tiistai 25. helmikuuta 2014

3/42

 
Siis mitä!
Kolmas päivä Fitfarmia alkamassa
ja
sitten vielä ruhtinaalliset
39
päivää jäljellä.
Tuntuu vaan,
että olen noudattanut
tätä ruokavaliota jo ainakin viikon.
 
Minä olen aika pässinpää
kaikenlaisten ruokavalioon kohdistuvien kuurien suhteen.
Eli mielellään ei mitään kuureja,
mieluusti maalaisjärkeä
ja
liika huomion kiinnittäminen ruokaan veks.
Mutta, mutta...
nyt oli ryhdyttävä toimeen
ja
kokeiltava.
 
Laitan tänne
jokaisen viikon lopulla
tilanteen siitä
miten painonlasku kehittyy.
 
Toiveena on viiden kilon pudotus
tämän kuuden viikon aikana.
 
Saas nähdä,
jännittää.
Liikun nimittäin nyt sellaisissa lukemissa,
että jo pari-kolme kiloa alhaisempi
lukema
on viimeksi näkynyt puntarissani
reilu kymmenen vuotta sitten.
Tässä lukemassa
olen junnannut nyt muutaman vuoden,
joten voitte arvata,
että olen
 
erityisen innoissani
 
nähdäkseni uusia lukemia.
 
 
Muun muassa
tällaisissa tunnelmissa täällä nyt.
 
Kivaa viikkoa kaikille!


torstai 20. helmikuuta 2014

Heippa!

*
Hiljaiset aamut,
peiton pehmeässä sylissä.
Valkoisessa valossa
 näkee
sateenkaaren
kaikki värit.
Kotona
onni on puhallettu
saippuakuplan sisään
ja
hattaralaivasta
 puhalletaan
kauneimmat kuplat.
 
(tuntematon)
 
*
Olen huhkinut täällä
maalitela ja pensselit heiluen.
Keltaista ja valkoista
tyttären huoneeseen.
 
Olin ajatellut tapettia,
mutta se jäi sitten kuitenkin
koska en ole koskaan tapetoinut
ja
 tajusin viikon olevan niin lyhyt aika
pikku remontoinnille,
monen muun -pitää-nyt-tehdä-asian kera,
että päätin mennä helpoimman kautta.
Mutta se kyllä kannatti!
 
Tytön huone,
joka on aika pimeä,
muuttui keltaisen myötä valoisaksi
ja viihtyisäksi.
 
Yritin ottaa teille kuviakin,
mutta en saanut hyviä otoksia.
Kännykällä nyt kuitenkin tuo yksi kuva.
Ehkä joskus uusi yritys
kun saan auringon kuvauskaveriksi.
 
Alakerta on nyt vuorostaan mullistuksen kourissa.
 
Huonekalut ovat vaihtaneet
 isolla kädellä paikkojaan
ja
siirtyneet huoneesta toiseen.
Olkkarin lattia on tällä hetkellä täynnä
 pikku sälää,
koska valkoinen vitriinikaappini
siirtyi tyttären huoneeseen.
 
Näistä huonekaluvaihdoksista toiste lisää.;)
 
Minä lähden kohta jumppaan,
kuopus nukkuu kuumeessa sohvalla,
esikoinen matkaa juuri junassa
isovanhempien luokse,
keskimmäinen odottaa lupaamaani
korvakoru-ostosreissua,
jonka mies lupasi kustantaa.
 
Kuulemisiin kamut!
 

perjantai 14. helmikuuta 2014

Vipinää villahousuihin!

 
*
Hyvä elämä
 
on iso kasa pieniä asioita:
Hyvä kirja,
kuivat sukat,
hitaat aamut ja iso kuppi teetä,
äiti,
kirpeä pakkanen,
pehmoinen sänky ja lämmin suihku.
 
Järviveden tuntu iholla,
kevään tuoksu,
ja se,
että aina silloin tällöin
näkee tuttuja asioita uusin silmin.
 
Uskaltaa katsoa
ja
oivaltaa.
 
*
(tuntematon)
 
 
Hyvää Ystävänpäivää kaikille!
 
 
Olen melkein kolme viikkoa ollut
herkuitta.
Koska vaa`an viisari ei ole tarpeeksi
heilahtanut alaspäin,
aion ottaa järeämmät keinot käyttöön.
 
Tänään
 rekisteröidyimme ystäväni kanssa Fitfarmille.
Kuuden viikon "kuuri" pian edessä.
Laskin,
että kuuri loppuu juuri parahiksi
viikkoa ennen tanssikisoja.
Aika sopivasti.
 
Meidän tanssiryhmän
kaavailtu
Cowgirl-teema
vaihtui
lähemmäksi
seilori-henkistä PinUp-girl-teemaa.
Hmmm.
 
Helpottavaa siinä on ainakin se,
että
asu muuttuu  hieman
armollisemmaksi,
ainakin minua ajatellen.
Se tulee olemaan
sini-puna-valkoinen,
eikä onneksi paljastava.
Mitä nyt lyhyt helma.
Näillä tolppareisillä....;)
 

Minulla alkoi tänään talviloma.
Ja tilille rapsahti
ensimmäinen palkka
 kahdentoista vuoden tauon jälkeen.
Jippii!!!
 
*
Positiivisella
ja
värikkäällä asenteella
aurinkoa kohti,
häntä pystyssä
vaikka hakaneulalla!
 
(tuntematon)
 
<3
 
 


perjantai 7. helmikuuta 2014

Yks toinen viikonloppu

 
*Usko ihminen*
Uskon, uskon, uskon...
Nyt uskon.
 
Uskotko että nyt uskon!?!
 
Se lapsen kantaminen repparissa.
Uskoin sen
 silloin parin viikon takaisen krampin jälkeen.
Ja nyt uskon vielä vahvemmin.
Selkä kun jysähti
viime viikonlopunkin kunniaksi
uudestaan.
 
Lupaamani itseni hellimis-teema
viime viikonlopulle
vaihtui
mattojen tutkiskeluun lattialla.
Ja vielä pikku flunssa kaupan päällisiksi.
 
Selkä krampissa, nenä tukossa
ja johan alkaa ihminen uskomaan,
että lapsi kävelee omin jaloin.
Siis kuusivuotias lapsi.
 
Onneksi kramppi on hellittänyt
aina maanantaiksi.
On niin kiva työ,
että nytkin jo odotan maanantaita.
 
 
Kuva taikinasta
kertoo sellaisesta että,
meillä leivotaan paljon
ja sen, että
olen kaksi viikkoa
ollut ilman herkkuja
ja sen,
että tammikuun alusta
joka torstai
yhdeksänvuotias ja yksitoistavuotias
leipovat jotakin.
Minusta olisi ihanaa jos lapseni,
erityisesti pojat,
(tyttö leipoo jo muutenkin) 
veisivät perintönä kotoa
omaan perheeseensä
leipomistaidon.
 
 
Nyt en lupaa viikonlopulle mitään teemaa.
Mennään niillä mitä on
ja
otetaan vastaan mitä tulee.
 
Tällaista tänään.
 
*Iloa viikonloppuusi*
 
<3