Sunnuntai aamu käynnistyi askarrellen rippitytölle onnittelukorttia.
Iltapäivän juhlat olivat oikein mukavat. Hyvää seuraa, kaunis koti ja puutarha kodikkaine terasseineen sekä suloinen sankari, musiikkia ja herkulliset tarjoilut. Ja sääkin suosi.
Korvan taakse jäi juhlista muutama kiva herkkuvinkki. Mielessä näen jo joulutarjoilut...;)
_
Ja vielä muutama runo sunnuntain kunniaksi.
Tämä Heli Laaksosen runo on kuin suoraan meiltä.
Unenpöppörössä olen joskus minäkin pompannut yöllä pystyyn "lapsia laskemaan"...
Yäl hätännyn:
Mää en muist kui mont munt o!
Onneks olet viäres sanot:
Viis niinko ain ennenki.
Ja peittelet meijät kaik.
Koht mee jo nukutanki.
"Runoviikon" päättää Paulo Coelhon ajatus,
Aion katsella tämän vuoden jokaisena päivänä kaikkea
ja kaikkia kuin ensimmäistä kertaa
- varsinkin pieniä asioita.
Tunnelmallista sunnuntai-iltaa!
3 kommenttia:
Kukkasipuleita... juu, voisihan niitä aina laittaa pikkuisen lisää! Kauniita kuvia täällä!
Täytyykin ottaa viikon ohjenuoraksi tuo Coelhon runo!
Nähdään pian!
Nonna, Coelhot siis kehiin, kukkasipulit maahan ja virkkuukoukku viuhumaan! Siitä se viikko lähtee hyvin käyntiin;)
Kiitos teille, kun olitte juhlassa. Sankari oli juhliinsa tyytyväinen :)
Odotan jo kevättä ja tulppaaneja :)
Ihana runo tuo mieleeni hetken, jolloin kotona oli vastasyntynyt vauva ja väsynyt äiti hätkähti hereille ja etsi vauvaa vierestä, luuli hukanneensa. Vauva nukkui omassa sängyssään.
t. Marianne
Lähetä kommentti