Sapettaa.
Ensin se,
että
että
sain kauheat sätkyt kun
vaaka näytti
muutaman kilon nousua
kahdessa viikossa
ja sitten se,
että miksi ihmeessä
otan siitä kauheat pultit.
Ehdin jo iloita siitä,
että
en kerryttänyt itselleni
yhtään kesäkiloa,
kun en
ylimääräistä tarvitse
entisten lisäksi.
Ja kiloja on
oikein
jonossa
odottamassa
pudotusta.
Ja sitten toisaalta se,
että miksi annan itselleni
luvan kiusata
itse itseäni
kauhealla morkkisololla.
Tässä ei nyt juuri
tällä hetkellä auta
tämän pulman heppoisuuden
ja
tärkeämpienkin asioiden
tuumailu.
Parempi varmaan,
etten sano nyt muuta.
Että tällaista asiaa.
Ciao.
4 kommenttia:
Todellakin tiedän tuon fiiliksen! Sen, että saa kilarit muutamasta kilosta (miksi niitä koko ajan vain TULEE eikä koskaan vahingossa esimerkiksi LÄHDE?) ja samalla tiedostaa ongelman pienuuden tässä maailmankaikkeudessa.
Mä aloin työmatkapyöräillä, enimmäkseen ihan liikunnan ilosta kylläkin, ja arvaa ottaako päähän, että nyt paino vaan nousee, kun lihakset aktivoituu ja turpoaa.
Ehtii sitä hikoilla sitten syksyllä! Miksi pilata kesäreissut kauhealla nipotuksella!
Mukavaa viikkoa!
Kiitos Mirka kommentista ja myötätunnosta, juuri tuota tarvitsinkin olotilaani.
Tietty aika kuukaudesta ja kyllä ottaa päähän yksi jos toinen asia.;)
Tuo on muuten tuttu ilmiö. Mikä lie aineenvaihdunnan aktivoitumisrysäys ja lihasten "kasvu", kun tosiaan joskus paino nousee aloitettuaan liikkumisen esimerkiksi tauon jälkeen.
Kivoja pyöräilyjä sulle!
Itsekin huristelen fillarilla paljon. Moikkaahan jos törmätään! ;)
Nonnaseni, asiaa puhut, mutta kesääni en totta tosiaan pilaa painosta nipottamalla. Enkä ole tieten tahtoen kiristänyt vyötä ja tarkkaillut syömisiäni. Minulla vaan on joulut ja kesät sellaiset, että jostain kumman syystä en silloin kerrytä kiloja. Arki on minulle se haaste ennemminkin.
Kunhan nyt vaan hetkellisesti ärsytti ja näemmä tänne sitten piti purkautua...;)
Terkkuja ja mukavaa viikkoa sinullekin!
Lähetä kommentti