maanantai 30. marraskuuta 2015

Kolme, kaksi, yksi...


Tiistaista lähtien
täältä löytyy joka päivä
  jouluun asti
 
Kamomillan joulukalenteri.
 
Tervetuloa mukaan <3


sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Koluamisia


 
*
 
Epäröinnin kynnyksellä
kysy
kuinka paljon rohkeutta
uskallat tänään
jättää käyttämättä?
 
(Tommy Tabermann)
 
* 
 
 
Tänään
koko päivän 
siivoillessani
ja
kotia raivaessani
huomasin ajattelevani
samoin
kuin äitini,
hänen olleessaan neljänkympin tietämillä.
 
Muutama tunti siivousta ei  vaan
riitä mihinkään.
 
Miten ihmeessä sitä on joskus ehtinyt
kahdessa tunnissa
tekemään suursiivouksen
ja
siinä sivussa
leiponut
vähintään
sämpylät ja pullat.
 
Kiitos tämän päiväisten vieraiden,
meillä on nyt
muutama tavarapino vähemmän
setvittävänä.
 
Huhkin
heti aamusta iltapäivään asti.
Perussiivoilua,
mutta hitainta kaikista;
 tavaroiden järjestelyä
ja
lehti/vaatekasojen selvittelyä.
 
Aamupalan
söin imuroinnin lomassa
ja
 teetä hörpin tiskipöydän reunalta.
 
 
Huomaan,
että
olen tämän syksyn elänyt
toden totta
muualla kuin kaapeissa ja laatikoissa.
 
 

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Vielä sittenkin

 
 
Sopiva hetki,
oikea fiilis
ja bum!
Täällä ollaan.

 
Miksi kirjoitan.
Ja kenelle.

Teenkö tämän ilosta.
Onko tästä tullut tapa,
velvollisuus.

Mistä löydän taas sopivan
rytmin postata.
Ja ajan.

Tällaisia muun muassa olen
bloggailun suhteen pohtinut
syksyn mittaan.

 
Oli miten oli.
 
Ja lukee tätä sitten
kuka tahansa,
tuttu ihminen
tai tuntematon,
siitä huolimatta
ja se takia
haluan kirjoittaa.

Että tällainenkin asia
piti nyt sitten tulla
ihmisten ilmoille
ilmoittamaan. ;)


Blogista on
tullut sellainen päiväkirja,
jota en vain voi lopettaa.
 
Kun katselin
kaikkea sitä
mitä tänne on reilun neljän vuoden aikana
kertynyt,
niin tätähän haluaa ilman muuta
jatkaa.


Tällaista tänään.
Ensi kerralla sitten muuten vaan
kuulumisia.

Ihanaa oloa
iltaasi
ystävä.

Taivaan kansi sininen.
Lampi melkein musta.

Kalliolta katselen
märkää maalausta.

Sateenkaari ilmestyy,
lakkaa satamasta.

Kasteen saanut koivikko
tuoksuu niin kuin vasta.

Rannan heinät höyryää,
pilvet lentää itään.

Ojenna vain kätesi.
Älä sano mitään.

(Jukka Itkonen)