Löysin perjantaina
vanhan kalenterini sivuilta
muistiin kirjoittamani runon.
Yhtään en muista
mistä sen ylipäätään
olen löytänyt
tai kuka sen tekijä on.
Mutta runo on kaunis
ja sen voisi vaikka kehystää
tauluksi kodin seinälle.
Tässä se tulee, olkaa hyvät!
Oma kotini
Minä rakastan tätä kotiani.
Rakastan omaa portinpieltä
joka jaksaa aina odottaa.
Rakastan tuttua tuoksua
joka kertoo että
olen perillä.
Rakastan sitä ikävää
joka minulla on
kun olen poissa.
Tämä on minun rauhan tuojani.
Minun voimani ammentaja.
Nämä seinät ympäröivät rakkautta.
Katkeruus ja viha jääkööt
ulkopuolelle,
etsikööt oman kotinsa.
Rauhaisaa sunnuntai-iltaa kaikille lukijoilleni!
Minä olen kuluttanut viikonlopun
koulun penkkiä
erilaisia traumoja opiskellen.
Niitä sulatellessa, huomiseen! ;)
5 kommenttia:
Kaunis runo.
Ihailtavaa, että jaksat opiskella kaiken muun ohella.
Mukavaa viikkoa!
Hanna(-Maija)
Hanna(-Maija), tämä opiskelujen alkamisajankohta olikin oikeastaan ensimmäinen mahdollinen kohta, jolloin ajattelin kykeneväni opiskeluun kaiken muun ohella.
Ja bonuksena tulikin sitten se, että opinnot antavat rutkasti uutta energiaa arkeen. Mutta onhan tämä säätämistäkin;)
Hanna(-Maija), niin ja mukavaa viikkoa sinullekin! :)
Ihana runo ja niin totta! Koti on kyllä ihmiselle tärkeä paikka, ajatella jos siellä ei viihtyisi ja tuntisi oloaan kotoisaksi ja turvalliseksi!
JOnna,näin on. Ja nyt koti on sen näköinen, että mun olis just noustava ylös ja laitettava hulinaksi. Olis vaan niin kiva tässä istuskella rauhassa kun aamulla varhain olen lähtenyt liikkeelle ja juuri palasin.;)
Lähetä kommentti