sunnuntai 24. elokuuta 2014

Hapuillen..

 
Mitä minulle kuuluu?
 
Sitä kysyn itseltäni kun kirjoitan tänne jotain.
Nykyisin en tiedä tarkalleen
mitä haluan kertoa.
Annan sanojen tulla.
Niin tänäänkin.
 
Kun on kauemmin ollut kirjoittamatta,
sanat ovat hakusessa, kirjoittaminen kankeaa.
Oma itse jotenkin
vaikeammin tavoitettavissa.
Mutta onneksi kuitenkin löydettävissä. ;)
 
Viime kevään olin puolipäiväisesti töissä.
Nyt elokuun alusta kokopäiväisesti.
Työ on ihanaa ja antaa paljon,
mutta minne ihmeeseen illat sujahtavat,
kysyn vaan.
Ei siis mikään ihme,
etten meinaa löytää itseäni
täältä blogista.
 
 
Kaikki kässäilyt ovat jääneet totaalisesti.
Koti juuri ja juuri tunnistettavissa.
Jos äitini ei kävisi meillä siivoilemassa,
meidän koti olisi todennäköisesti
pian jossain
 kaaoksesta järjestykseen-ohjelmassa.
Mies sanoo, etten huomio.
Totta, mutta missä välissä.
 
Tässä kohtaa tiedän varmemmin kuin koskaan sen,
että kymmenisen vuotta kotiäitinä
niin rulettaa.
Hitaat aamut, kodin lämpö,
teekuppi ja hesari,
syli aina täynnä,
nuhruiset ja nuhaiset vaatteet (minun päälläni),
valtavan pitkä päivä edessä,
joka tuntui ikuisuudelta.
Mistä sellaisia päiviä vielä saisi!?!
Nyt tuntuu, että aamulla kun herää,
niin seuraavaksi käy jo yöunille.
 
 
Siitä ei ole niin kauan
 kun lapset olivat  pieniä syliteltäviä,
mutta
silti,
voi elämän kevät,
nyt kun saan töissä rullata ja sylitellä
 yksivuotiaita
 niin voin kertoa, että
sydän pakahtuu.
Niitä suloisia töttörösuita ja
pullukkasormia.;)
Ja tekstiä tulee, ihan koko ajan.
Olen vauvahullu.
Arvatkaa sitä tunnetta,
kun pikkuinen viime viikolla
nukahti päiväunille syliini.
Autuutta.
 
Tällaista minulle ainakin kuuluu.
 
Ensi viikolla alkaa taas
 "kunnon" treenaaminen
kun kisaryhmämme yhteiset tanssitreenit käynnistyvät.
 
Siihen mennessä toivon kurkkukivun kadonneen
ja sokerittoman elämän alkaneen. ;)
 
Iloa alkavaan viikkoosi!
 
 
 
 
 


perjantai 15. elokuuta 2014

Täällä ollaan.

 

 
Arjessa parasta
yli lentävä kurkiaura,
tasainen hurina nurmikolla.
Kaksikymmentä
kukkivaa omenapuuta
ja
hiuksissa
 hohtavat aurinkoraidat.
 
(Susanna)



Ihanan seesteistä.
Tuossa tunnelmassa elin koko heinäkuun.
Reilu kaksi viikkoa sitten
aloitin
kokopäivätyön.
Ensimmäistä kertaa
lasten syntymän jälkeen.

Aamulla seitsemän aikaan
pyörän päälle
ja
menoksi.
Päivä töissä hujahtaa vauhdilla
ja
pian ajelen jo kotiin päin.
Kotona kolme koululaista.
Nälkä. Jano. Syli.
Syli. Jano. Nälkä.
Siinä ne tärkeimmät.
Ja taas mennään.
Tuo heinäkuun tunnelma matkassa.

Onneksi äiti ja sisko
ovat mukana menossa.
Hakevat ekaluokkaista koulusta.
Ja ovat iltapäivällä
meillä kotona
isoja koululaisia vastassa.



Tänään
kotiin tultuani
tartuin imuriin ainakin
kahden viikon tauon jälkeen.
Sitä villapalleroiden määrää!

Ihan eri energialla sain
ahkeroitua
kun
tiesin,
että huomenna aamulla
saan ottaa iisisti.

Seminaari-viikonloppu
kyllä edessä,
mutta
sehän on vaan ihanaa!
Lupasin lapsille
korvapuustien leipomiset
sunnuntai-illan ratoksi.



Olen ajatellut
teitäkin
paljon.
Välillä blogista ottaa
enemmän etäisyyttä
ja
hengähtelee
hitaasti kauemmaksi.
Ihan vahingossakin.
Kun elämä vie
ja
blogi
tuntuu pian
kaukaiselta ajatukselta.
Sitten taas haparoiden
ottaa
jostain tekstin ja sanan laidasta
kiinni
ja
hups
täällä sitä ollaan taas.

Terkkuja sinulle
lukijani.<3



perjantai 1. elokuuta 2014

Citymama.

 
Citymama nautti täysin siemauksin
neljän päivän omasta lomastaan.
 
Kävin jumpissa,
tein siskon kanssa pitkiä kävelylenkkejä 
illan "viilentyessä"
Espoon rantoja ihaillen.
Pyöräilin endorfiinihuumassa
Selloon ja takas.
30km ja nautin. Polven kramppauksesta huolimatta.
Venyttelin, vanuttelin,
käytiin kolmesti leffassa,
syötiin ulkona.
Siivottiinkin. Kun äitini soitti ja sanoi,
että milloinkas sitten jos ei nyt.
Ja niin pestiin ikkunoita.
Kolmenkymmenen asteen helteessä.
Yksi kokonainen päivä.
 
Ja stadikalle uimaan.
 
Hehkutan.
Niin nautin.
 
 
 Vaa`alle en nouse. Vielä.
Arki alkaa maanantaina.
Töihin ja ruokavalio ruotuun.
 
 
 
Hyrisen täällä vielä muutaman päivän
heinäkuiset hetket mielessäni.
 
Sitten katse kohti syksyä.
 
Citymama kiittää kesästä.
Ahaa-elämyksistä,
jotka ovat aina tervetulleita.
Luottamisesta.
Ja siitä,
että elämä kantaa.
 
<3