sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Päivän talo


 
"En enää pakkaa.
Olen kantanut liikaa
näitä kuormia.
Muistoissa on tarpeeksi
kantamuksia selkään".
 
(Anna-Mari Kaskinen)
 

 
"Mikään ei ole
niin kuin se oli ennen.
Kaikki murenee.
Haurautesi paljastaa
todellisen voimasi".
 
(Anna-Mari Kaskinen)
 
 
Taloja tuli jo jouluisiakin.
Niistä en nyt
vielä laita kuvia.
Saavat jäädä odottelemaan
 
Adventtikalenterin aikaa.
 
Luulen,
että se kalenteri voisi olla
 tänä vuonna
runojen lisäksi
kässäpainoitteinenkin.
Kun nyt jotain kässäilyä
olisi jo valmiina
laitettavaksi
luukkuihin. ;)
 
Terkkuja<<<3


perjantai 28. syyskuuta 2012

Käynnistyminen

 
 Heippa kaikille
ja tervetuloa uudet lukijat
mukaan! :)
 
Tänne kuuluu ihan hyvää,
paitsi että,
flunssa on iskenyt vuorollaan lapsiin,
iski miedosti minuunkin
ja nyt paraikaa
yrittää saada otteensa myös
miehestäni.
 
Olin niin kuvitellut tämän viikon
työharjoittelun jälkeen
jonkinlaiseksi
omaksi viikokseni,
vapaine aamupäivineen.
Kävisin jumpassa,
tekisin pihahommia
ja siivoilisin
ja puuhailisin kaikessa rauhassa
kotosalla.
 
 
 No,
hoidin flunssaisia lapsia.
Ja liikunnallisesti
lupaavasti alkanut viikko
tyrehtyi toptykkänään heti
tiistai-illan jälkeen
kun flunssanen
veti oloni heikoksi.
 
Mutta jotain sentään kuitenkin!
Jee!
Käsityöt saivat uutta potkua
käynnistyäkseen.

 
 

 Mukavaa
 perjantai-iltaa kaikille!
 
T. "HouseDoctor"


sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Yksi palanen minua




Minä olen
 kultasepän tytär.
Ja olen 14 ja puoli vuotta
käyttänyt
mieheltäni saamia
helmikorviksia.
Ne ovat aina korvissani
 ja
ovat käyneet läpi kaiken
minkä minäkin.
Aivan kaiken.
Paitsi saunan.
 
Nuorena käytin
paljon isäni tekemiä
korviksia
ja joskus aikuisenakin
olen saanut ihania
koruja,
mutta
jostain ihmeellisestä syystä
minä pidän niitä
yksiä ja samoja
 "kaupan" helmiä.
 
Suutarin lapsella
 ei ole kenkiä-lausahdus
pätee hyvin minuun.
Ei niin etten olisi
saanut tai voinut
hankkia korviksia
tai muita koruja,
mutta kun en vaan tunne oloani
kotoisaksi
korujen
koristamana.
 
Ihailen kyllä muilla.


 
Ja sitten toinen outous minusta.
En omista
kunnollisia
laukkuja,
joita käsittääkseni usein
naisilla on monia.
No, ei minulla.
 
Olen vannoutunut kassialma.
Painelen kesät talvet
wash&go-tyylisillä
puuvillakasseilla
ja pussukoilla.
Nyt olallani keikkuu
kesäinen korikassi
ja ai että kun tykkään.
 
 
 
 
Ja ihanan tunnelman pariin
tästä
avautumisesta. ;)
 
 
 Yön pisaroita keräämme
kuin tähtiä
sydänten syliin.
Polut ovat mutkaiset,
tähdet kaukana,
mutta me löydämme ne,
poimimme talteen
 ilon murutkin.
Suojaamme valon aavistukset.
Ja vaikka maa on musta,
kiitämme kirkkaudesta.

(P. Perkiö)


perjantai 21. syyskuuta 2012

Ja arvonnan voittaja on...



Laura E
 
Onnea Laura! 
 
Laitatko minulle sähköpostiini
osoitteesi
niin laitan sinulle paketin tulemaan.:)
 
 
Ja kiitos muuten kaikille arvontaan
osallistuneille
osallistumisesta!
 
 
 
 
Minusta ei ole täällä
nyt vähään aikaan kuulunut.
Ihan vaan siksi kun
en ole koneelle ehtinyt.
Olen ollut koulunpenkillä
sekä
 tämän viikon
työharjoittelussa.
 
 
 
 
Olen hypännyt
 aamuisin bussiin
silloin kun muu perhe
on vasta
kömpinyt vuoteistaan.
 
Ja vaikka onkin ollut
mielenkiintoista
harjoittelussa 
niin odotan kyllä jo
ensi viikkoa
ja
omia
 "aamupäivävapaitani".
Kun niihin olen
tässä jo ehtinyt
muutaman kuukauden ajan
tottua. ;)
Niin kauan kun niitä kestää
on niistä
otettava kaikki ilo irti!
 
 
 
Minä pähkäilen nyt
tässä keittiön pöydän ääressä
ihan kaikkea arkista.
Kohta kurkistan kalenteriin,
että mitäs tässä
lähiviikkoina olikaan
luvassa,
makselen laskuja,
hoidan
 vanhempainyhdistysasioita,
suunnittelen viikonloppua
ja
ihmettelen...
 
 
 
...miten kadotan lanteiltani
ylimääräiset
kymmenen kiloa.
Penteleen
kolme kiloa,
jotka rysähtivät
heinäkuun lopulla
ihan puskista
iholle,
eivät ole suostuneet
katoamaan.
Nyt ei auta liikunnan
lisääminen
eikä
aika hyvin
syöminen.
Ei toden totta!
Se on otettava kiloja kunnolla
kiinni,
rysäytettävä aineenvaihdunta
liikkelle ja
heitettävä kymmenenä vuotena
huolella kerätyt kiloseni
sinne missä
pippuri kasvaa.
Meidän tanssiryhmässä
en halua melkein
sen vanhimman lisäksi
olla
se kaikista pulleinkin.
Suoraan sanottuna.
Tai siksi,
kun en halua
sätkiä
minkäänlaisissa
esiintymisasuissa
lanteet hölskyen
ja reidet topakoina. ;)
 
Sorry nyt vaan,
mutta tämä on nyt juuri
minun kepeää
todellisuuttani.
 
 
 
Koska rakastan runoja,
jos ei ole aiemmin käynyt ilmi,
niin tässä yksi
syysviikonlopun kunniaksi.
 
 
Sytytän sinulle kynttilän
keskelle hämäryyttä,
sytytän kynttilän loistamaan
iloa, ystävyyttä.
 
Sytytän sinulle kynttilän,
hauras on lempeä valo,
kuitenkin loisteessa liekin sen
väreilee koko talo.
 
Sytytän sinulle kynttilän,
näetkö viestini hennon?
Kuuletko lauluni saapuvan,
siivillä tähdenlennon?
 
(Anna-Mari Kaskinen)
 
Hyvää viikonloppua kaikille! :)


torstai 13. syyskuuta 2012

Arvontaa...



Vielä huomenna voi osallistua
blogini
1-vuotisarvontaan.
Vaikka tähän postaukseen
jättämällä kommentin
osallistumisestaan.
 
Lauantaina sitten
luvassa
itse arvonta.
 

 
Heissulivei!


keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Muista ihminen itsesi!


 
Hengitä ihminen hengitä!
Hoen minä nyt itselleni,
kun meinaa mennä
hyperventilaation puolelle.
 
Ja ihan siitä syystä,
että
opintojen loppusuora häämöttää
ja minulla on perjantaiksi
muutamia kouluaiheisia"pikkujuttuja"
tekemättä.
 
No, kyllä se kait siitä.
Haen nyt rauhallista
hengitysrytmiä,
käyn makaamaan keittiön
lattialle
koivet kohti kattoa
ja sanon itselleni,
että kyllä minä ehdin.
Ja toivon,
etten saa flunssaa
kotona olevilta pojiltani.
Ei hätää. ;)
 
 
 

 
Keväällä sain paniikit
koulutöistä
pysymään poissa
koska olin jo vuodenvaihteessa
laittanut kalenteriin ylös
päivät, viikonloput ja
loma-ajat,
jotka pyhitän opiskeluille.
 
Nyt lipsahti.
En ollutkaan huomioinut
tätä syksyä.
 
 
 
 
Odotan viikonloppua,
Jos sinne asti pinnistelen
niin sitten huilin hetken.
Siten että
istun koulussa
ja tulen hiljaiseen kotiin
 vaikka istumaan
 ja tuijottelemaan seinille,
sytyttelemään kynttilöitä
ja nukkumaan
ja lähden taas aamulla kouluun.
Mies ja lapset suuntaavat
mökille.;)
 
 
Mitä jää jäljelle tästä,
matkaa kun tehty on?
Aavistus hämärästä,
noususta auringon.
 
Mitä jää jäljelle tästä?
Huokaus rinnasta.
Et lakkaa kiittämästä.
Et mistään hinnasta.
 
Lämmin on ystävän käsi,
lapsesi hymyilee,
Hetkiä elämäsi.
Aarteita niistä tee.
 
Pieneen me mahdumme
täällä,
maailman kylissä,
avaran pallomme päällä,
elämän sylissä.
 
(Anna-Mari Kaskinen)
 
 
Ihminen on ihmeellinen olento.
Itsellä on paljon valtaa
vaikuttaa omiin asioihin,
mutta se vaatiikin samalla paljon.
Tahtoa ennen kaikkea.
 Syy ja seuraus-ajattelua,
ennakointikykyä,
organisointikykyä,
itsetuntemusta,
liiallisesta laiskuudesta luopumista,
relaamista kuitenkin
ja muuta pientä kivaa.
 
Että sellaista.
 
Terkkuja kaikille.
Pidetäänhän huolta
itsestämme! <3
 
 


sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Punaista nurkkiin...


(perjantaina aloitettu vielä keskeneräinen tähtitalo)


Onkohan se syksyn merkki
vai mikä,
kun silmäni lepää juuri nyt
kaikessa punaisessa.
 
Vai onkohan se merkki
vauhdin kiihtymisestä
kuten ehkä
fengshui
muistuttaisi!?!
 
Jos kodissa on kaikkialla
tai jossain kohdassa
paljon, paljon,
 
punaista
 
se saattaa
kertoa punaisen kodin asukkaan
vauhdikkaasta
 elämäntyylistä.
Eli punaista karsimalla
rauhoitat samalla
ehkä
vauhtiasi.

 
 
 
No,
ainakaan punainen väri
ei ole se,
joka vauhdittaisi minua.
Niin paljon sitä ei ole meillä,
ainakaan toistaiseksi.;)
 
Tässä vaiheessa alkusyksyä
yritän ottaa ihan
ensalkuun,
ennen kuin vauhti karkaa käsistä, 
itseäni niskasta kiinni,
etten päästä
vauhtia kiihtymään liiaksi.
 
Ihan siksikin
koska...
 
(selkäni on kolmisen kuukautta
voinut hyvin..hsss, ettei vaan kuule tätä
ja ryhdy rettelöimään...)
 
 
Tästä voisi päätellä,
että selkäni ei pidä liiasta vauhdista
kun on kesäaikana
ollut hissukseen.
 
 
Syksyn tuoma energia
näkyy
kotonakin.
Ryhdyin eilen kesken
iltapalan laiton
järjestelemään eteiseen ihan uutta
ilmettä.
Pöydän siirto uuteen paikkaan
ja terassilta
pitkän penkin kantaminen
vips vaan sisälle.
Kyllä oli miehellä
hyvä ilme kun tuli saunasta.
Vaimo ja lapset rauhakseen
iltapalalla
kuin ei mitään,
ja samalla eteisessä uusi ilme.
 
Laitan joskus siitä
 muutoksesta
 kuvia.
 
 
 

Löysin eilen tämän runon.
Laitan sen nyt tähän
vaikka se
taitaa kuvata viime kuuta,
elokuuta.
 
 
Taivaanko peltoa poljen!
Tähtiä täynnä on maa!
Helmassa huojuvan oljen
hohtaa, kuumottaa,
syttyen ehtoon loimuun,
sinerrys sanaton!
Jokaisen kaunokin poimuun
taivas kätketty on.
 
Kallis,
tiennetkö lainkaan-
sielusi on sininen!
Mistä sen sanelun sainkaan-
kiitän ja visertelen:
 
Elokuun siniset tähdet
taivaasta kotoisin on!
 
Minne jos joudut ja lähdet,
siunaus sammumaton.
 
(Anna-Maija Raittila)


 
 
Nyt nautitaan sunnuntai-illasta
ja
huomenna
uuteen viikkoon! :)

lauantai 8. syyskuuta 2012

tunnustusta ja inspiroitumista


 
Sain Merikuulta
tunnustuksen, kiitos Merikuu! :)



 
 
Ja nytpä lähetän sen eteenpäin
neljälle blogille,
olkaapa hyvät!
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 Olen muuten saamassa
monta kuukautta kadoksissa
 olleen
 
kässäinspiksen
 
takaisin. 
 
Syytä olisikin
sillä
 
joulukuussa
 
koittaa jälleen
jonkin sortin
kässämarkkinat,
jonne odotan keksiväni
uusia kässäideoita.
 
Muutakin näperreltävää
olisi.
Olohuoneemme lattia
ammottaa tyhjyyttään
 kun purin
jo alkukesästä
 ison pyöreän
 
maton
 
matonkuderulliksi.
 
Mattoa olisi muutenkin
 pitänyt jatkaa
suuremmaksi
ja koska
se oli
ulkoreunoiltaan hiukan
ruttuinen
ajattelin samalla tehdä
upouuden.
 
Nyt olen jo aika lähellä
 aloittaa maton virkkauksen.
 
 

 Käykäähän muuten
kurkistamassa
edellistä postaustani.
Siellä olisi
arvonta.
 
Ja sitten vielä syysillan päätteeksi
mielestäni ihana runo,
jonka olen
aikaisemminkin vuosi sitten
laittanut tänne.
 
 
Ei minulla ole yhtään
sanaa.
Olen vain täynnä kiitosta.
 
Taivas on syksyllä suuri,
villinsininen,
ja pientä keltaista kiitosta
tulvivat puut,
 
että jokainen niistä
sai elää
tämän kesän.
 
(Aino Kemppainen)
 
 
Ihanaa iltaa<3

perjantai 7. syyskuuta 2012

Kamomilla arpoo

 
 
Heippa vaan kaikille!
 
Blogini 1-vuotisarvonta
toukokuun lopulta
on nyt viimein
täällä.
 
Itsenykerretty
 
kotikutoinen
 
huopatalo
ja
servettejä,
joita ei kait koskaan
 voi olla liikaa.;)
 
 
Mitään ehtoja ei tässä
arvonnassa ole,
joten rohkeasti vaan mukaan
osallistumaan
ensi perjantaihin 14.9 asti! ;)
 
Hyvää viikonloppua! <3

torstai 6. syyskuuta 2012

IN LOVE

 
 
Mikä
mainio
mahdollisuus
onkaan annettu mielelle
- nähdä vain hymyt
ja suhtautua
kohtalon irvistyksiin
välinpitämättömästi,
kutoa elämä
kirkkaista
ja
lempeistä hetkistä,
kääntyä
aina
asioiden
valoisiin puoliin
ja antaa lopun painua
unholaan.
 
(William Hazlitt)
 
 

Vaikka vaellamme
maailman ympäri
löytääksemme
kauneuden,
emme onnistu
ellemme kanna sitä
itsessämme.
 
(Ralph Waldo Emerson)


 


Tämä yks elää
nyt niin symbioosissa
kesäntauon jälkeen
tanssien kanssa,
että olo on suorastaan
kuin
rakastuneella.
Ihanaa, ihanaa, ihanaa.
 
Nuorena teininä kaikki aika
koulupäivän jälkeen
oli vapaana tanssille.
Läksyt hoituivat
 bussimatkoilla
ja hyppytunneilla
 tanssituntien välissä.;)
 
Mutta toista se on nyt.
Järjestelyjen ja organisoinnin avulla
saadut tanssitunnit
ovat
niin mannaa sielulle ja
koko ruumiille,
että ihan pirautan kohta itkun
siitä onnesta,
että vielä
"näin vanhoilla päivillä"
saan kokea vielä
kunnon tanssin hurman.

Tänään
 hurautan kahdeksaksi,
kuten jatkossa aina torstaisin,
kahden tunnin treeneihin.
 
Ensin myöhäinen aika
mietitytti,
mutta toisaalta
ehdin sitten
olla rauhassa lasten kanssa
ja lähdettyäni
alkavat iltatoimet.
 
Ja
palattuani,
talo on hiljainen. :)
 
 
Mukavaa torstai-iltaa
muillekin!

maanantai 3. syyskuuta 2012

Minä, matti, ja ikäkriisi

 
 
Hyvää päivää ja morjensta!
 
Totta se on.
Myönnän.
Ikäkriisiä painaa päälle.
 
Keväällä se teki tuloaan,
mutta nyt tiedän sen todeksi.
En siitä tykkää,
mutten sille kait mahda
 mitään.
 
Astelin hissiin
kesän jälkeen
ekoihin
tanssitreeneihin
ihan tavalliseen tapaan
tanssikamujen kanssa.
Olo oli oikeinkin
mukava
ja
odottavan innokas,
mutta pakko sanoa
pikkaisen notkahti
kun satuin vilkaisemaan
 peiliin.
 
Mitkä silmäpussit ja jotenkin
samea iho!

 
 
 
Mielessä kävi välittömästi
samantien alkava
ehdoton sokerilakko,
aikainen yöpuullemeno,
stressittömyys,
mehut,litkut,
krassit, oraat
ja kaikki mahdolliset
hauteet ja
vippaskonstit.

 
 
 
Ihminenhän on kuitenkin
ihminen.
Näillä mennään mitä on.
 
Se mikä sai itseni
hätkähtämään 
on se tosiasia,
että tanssikaverini ovat
iältään laidasta laitaan
muutama itseni ikäinen,  
aika moni
kymmenen vuotta
tai muutama jopa
 15 vuotta itseäni nuorempi.
 
Kyllähän siinä naama
 on pikkasen
eri kaliiperia
 kuin nuoremmilla.


 
 Eikä siinä kuitenkaan kaikki
ikääntymiskriisistä.
Päivät vilahtavat ohi
kamalaa vauhtia.
Puolet asioista,
joita suunnittelin
päivän aikana tekeväni
jäävät autuaasti hoitamatta.
Kun katson aamulla kelloa
yhdeksältä,
niin seuraavaksi onkin
jo iltapäivä.
Ja jos tässä vielä pitkään
istua kökötän niin
saan kait suoraan nousta tästä
vällyihin ja unten maille. ;)

No joo,
tällaista täällä meneillään.

Ja myös sellaista suunnittelin,
että syyskuu on minulle nyt

säästäväisyyden kuu.

Vältän ostamista
ja
kierrätän,
tuunaan,
räpellän ja
muokkaan.
Ja jos en niitäkään,
niin olen sitten vaan
ja möllötän.

Matti kukkarossa on helppo olla.

Sijaistamispuheluita odotellessa...;) 
 


lauantai 1. syyskuuta 2012

Uusi kuu alkuun ajatelmin

 
 
Lepää hiljaa pimeässä
ja kuuntele sadetta,
ohiajavien autojen huminaa,
lehtien hiljaisuutta.
 
Luovu päätöksistä,
pohdiskelusta,
ponnistuksista.
 
Maailma ikkunan takana
ympäröi hiljaisuutesi,
pitelee sinua
lempeästi.
 
(Pam Brown)
 
 
 
Jos haluat olla
onnellinen,
ole.
 
(Leo Tolstoi)
 
 
Mikään
 ei ole niin lujaa
kuin lempeys;
Mikään
ei ole niin
lempeää
kuin
todellinen
 lujuus.
 
(Pyhä Francis de Sales
1567-1622)
 
 
Näe maailma
hiekanjyvässä
ja taivas
villikukassa,
pitele
äärettömyyttä
kämmenelläsi ja
ikuisuutta
hetkessä.
 
(William Blake
1757-1827)
 
Leppoisaa viikonloppua! :)