Voikukkapellossa
Nurmella ja kukkamalla
tuntevat arvonsa ne täällä.
Eivät lähde
itkemällä
eikä kitkemällä.
Rikkaruohoja,
lehmänruokaa huokaan.
Ruohonleikkurinkin alla pelastuvat
niiamalla.
Kultaista peltoa
katselen,
pian hahtuvat lentävät
arvelen,
miksi turhaan elettäkään teen.
Jospa kukista kiedon seppeleen.
Parasta kun aurinkotuoliini kömmin,
voikukkateetä
mukistani hörpin.
(Maija Varonen)
Muumipeikon Juhannusruno
Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.
Sen viisammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.
Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin
luonnostaan
ja maata vaan.
Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä
nyt mä nään.
(Tove Jansson)
Kesäruno
Jos kesällä katsoisit
taivasta
koko aurinkoisen päivän,
niin erottaisit hahmoja pilvistä,
ehkä sateenkaaren
häivän.
Kun sitten saapuisi ilta,
piirtyisi veteen
kuunsilta.
Ja kun viimein
nukkumaan lähdet,
näet unissasi
taivaan
tähdet.
6 kommenttia:
Oi miten kauniit runot taas valitsit ja upeita kuvia myös =D
Matonkude, kiitosta vaan! :)
Ja lisää pukkaa aivan pian. Minä pakertelen täällä koulutöitä ja lapset ovat isovanhemmilla kolme päivää. Jos oikein ahkera olen, niin jää aikaa blogillekin. Mutta nyt töihin. ;)
Mukavaa päivää sinulle!
Mukavaa kesätunnelmaa !
Harri, sitä se olikin kunnes sateet saapuivat. Tai, kyllähän sekin kuuluu kesätunnelmien kollaasiin. ;)
Oi miten ihanissa kesätunnelmissa oletkaan (ollut). Tsemppiä opiskeluhommiin! Ihanasti aurinko taas paistelee sateen jälkeen!
Nonna, pitkästä aikaa! :)
Juhannusmaisemat jo takana ja koulukirjat nyt edessä. Pakertelen nyt ihan vimmatusti keskiviikko-iltaan asti, jolloin lapset tulevat taas kotiin. Siihen mennessä pitäisi olla valmista.
Kässäkerhoa jo ikävä.;)
Terkkuja!
Lähetä kommentti