Mikä
mainio
mahdollisuus
onkaan annettu mielelle
- nähdä vain hymyt
ja suhtautua
kohtalon irvistyksiin
välinpitämättömästi,
kutoa elämä
kirkkaista
ja
lempeistä hetkistä,
kääntyä
aina
asioiden
valoisiin puoliin
ja antaa lopun painua
unholaan.
(William Hazlitt)
Vaikka vaellamme
maailman ympäri
löytääksemme
kauneuden,
emme onnistu
ellemme kanna sitä
itsessämme.
(Ralph Waldo Emerson)
Tämä yks elää
nyt niin symbioosissa
kesäntauon jälkeen
tanssien kanssa,
että olo on suorastaan
kuin
rakastuneella.
Ihanaa, ihanaa, ihanaa.
Nuorena teininä kaikki aika
koulupäivän jälkeen
oli vapaana tanssille.
Läksyt hoituivat
bussimatkoilla
ja hyppytunneilla
tanssituntien välissä.;)
Mutta toista se on nyt.
Järjestelyjen ja organisoinnin avulla
saadut tanssitunnit
ovat
niin mannaa sielulle ja
koko ruumiille,
että ihan pirautan kohta itkun
siitä onnesta,
että vielä
"näin vanhoilla päivillä"
saan kokea vielä
kunnon tanssin hurman.
Tänään
hurautan kahdeksaksi,
kuten jatkossa aina torstaisin,
kahden tunnin treeneihin.
Ensin myöhäinen aika
mietitytti,
mutta toisaalta
ehdin sitten
olla rauhassa lasten kanssa
ja lähdettyäni
alkavat iltatoimet.
Ja
palattuani,
talo on hiljainen. :)
Mukavaa torstai-iltaa
muillekin!
2 kommenttia:
Kylläpä kuulostaa ihanalta! Vau! :) Liikunnan ja tanssin hurma se on poikaa. Tai tanssista minä en niin tiedä, kun olen aina ollut jalat solmussa -tyyppiä :D Zumbasta tosin olen innostunut, kun kesän lopulla kävin kerran kokeilemassa. Sitä on pakko saada lisää! Rakastan latinorytmejä - joskus vanhana kääkkänä vielä karkaan jonnekin salsakurssille kauas etelän lämpöön ;)
Parhaat kiksit kyllä saa liikkumisesta. Endorfiinit saavat mielen onnelliseksi :) Hyviä tanssitreenejä ja iloa syyspäiviin!
Tuula, ihan lattari-koukussa olen. ;)
Täysin hurahtanut. Eli Zumbasta se seuraava askel. Eli pian olet veivaamassa lattari-rytmejä sinäkin. ;)
Terkkuja! :)
Lähetä kommentti