muuttuu väkisinkin,
ainakin vähän.
Tahtomattaankin.
 
Ihminen muuttuu
kaiken aikaa.
Eikö olisikin aika tylsää
jos niin ei olisi!?!
Jälkikäteen katsomalla
taakseen
elettyä elämää,
sen muutoksen näkee parhaiten.
 
Tarkoitukseni ei ole morkata,
pohdin vaan sitä
miksi ihminen kokee tärkeäksi sanoa,
ettei esimerkiksi äitiys
muuttaanut itseä lainkaan.
 
 
 
Kauniita unia Ystävät!
 
<3