"Suljen silmäni.
Minulla on aikaa.
Minun ei tarvitse pakottaa,
ei hermostua eikä ajatella,
että onhan minun osattava,
aikuisen ihmisen,
koulutetun sairaanhoitajan.
Sisälläni on rauha,
jonka aika on sinne rakentanut,
joka on avara ja salliva,
antaa minulle voiman odottaa."
Jestas kun kolahti.
Eilen illalla bussissa
tullessani treeneistä.
Tämä kohta
Hanna Tuurin
kirjasta
Orapihlajapiiri.
En ole sairaanhoitaja,
mutta tuo kuvaus liippaa
tämän hetkistä olotilaani.
Olen nyt tässä,
rauhassa
ja odotan.
En tiedä minne lähden
"urallani"
kulkemaan.
Tämä hetki on nyt aika kihelmöivä.
Minulla on haave
yhdestä paikasta,
mutta en ole vielä juurikaan
tehnyt sen eteen mitään.
Ensinnäkin koska
se paikka ei vielä ole avoinna
ja toiseksi,
koska haluan nyt leijua tässä
olotilassa
niin etten itse hötkyile.
Annan elämän kantaa hetken.
Ja toisaalta
olen ihan avoinna
kaikille
mahdollisuuksille.
Niin avoin,
että haluaisin vielä
jossain vaiheessa,
tavalla tai toisella,
opiskella
kunnolla lisää
ihmisen mieltä.
Sen, mitä etsimme kiihkeästi
kaivaten kaikkialta,
ylhäältä ja ulkopuoleltamme,
me lopultakin löydämme
sisimmästämme.
(C.M.C "R.M.BUCKE")
kaivaten kaikkialta,
ylhäältä ja ulkopuoleltamme,
me lopultakin löydämme
sisimmästämme.
(C.M.C "R.M.BUCKE")
<3
2 kommenttia:
Ihania, voimaannuttavia postauksia sulla ollut viime aikoina! Se turkoosin värin analyysikin. Kiva!
Ja hei, tsemppiä tohon sun uuteen juttuun! Ihana nautinnollinen kihinä sulla päällä :)
JOnna, Kiitos, kiva jos olet tykännyt.:)
Ja kiitos tsempeistä.
Täällä kihisen.;)
Lähetä kommentti