perjantai 31. toukokuuta 2013

Puts Plank

 
*
Eilen illalla
vedettiin tämän kauden vikat treenit.
Kolme tuntia illan päätteeksi
täyttä asiaa.
Hoipertelin sitten bussista kotiin
jalat hellinä,
mutta mieli kepeänä.
Kyllä harrastaminen aikuisena onkin ihanaa!
 
Nyt jätän tanssikengät
 muutamaksi kuukaudeksi huilimaan
ja liikunnan saralla keskityn
muihin lajeihin.
 
*
 
 
*
 
Meidän kuisti täyttyi tänään
kesäkenkäsistä,
kun meillä on juhlittu tytön synttäreitä
koulukavereiden kanssa.
Suloisia tyttöjä.
Olipa kiva kuunnella heidän juttujaan.
Liikuttavan ihania.
 
*
 
 
*
 
Olen muuten päässyt jo asiaankin.
Eli lastenhuone-projekti on käynnissä.
Ne painavat huonekalut,
joista kerroin aikaisemmin,
ovat nyt siirtyneet
 omille uusille paikoilleen
ja
ollaan tilanteessa,
joka on jo aika lähellä
loppusilausta ja viimeistelyä,
mitä ikinä se tarkoittaakin.;)

*

 
*
 
Ensi viikon istun
täydennyskoulutuksessa
ja
aion nauttia joka siemauksesta.
Aikuisopiskelu kun on ihan
 ihanaa sekin!;)
 
*
 
 
Mukavaa viikonloppua kaikille!
 
 
Voisinko ruusun tavoin
uudelle olla avoin,
juureni säilyttää?
 
Voisinko ruusun lailla
suunnitelmia vailla
ylistää elämää?
 
(Anna-Mari Kaskinen)

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Mitä tänään tunnen?

Huuto ja hellyys
- kaikki jättää jälkensä
ihmissydämeen.
Olkoon hellyyden voima
huutoa väkevämpi.
 
(Anna-Mari Kaskinen)
 
 
 
Tänään olen tuntenut...
 
*helpotusta*
 
Tyttären eiliset synttärijuhlat juhlittu.
Kakut leivottu ja nurkat imuroitu.
 
 
*jännitystä*
 
ennen nousua lavalle tanssimaan.
 
 
*Iloa*
 
siitä, että tanssisooloni meni nappiin. Jee!
 
 
*haikeutta*
 
siitä, että tämä tanssikausi on päättymässä.
Sekä siitä,
 että symbioosi ihaniin tanssikavereihin katkeaa.
Ainakin hetkeksi.
 
*pientä pettymystä*
 
erään ihanan bloggaajan ilmoituksesta
mahdollisesti lopettaa bloginsa.
 
*ihmetystä*
 
sitä tunnetta kohtaan,
miten tärkeäksi toisen,
oikeastaan itselleen täysin vieraan ihmisen
blogi onkin itselle muodostunut.
Sanojen läpi toinen onkin tullut niin tutuksi.
Ja tärkeäksi.
Tämä bloggailu on syvempää
toisen bloggajan lukua kuin äkkiseltään luulisi.
Sanatonta viestintää sanoisin.
 
Ihanalle JOnnalle,
näillä sanoilla
kiitos!
 
 
Kun olit mennyt,
ei metsä ollut sama,
ei niitty, ei tie,
ei polku, jonka halki
sinä olit kulkenut.
 
(Anna-Mari Kaskinen)
 
<3
 


torstai 23. toukokuuta 2013

Sadepäivän runo

 
Kevätmetsässä
lapsen käsi kädessäni.
Ämpäri ja lapio,
ämpärissä puolukanvarpu,
kevättuore ketunleipä
ja lumen alta herännyt uninen kivi,
joille lätäköstä otettiin vettä
suurimpaan janoon.
 
Opettelin siinä pikkuhiljaa:
kivikin elää,
- ja jokainen meistä kaipaa lämpöä ja vettä
ja että meille puhuttaisiin.
 
(Aino Kemppainen)

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Ajatus miehen tiellä pitää


 
Tänään
joitain
Matti A. Pitkäsen
ajatuksia
Päivää kiitän, yötä ylistän-kirjasta,
olkaa hyvät!
 
"Kahvitauolla mieleeni valahti sävähdyttävä
välimatkan tunne:
mistä nämä ihmiset, miten minä tänne?
Hyviä työkavereita kaikki,
ja kuitenkin mietin, olisinko itse valinnut nämä ihmiset,
ellei yhteinen työ olisi tuonut meitä
samaan kahvipöytään.."
 


 
"Mikä on ihmisen paras ikä?
 
Olen hellittänyt itsestäni,
avannut molemmat käteni
ihmisen, Salaisuuden edessä.
 
Ihmisen paras ikä on nyt, aina nyt."
 


 
"Vasta nyt alan nähdä itseni
lapsena
joka minä kerran olin;
siitä nousee kaikki hyvä ja uusi minun elämääni.
 
Mitä minulle on tapahtunut,
mitä minulle on tehty, kun olen tällainen...
katselen lapsuuskuviani usein
ja vanhojen sukulaisten muistot minusta,
muistot minusta lapsena ovat oudosti kiihdyttäviä:
sellainen haluan vielä kerran olla!
 
Lapsena aamusta Aamuun.
 

 
"Minä olen ihminen vahvimmillani.
Minussa on nyt ne tiedon ja kokemuksen kerrostumat,
joista elämä versoo.
Minä luon ja synnytän elämää,
kannatan voimillani vaistoillani lahjoillani
veromarkoillani
rakkaudellani hellyydelläni kovuudellani
koko tätä olemassaoloa.
Ilman minua maailmat sortuvat.
Tiedän paikkani, tiedän arvoni,
pidän pääni pystyssä, kaikissa tuulissa.
 
Tulee ilta, mutta päivä on ollut ihana.
Päivää kiitän.
Tulee yö, mutta päivä on ollut ihana.
Yötä ylistän."


Sateinen keskiviikko raikastaa.
Ja huomenna poutaa,
eikö vaan!

Terkkuja keskiviikkoonne!


tiistai 21. toukokuuta 2013

Toukokuun päiviä

 
 
*Perjantaina*
 
valmistui kässäkerhossa kesäinen talo.
Olen siis edelleen
talo-linjalla.
Kohta tekisi mieli käydä matonkuteiden kimppuun.
Olohuone odottaa edelleen mattoaan.
 
 
*Lauantaina*
 
muun muassa
terassin pesua ja
kesäkalusteiden rymsteerausta.
Eli paikoilleen asettelua.
 
 
 *Sunnuntaina*
 
Päivä hujahti tanssien.
Tanssikoulumme tanssi-illassa.
Mukana viidet eri varusteet.
Oli hip hoppia, nykäri-soolo,
rumbaa, cha cha chaata
ja showta. 
 
 
 *Tällä viikolla*
 
siirrellään muutamat huonekalut,
jotta saisimme lauantain synttäreitä varten
edes jonkun huoneen "valmiiksi".
 
Eli synttärivalmisteluja ainakin luvassa.
 
Ja viikonloppuna myös tanssitaan iltojen päätteeksi
kaksissa kevätnäytöksissä.
 
Pomppii, pomppii!!!
 
CIAO!
 
:)
 
 

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Kiehumisesta tekoihin

 
Tiedättekö,
siskoni on laihtunut
kolmessa ja puolessa kuukaudessa
15 kiloa.
Hän aloitti eräänä helmikuisena päivänä
ja
sillä tiellä on edelleen,
ja erittäin varmalla otteella.
Ei mitään stressiä,
 hösötystä, ylilyöntejä tai paineita,
vaan ihailtavan
 tasaista ja varmaa menoa,
hyväntuulista laihduttamista.
Voi hitsit,
on kiva seurata sivusta.
 
Toivoin,
että hänestä saisin tsempin itselleni
ottaa oikein kunnon
rystäyksen
omassa projektissani,
jotta pääsisin eteenpäin,
mutta kattia kanssa.
Kohtahan hän jo ohittaa minut ja
itseasiassa menee varmaan
lujaa vauhtia ohitseni. ;)
 
Meillä on yhteinen tavoite.
Heinäkuussa
hän ja vanhempani
lähtevät meidän perheen kanssa
Italiaan
ja kuvitelemme jo nyt
kuinka
menemme keventyneinä
mekoissamme
pitkin
ihania
aurinkoisia maisemia.
 
Hihii,
taitaa sisko mennä upeana
ja minä käyskentelen
perässä...
 
Jotta minäkin pääsisin siskoni vauhtiin,
niin laitan itselleni juuri nyt
kaksi isoa kannullista vettä pöydälle valmiiksi juotavaksi
tätä päivää varten.
Ja niin aion tehdä joka päivä.
 
Tästä se lähtee,
Yritän laittaa vähän aineenvaihduntaani vauhtia,
kun ei meinaa pysyä perässäni.
 
Tänään nimittäin luvassa
kävelyä,
pyöräilyä, tanssitunti ja body pump.
 
Ja sitä lepoakin (!)
ja vettä.
 
Ciao!
 
<3
 
 


maanantai 13. toukokuuta 2013

Kiehumispiste


Nyt en kyllä ala mitään.
Suoraan sanottuna
koen lievästi sanottuna
ihmetystä
omaa kehoani kohtaan.
Siis mitä ihmettä,
kysyn vaan.
Minä liikun kuin aropupu.
Tavallisten
 tanssituntien ja jumppien lisäksi
olen
viime viikosta lähtien
 suhannut päivittäin pyörällä
kunnon matkoja
pitkin Espoota
niska hiessä,
esimerkiksi
hakenut lasta päiväkodista
ja polkenut
jumppasalille.
Selvää lisäystä.
Sekä vaellellut
tarmokkaasti  ja rivakasti
sekä hyöty että kuntoilumielessä
lenkkipolkuja
parhaimmillaan
kolme kertaa päivässä,
kun mukaan laskee lasten pyörälenkit,
jolloin olen käytännössä juossut
heidän perässään.
 
Ja mitä on viikossa tapahtunut!?!
Painoni on noussut,
enemmän kuin laki sallii.
En sano enempää.
En voi.
Joku ehkä ihmettelee,
mutta nyt ei naurata.
Joudun nimittäin tosissani
kamppailemaan
kilojeni kanssa,
jotka ovat tiukassa.
 
 
Minä jään tänne nyt nuolemaan haavojani.
Ja teen pienet kahvakuulat näin illan päätteeksi.
Ja ryven vähän itsesäälissä.
 
Kuullaan taas kamut!
 
Soronoo!


sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Päivän runo

 
 
Jos jäisi yksi sana,
niin minkä sanoisin,
jos rukous vain yksi,
nyt mitä anoisin?
 
Jos saisin yhden aamun
ja
yhden maiseman,
niin miten valitsisin
parhaan ja kauneimman?
 
On yksi suurin niistä,
on yksi joka jää.
Ei mikään sitä riistä,
muu kaikki häviää.
 
On yksi kaunein sana.
En sitä lausukaan.
Se jääköön palavana
hehkumaan valoaan.
 
( Anna-Mari Kaskinen)
 
 
 
Hyvää Äitienpäivän iltaa!
 

torstai 9. toukokuuta 2013

Dagens

 
Pelon tuulet
hajottavat taivaani,
ehjän ja sinisen
repivät rikki.
 
Myrskyn alla
sydämeni maa
käpertyy kauhun möykyksi
kuin tahtoisi kokonaan pois.
 
Missä on sinun kätesi,
se kaikkivoipa?
Missä on sinun rauhasi,
joka ei ole tästä maailmasta?
 
Niitä me tarvitsemme
voidaksemme olla pieniä
rohkeita
tässä maailmassa.
 
(Aino Kemppainen)

 
Usein käy niin,
että kun avaan jonkun runokirjan,
niin sieltä pompsahtaa silmiini
joku
päivään, tunnelmaan tai
tilanteeseen sopiva ajatus.
Niin tänäänkin.
 
Oloni ei ole nyt ihan noin
dramaattinen kuin
tuo runon tunnelma,
mutta ainakin sellainen kuin
ottamani kuva.
Edessä valoisa näkymä,
mutta harson peittämä.
 
Blääh, minulla oli
vielä eilen aamulla
niin lupaavat ja innostavat
suunnitelmat ensi syksylle.
Melkein sinettiä vaille valmiit,
mutta kuitenkin nyt näyttää
siltä,
että ne suunitelmat jäävät
 toteutumatta.
Harmittaa se,
että olin jo
 niin varma asiasta.
 
Silloin on kaivettava itsestä
se,
josta mielellään muille paasaa.
Luottamus.
Kyllä kaikki vielä järjestyy,
kun vaan jaksaa uskoa
 niin.
 
:´(


tiistai 7. toukokuuta 2013

Pähkäilyjä

 
Minun piti tehdä postaus
kodin sisutuksellisista asioista.
Tai siis alun alkaen koko blogi
sisustuksellisista asioista.
Meni juttu, 
ja blogi,
 sitten kuitenkin
ihmisen sisäisten
sisustuksellisten asioiden puolelle.
 
Inspiroiduin muiden blogi-teksteistä.
Ja samalla ihmettelen
voiko blogini heittää säännöllisesti
härän pyllyä
postausten aihevalintojen kanssa.
Ilmeisesti voi.
 
Ennen tätä inspiroitumistani
tuumailin kyllä jo itsekseni
laittaako ylipäänsä enää tänne blogiini
näitä kodin kuvia.
Mitä niitä tänne tunkemaan.
Toisaalta en itse osaisi tehdä blogia
 ilman kuvia.
 
 
Mielessäni on pidemmän aikaa
pyörinyt
useampia aiheita,
joista haluaisin kirjoittaa
ja kertoa.
Sitten ajattelen,
että kuka minä olen tänne
 saarnaamaan ja meuhkaamaan
 ajatuksiani.
Että ota tästä nyt sitten selvää.
 
Tämä bloggailu on hassua.
Toisaalta olla anonyymi
ja samalla kuitenkin kertoa
 jotakin elämästään ja
omista henkilökohtaisista
 tuntemuksistaan jne.
Mistä tulee tarve vetästä "julkisesti"
 kortit pöytään!?!
 
Välillä käväisee mielessä
suljetun blogin pitäminen,
jossa uskaltaisi kirjoittaa enemmän. 
 
 
Tällä hetkellä
elän tilanteessa,
jossa meinaan pakahtua
ahaa-elämyksistä,
joita olen löytänyt elämästä
ja joita koen elämän minulle
tarjonneen.
Ei silkkihansikkain
vaan kovan työn,
 kokemusten
ja ennen kaikkea itsetutkiskelun kautta.
Sellaisen työn  kautta,
joka on itse täytynyt löytää, rypeä
ja kohdata.
 
Voinko olla olossani nyt.
Saanko siihen luvan
vaikka näkisin samaan aikaan,
että elämä potkii toista.
 
Jos on usean vuoden taistellut itsensä kanssa,
milloin tulee hetki
hengittää tasaisesti ja olla vaan.
Antaa ilman kiertää.
Elämän rullata.
 
Ehkäpä juuri nyt.
 
 
Lähetän erityisterveiset
 kahdelle ihanalle
blogi-siskolle,
jotka olette juuri
postanneet väsymyksestänne.
Olette mielessä.
Ja ihania<3
 
Päivän elin ahdistusta,
pimeyden päivän
huusin sinua.
 
Väsymyksen alta en enää
jaksanut rukoilla.
 
Päästin irti.
Putosin.
 
Valveilla,huutaen en
löytänyt sinua.
Heräsin ihmeeseen:
unessa
olit löytänyt minut,
pudotessani
siepannut kämmenellesi.
 
(Aino Kemppainen)
 
 


torstai 2. toukokuuta 2013

Toukokuun toisena

 
 
 
 
Kun saavumme tähän hetkeen
 
Kaikki virtaa poispäin. Kaikki virtaa pois.
Kun saavumme tähän hetkeen
pysähdymme, ja katso:
kaikki virtaa tähän hetkeen. Mikään ei pois.
Joen pintaan heijastuu
kaikki.
Puut ja pylväät, vuodet, kasvot
kaikki rakkaus
tämän hetken.
Ja runsaat silmut,kevään suuri valo.
 
(Lassi Nummi) 

 
Voiko tätä uskoa.
Ollaan toukokuussa.
Kesä jo niin kovin lähellä.
Ilmassa ihan väkisinkin jo poreilee
lasten tuleva kevätjuhla
ja pitkä loma.
 Kesä!
Valoa ja lämpöä.
Vihreyttä.
Sadettakin.
Ja ukkosta.
Paljon mukavia asioita.
 
 
Meillä on vielä lähes koko piha
haravoimatta.
Viikonloppuna siis urakoidaan.
Käydään tytön kanssa puutarhaliikkeessä
siemenostoksilla
ja laitetaan kädet multaan.
Terassinkin sopisi pestä.
Siitä hommasta tykkään.
 
 
Mitä muuten Fengshui-projektiin tulee,
niin se homma on vielä kesken.
Toivon,
että siinäkin pääsisimme
viikonlopun aikana
etenemään.
Jos jotain hyvää,
niin ainakin se,
että tuleepahan muutokset vähitellen
eikä kertarysäyksellä.
Käsittääkseni se on
fengshuin tarkoituskin.
Pikku hiljaa.
 
 
Kuvat ovat muuten vappuaatolta
ystäväperheemme kotoa.
 
Ihania värejä, eikö!
 
Ihanaa viikonloppua!
 
<3