Muista ihminen itsesi!

 

Hengitä ihminen hengitä!

Hoen minä nyt itselleni,

kun meinaa mennä

hyperventilaation puolelle.

 

Ja ihan siitä syystä,

että

opintojen loppusuora häämöttää

ja minulla on perjantaiksi

muutamia kouluaiheisia"pikkujuttuja"

tekemättä.

 

No, kyllä se kait siitä.

Haen nyt rauhallista

hengitysrytmiä,

käyn makaamaan keittiön

lattialle

koivet kohti kattoa

ja sanon itselleni,

että kyllä minä ehdin.

Ja toivon,

etten saa flunssaa

kotona olevilta pojiltani.

Ei hätää. ;)

 

 

 



 

Keväällä sain paniikit

koulutöistä

pysymään poissa

koska olin jo vuodenvaihteessa

laittanut kalenteriin ylös

päivät, viikonloput ja

loma-ajat,

jotka pyhitän opiskeluille.

 

Nyt lipsahti.

En ollutkaan huomioinut

tätä syksyä.

 

 

 

 

Odotan viikonloppua,

Jos sinne asti pinnistelen

niin sitten huilin hetken.

Siten että

istun koulussa

ja tulen hiljaiseen kotiin

 vaikka istumaan

 ja tuijottelemaan seinille,

sytyttelemään kynttilöitä

ja nukkumaan

ja lähden taas aamulla kouluun.

Mies ja lapset suuntaavat

mökille.;)

 

 

Mitä jää jäljelle tästä,

matkaa kun tehty on?

Aavistus hämärästä,

noususta auringon.

 

Mitä jää jäljelle tästä?

Huokaus rinnasta.

Et lakkaa kiittämästä.

Et mistään hinnasta.

 

Lämmin on ystävän käsi,

lapsesi hymyilee,

Hetkiä elämäsi.

Aarteita niistä tee.

 

Pieneen me mahdumme

täällä,

maailman kylissä,

avaran pallomme päällä,

elämän sylissä.

 

(Anna-Mari Kaskinen)

 

 

Ihminen on ihmeellinen olento.

Itsellä on paljon valtaa

vaikuttaa omiin asioihin,

mutta se vaatiikin samalla paljon.

Tahtoa ennen kaikkea.

 Syy ja seuraus-ajattelua,

ennakointikykyä,

organisointikykyä,

itsetuntemusta,

liiallisesta laiskuudesta luopumista,

relaamista kuitenkin

ja muuta pientä kivaa.

 

Että sellaista.

 

Terkkuja kaikille.

Pidetäänhän huolta

itsestämme! <3