torstai 22. toukokuuta 2014

Fengshuit vai mikä!?!

 
 
Meidän yksi ja ainoa
 
omenapuumme kukkii.
 
Ensimmäistä kertaa ikinä.
Ja ikää sillä on liki kymmenen vuotta.
 
 
Se on ollut kummallinen juttu.
Ei ole koskaan kukkinut.
vaikka olemme sitä mielestämme hyvin hoitaneet.
 
Kunnes nyt.

 
Mieleeni ei ole voinut olla nousematta
 
tarina
 
tontillamme aikaisemmin olleesta talosta
ja
siinä asuneesta perheestä.
Perheen yksi lapsista
(tapahtumahetkellä käsittääkseni lähemmäs aikuinen)
kuoli aikanaan venäläistä rulettia pelatessaan.
.
Siis siinä talossa,
joka ennen meidän taloa tässä kökötti.
 
Jotkut huonot energiat
tuo tapahtuma varmasti jätti paikalle leijumaan,
sillä niin kummallisia
on naapurustossa tapahtunut.
 
Niistä vain pikkaisen ja
sen verran,
että itse allekirjoittanutkin
meinasi päästä hengestään neljä kuukautta
sen jälkeen kun olimme muuttaneet.
Tonttinaapuristakin oli mennä samoihin aikoihin
yksi perheenjäsen,
mutta
onneksi lopulta kävi kuitenkin hyvin.
 
 
Lapseni kaverin äiti,
fengshui-konsultti,
kävi ensimmäistä kertaa meillä
joitain vuosia sitten.
 
Keskustelu kääntyi viavattomasti
ja
luonnollisesti
pian
tonttiimme
ja sen energioihin.
 
Palaset loksahtivat paikoilleen
ja
sain joihinkin mielessäni olleisiin asioihin
selkeämmän ajatuksen ja näkemyksen.
 
Tonttimme ja talomme
läpäisee,
toivottavasti voin nyt sanoa läpäisi,
yhdestä kohdasta
"huono" voimakenttä tai energiarata
tai miksi sitä nyt kutsuisi.
 
Siitä kohdasta mistä se lähtee
on juuri tuo
 
omenapuumme.
 
Pensasaita sen kohdalla on myös aina ollut
todella kuiva ja huonokuntoinen
vaikka muu osa pensasaidasta on kukoistanut.
 
Sisällä talossa se näkyy niin,
että
huone,
jonka poikki tuo kenttä ensin kulkee
on lattia haljennut pitkälti.
Onneksi se kohta on sattumalta
piilossa maton alla.
 
Seuraavan huoneen kohdalla,
jossa  kenttä kulkee,
on myös tapahtunut rytinää.
Huonekalut sillä kohtaa menevät rikki
ja
siihen kohtaan kertyy aina kasoja
ja
röykkiöitä.
 
Oli miten oli,
mutta sen jälkeen kun tuo konsultti
teki meidän taloon ja tontille
fengshuijauksen
niin jo on muun muassa tuo puu
lähtenyt kukkimaan.
 
Arvatkaapa,
olisiko mielenkiintoista tietää
mahtoikohan tuo ikävä ruletti-tapahtuma
tapahtua
juuri tuon omenapuun lähistöllä.
Talo ainakin oli osittain sillä kohtaa.
 
 
Tällainen spooky-postaus tänään.
Tämä oli muuten koko tarinasta
vain pikkuinen
 murto-osa....;)

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Punastumista...

 
Voi oivalluksien oivallus!
 
Ei liene yllätys,
että pidän pastelliväreistä.
Niitä meiltä löytyy.
 
Olen ihmetellyt,
mikä olkkarissamme mättää,
kun en meinaa saada siihen
 kaipaamaani
 raikkautta.
 
Monet pastellinväripilkahdukset
eivät ole tuoneet riittävästi "menoa"
 ja
 ilmettä
huoneeseen.
 
Kunnes perjantaina..
Jostain käsittämättömästä syystä
ostin extempore
 Indiskan alelaarista
korallinpunertavan tyynyn.
(En siis ostele mitään tuosta vaan
jollen tiedä sen varmasti sopivan meille).
 
Mutta kyllä muuttuikin olkkarin ilme
pelkästä yhdestä tyynystä.
 
Täytyy sanoa,
että meni fengshuit kohilleen.
Itseasiassa
se punainen on fengshuin oppien mukaan
olkkarimme värejä.
Sitä vaan ei ole ollut siellä aikaisemmin
 sopivassa määrin.
 
 
Tämähän ei sitten loppunut tähän.
Lauantaina
 palasin samaiseen myymälään
ja
palasin kotiin tuon lamppu-koristuksen kanssa.
 
 
Tässä tilassa kuuluisi
fengshuin mukaan olla leikkisyyttä ja iloa,
joten se suositus taitaa
nyt täyttyä
näiden punaisten pilkahdusten vuoksi.
 
 
Olisin mieluusti jatkanut
huseeraamista kotona muutenkin,
mutta olo on nyt aika hutera.
Lapset olleet vatsataudissa,
jonka minä käyn nyt näköjään läpi
horkalla ja heikolla ololla.
 
-----------
 
Seuraavan kuvan ruusut
lähetän virtuaalisesti
 
*päivänsankarille*
 
rapakon taakse.
Onnittelut! <3
 
 
 
Ihanaa sunnuntain jatkoa kaikille
Bo Carpelanin sanoin.

Tässäkö uusi kevät
ja
kevään askeleet
retkelle valmiit.

Tässäkö uudet kengät sulalle maalle
nuoruuden kengät
pehmeät puhtaat.

Tästäkö lähden kulkemaan
kunnes käännyn ja näen
askeleeni
joista tuli tie.
 


keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Käsilaukkuja ja panttereita!

 
Hahaa,
usein tuntuu, että olisi ihan kauheasti
sanottavaa ja kerrottavaa.
Mutta annas olla,
sitten kun istun alas ja postaan,
niin jopas jutun aiheet tyrehtyvät.
 
Ehkä se on osittain myös sitä kuuluisaa
liikaa analysointia,
jota tulee varmasti kaikille bloggareille
jonkin ajan kuluttua bloggaamisen aloittamisesta.
 
Minulla se tuli nähtävästi nyt
noin kolmen vuoden kuluttua
blogin aloittamisesta.
 
 
Kysymyksiä itselleni satelee.
 
Onko mitään itua
kertoa
lähestyvän neljänkympin merkeistä.
Siitä kun huomaan
muuttuneeni harakaksi.
Kaikki kiiltävä ja säihkyvä kiinnostavat.
Shine, shine.
Glitteriä, paljettia
ja
kaikenmaailman hilavitkuttimia.
Mitä enemmän, sen parempi.
 
Ja pantteri-kuosi.
Se tunkeutuu väkisin vaatekaappiini.
Sieltä löytyy jo yksi tunika,
mekko ja treenihousut.
Kaikki pantteri-kuviolla.
Ei, en voi käsittää
mitä minulle on tapahtumassa!?!
 
Enää tästä puuttuu se,
että kahvihammastani alkaa kolottamaan.
 
Nim. Vannoutunut tee-ihminen.
 
 
 
"Kunnolliset" käsveskat
ovat alkaneet kiinnostamaan.
Minä,
vannoutunut kassi-alma,
haaveilen kunnollisesta,
kestävästä nahkalaukusta
keikkumassa olallani.
 
Siinä vaiheessa
kun huomasin kuka ei kuulu joukkoon
kangaskasseillaan/pusseillaan,
nappasin siskoni vanhan laukun kirppispöydältä.
Jota siis itse olin myymässä.
Kukaan ei huolinut sitä,
vaikka hintapyyntö ei ollut juuri
muutamaa euroa kovempi.
 
 
Monelle voi olla käsittämätöntä uskoa,
että en oikeasti ole kiinnittänyt
 tuon taivaallista huomiota
minkään valtakunnan käsilaukkuihin
aikaisemmin.
 
Mutta nyt kiinnostukseni on herännyt.
 
Luulen,
että ensi vuoden aikana
hankin jostain omani.
Juhlavuoden kunniaksi.
 
En muuten,
mutta se on jokin kumma pakottava tarve.
Kuten sekin,
että haaveilen salaa
Leena Hefner-tyylisestä
sukkapuku-asusta.;)
 
 
Tällaista tänään.
Mitä huomenna, voin vain arvata.
Menee jännäksi.
 

 
Virtuaalihalaukset
ja
Ciao! ;)

lauantai 3. toukokuuta 2014

Meininkiä...


 
Työt ja tanssit
ovat vieneet kässäilyaikani
lähes kokonaan.
Tasan viikon kuluttua
minulla on kuitenkin
 
Cafe Latte Spiritin
Kevätpäivillä
 
pöydällä kaikenlaista esillä.
Mitä, siitä en ole vielä ihan varma.
Talo-avaimenperiä tietty
kuten yläkuvassa näkyy
ja
laventeli-taloja
ja ainakin yksi uusi idea,
talo-viirinauha.
 
Siitä kuvia ensi kerralla.
 
 
Vappuaaton iltapäivänä
selaillessani lehteä sohvalla
sain inspiraation
olkkarin kaapin maalaukseen.
Valkoista pintaan
ja jo kirkastui ilme
koko huoneessa.
Pohdin pitkään vaaleansinisen
ja
valkoisen välillä.
Tämä valkoinen on kuitenkin hyvä ratkaisu.
 
 
Samalla rukea tähti lähti pois
ja
tilalle tuli pikkuinen taulu tekstillä.
Se saa vielä jotain muuta rinnalleen.
 
Kaapin päälle muutti valkoinen tähtilamppu.
 
 
Mitä muuta tänään.
No, uunissa paistuu
taikataikinasta jotain kevätpäiville
ja
minä olen tulessa.
Valmistaudun nimittäin ihan kohta illan kisoihin.
Tällä kertaa Helsingissä.
 
Mukavia hetkiä
 viikonloppuusi!